Perussuomalaisten puheenjohtajan, Riikka Purran, Turussa pitämä puhe lauantaina 9.4.2022
“Hyvää aurinkoista lauantaipäivää turkulaiset ja muut läheltä saapuneet.
Aivan erinomaisen mukavaa olla taas täällä. Itseasiassa tämä on tällä viikolla jo toinen päivä, tai toinen kerta Turussa – minähän ramppaan täällä aivan jatkuvasti. Tänään vietetään Suomen kielen päivää – Agricolan päivää – ja jossa Turkukin on oleellisessa roolissa, mitä muistelin itsekin tuossa aamulla ottaneeni monet kerrat kuvia tuolla kirkolla, Agricolan patsaalla.
Mutta nyt ei mennä ihan Agricolaan asti; mennään Suomea ja koko Eurooppaa erityisesti koskettaviin asioihin, eli Ukrainan sotaan.
Me kaikki olemme helmikuun lopusta asti joka ikinen päivä lukeneet uutisia, nähneet kuvia – seuranneet tätä Venäjän karmeaa hyökkäystä Ukrainassa, joka on nyt erityisesti viime päivinä alkanut saada suoranaisen kansanmurhan suunnitelman piirteitä.
Erityisesti sosiaalisessa mediassa meitä vastaan tulee kuvia ruumiista – ihmispinoista. Sellaista sodan kuvastoa, jota emme ole tottuneet Euroopassa hyvin pitkään aikaan nähtäväksi, omassa sukupolvessani ei koskaan.
Eilen itselleni tuli sosiaalisessa mediassa vastaan kuva lapsen pehmoeläimestä, joka oli veressä. Se oli tippunut asemalla, johon Venäjä oli hyökännyt raskain asein, ohjusiskuin. Kuolleiden joukossa oli lapsia, paenneita perheitä. Jotenkin tämä pieni pehmoeläin siellä maassa, se oli niin koskettava, kuten nämä kaikki – kuten eilen Eduskunnassa kuulimme Ukrainan presidentin puheenvuoron. Kaikki tämä koskettaa hyvin syvälle meitä. Kaikki me haluamme, että Ukrainan sota saadaan päätökseen. Ja samaan aikaan kun tiedämme, että kyse on meidän omasta naapurimaastamme, joka on tämän hävityksen ja tappamisen takana, niin me tiedämme kaikki, että se sama voisi koskea Suomea. Me kaikki tiedämme historiasta – meidän omasta kivuliaasta historiastamme – että sellaista on tapahtunut Suomessa. Ja tämä luonnollisesti on koko Suomen eduskuntaa myöden herättänyt tähän uuteen aikaan, jossa vaaditaan uudenlaisia päätöksiä, uudenlaista varautumista, uudenlaista keskustelua siitä, mitä meidän täytyy tehdä, jotta me kykenisimme tällaisen kohtalon Suomessa – miten me onnistuisimme päättymään Ukrainan sodan.
Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa on yleensä yksi, tai kaksi aihetta. Tällä hetkellä sodasta johtuen on käytännössä yksi ja se on Suomen mahdollinen Nato-jäsenyys. Silloin kun puhutaan näin isoista, Suomen turvallisuuspolitiikkaa koskettavista asioista – koko tämän valtion ja kansakunnan tulevaisuudesta ja olemassaolosta – silloin ei oppositiopolitiikalle ole hirvittävän paljon tilaa. Tässä pyritään kaikkien puolueiden kesken yhtenäisyyteen. Silloin kun me mietitään asioita, miten Suomi pidetään turvassa tässä maailmassa, minkälaisia liittoutumisia, mihin suuntaan ollaan tekemässä, se koskettaa kaikkia puolueita. Kun puhutaan Natosta, puhutaan suurista asioista. Kuitenkin tästä sodasta johtuen ja ylipäätänsä kaikki ne muut asiat, jotka Suomessa sitä ennen ovat olleet vallalla, ne ovat yhä edelleen, mutta kuten sanoin, keskusteluun mahtuu yleensä ainoastaan yksi asia – ja tällä hetkellä se on kansamme turvallisuus ja Nato-jäsenyys.
Perussuomalaiset on pohjimmiltaan turvallisuuspuolue – ei vain näissä aloissa, vaan aina. Silloin kun puhutaan kansakunnan hyvinvoinnista, kansakunnan turvallisuudesta, koko suomalaisuuden ytimestä – siitä, että me puolustamme sitä, me puolustamme tätä maata sen ihmisiä, me uskomme suomalaisten erityisyyteen. Se ei ole yhdentekevää, keitä täällä asuu, tai minkälainen maa tämä on. Me ymmärrämme, että meillä on oma kulttuuri, oma kansa, meillä on omat kielet ja me haluamme huolehtia niistä.
Turvallisuuspuolue kykenee sanoittamaan olemassaoloaan ja tavoitteitaan myös tällaisena poikkeusaikana. Meille tärkeysjärjestys on kaikissa oloissa se, että suomalaisten turvallisuus ja hyvinvointi tulee ensimmäisenä. Meidän ei ole tarvinnut muuttaa sitä viime viikkojen aikana. Olette kuitenkin niin hallituspuolueilta, kuin muualta oppositiosta, että muut puolueet ovat ottaneet meidän sanastoamme käyttöönsä. Hallituksesta on puhuttu, että nyt on tärkeysjärjestys mennyt uusiksi, nyt on turvallisuus siellä ykkösenä, nyt mietitään näitä asioita. Tietenkin on hienoa, mikäli näin on oikeasti tapahtunut, mutta mietitäänpä sitten mitä se oikeasti tarkoittaa jos “tärkeysjärjestys on muuttunut”. Jos turvallisuusasiat, perusasiat – eli Perussuomalaistenkin ajamat perusasiat – ovat nousseet sinne ylimmäksi, jonkun on pitänyt vastaavasti laskea. Joku Suomen keskusta-vasemmistohallitukselle tai Kokoomukselle ei sitten ole enää yhtä tärkeää, kuin se oli ennen. Pystyttekö sanomaan yhtään sellaista aihetta, joka olisi laskenut siellä tärkeysjärjestyksessä? Minä en ainakaan pysty.
Tottakai hallitus on nostanut puolustusmäärärahoja, jota Perussuomalaiset on voimakkaasti kiittänyt ja tukenut tätä päätöstä – mutta mistä sitten on otettu pois? Onko jonkinlainen hallitusohjelmaan kirjattu tavoite vedetty takaisin? Onko joku koalitiohallituksen puolue – esimerkiksi Vihreät – suostunut joustamaan jostakin tavoitteestaan? Ei ole. Kaikki on tehty vain tähän päälle; varsinainen tärkeysjärjestys ei ole oikeasti muuttunut, mutta puheet ovat muuttuneet. Tämä, että muiden puolueiden keskusteluissa on aivan selviä epäloogisuuksia, niihin ei monikaan ota kiinni – ei pääministeriltä koskaan kysytä, että mistä hallitusohjelman kirjauksesta tai tavoitteesta te olette valmiita luopumaan, jotta kyetään tekemään panostuksia Suomen turvallisuuteen ja suomalaisten pärjäämiseen.
Viime päivinä Perussuomalaiset on julkaissut useaan kertaan erilaisia vertailuja siitä, mihin rahaa voidaan laittaa. Ne samat summat, joita tämä maa edelleen tällä hetkellä työntää maan ulkopuolelle milloin mihinkin hankkeeseen Afrikassa, milloin lähi-idässä – milloin minkäkinlaiseen kunnianhimoon, solidaarisuudessa ja kansainvälisessä parantamisessa. Niitä on paljon. Silloin ei puhuta rahasta, mutta silloin kun tehdään Suomeen satsauksia – oli kysyms sitten hoitoalan tarpeista tai jostakin muusta, silloin on aina kyse rahasta. En jaksa muistaa kuinka monta kertaa perussuomalaisille on vastattu Eduskunnassa kun olemme kysyneet, että “Hallitus hyvä, tässä maassa kansalaiset eivät pärjää näiden arjen kustannusten kanssa. Autoilu maksaa niin paljon että monet jotka joutuvat tekemään pitkää matkaa töihin he miettivät, että kannattaako edes käydä töissä”. Asumisen järjettömät kustannukset, nyt jo noussut ruuan hinta, joka – tiedättekö – tulee nousemaan seuraavina kuukausina vielä huomattavasti. Yksi arvio on, että keskituloisen mediaanikansalaisen elinkustannukset tulevat nousemaan kaksi- ja puolituhatta euroa vuodessa. Tämä on vielä maltillinen skenaario – on paljon suurempiakin esitetty.
Mitä sitten tehdään? Miten suomalainen täällä pärjää? Se että valtiovarainministeri ilmoittaa, että näissä oloissa suomalaisen on välttämätöntä leikata elintasostaan, mutta samaan aikaan hallitus ei itse tarkasta omaa linjaansa, se on pöyristyttävää. Nimenomaan se. Me tiedämme, että tästä kansasta kyllä riittää venymään, me kaikki ymmärrämme, että sodasta lähialueillamme on vaikutuksia siihen, millaista elämää me kaikki tulemme elämään – mutta mikäli samaan aikaan hallitus tekee kaiken kuten ennenkin sen lisäksi, että se toki joutuu tekemään akuutin tilanteen takia uusia toimia, se ei kertakaikkiaan ole kestävää.
Tässä uudessa kehysriihessä hallitus päättä leikata neljäkymmentä miljoonaa esimerkiksi kehitysyhteistyöstä – siis neljäkymmentä miljoonaa siitä lähemmäksi puolestatoista miljardista, jota sinne vuosittain laitetaan. Hallitus ei ole lisäämässä helpotusta autoiluun, ei ruuan hintaan. ei, maatalouteen on tulossa pienenmoinen tukipaketti, mutta valitettavasti sen vaikutukset siihen, että tässä maassa olisi riittävän kohtuuhintaista kotimaista ruokaa saatavilla kaupoista, riittävän kohtuuhintaista energiaa, jota voisivat yksilöt ja yritykset käyttää, tämä ei valitettavasti kykene takaamaan sitä.
Samaan aikaan kun me olemme kaikki sitä mieltä, että venäläisestä fossiilienergiasta pitää kyetä irrottautumaan mahdollisimman pian, ilmastokunnianhimosta muuten ei olla valmiita luopumaan lainkaan. Samaan aikaan kun hallitus valmistelee turvallisuusselontekoa, eli tätä kriittistä uutta selontekoa, se valmistelee myös uutta ilmastoselontekoa. Samaan aikaan vihreä ministeri kertoi, että kunnille ja hyvinvointialueille on tulossa uusia ilmastovelvoitteita.
Tosiasia on, että näitä kaikkia kunnianhimoja, venäläisestä fossiilienergiasta luopumista, ilmastokunnianhimoa ja sitä, että suomalainen pärjäisi tässä kaikessa, niitä ei voida edistää kaikkia rinnakkain, vaan jonkin niistä pitää nousta tärkeimmäksi.
Samaan aikaan kun meille tulee kymmeniätuhansia ukrainalaisia sotapakolaisia, joita kaikkia me haluamme auttaa, tulee kaikenmoista muutakin maahanmuuttajaa. Miksi? Perussuomalaiset on esittänyt, että voitaisiinko pakolaiskiintiö nollata näissä oloissa seuraaviksi vuosiksi. “Ei onnistu.” Voitaisiinko edes olla edistämättä sellaista suomalaiselle veronmaksajalle maksavaa maahanmuuttoa, josta ei ole hyötyä? “Ei voida.”
Koko ajan etenee kaikki – kaikki entiset kunnianhimot, kaikki maailmanparantaminen. Uskokaa tai älkää, tällä viikolla Eduskunnassa tehtiin päätös siitäkin, että laittomasti maassa olevat, karkoitusuhan alaiset ihmiset saavatkin jäädä tänne opiskelemaan, saavat opiskeluoikeuden, saavat jopa paremmat opintososiaaliset etuudet, kuin suomalainen – näissä oloissa!
Edes tästä yhdestä hallituksen esityksestä ei kyetty luopumaan. Ja meille kerrotaan, että meidän tulee olla valmiita luopumaan meidän elintasostamme. Ja tänään kuulemma – katsoin tuossa nopeasti uutisia ennen kuin tulin tänne – pääministeri on sanonut televisiossa, että suomalaisten tulee olla valmiita tukemaan myös Saksaa luopumaan venäläisestä fossiilienergiasta.
Tämä on tietenkin ihan totta, tämä on meidän kaikkien asia – koko Euroopan asia – mutta ei kai se vain tarkoita sitä, että tämä vereslihalle verotettu kansa tässä maassa, jonka julkinen talous on rapakunnossa, että me alkaisimme maksaa enemmän Saksaan – Euroopan suurimpaan talouteen. Ei tässä ole kuulkaa mitään järkeä. Juuri siksi se tärkeysjärjestys pitää olla selvä.
Vaikka ollaan isojen asioiden kanssa tekemisissä, siitä huolimatta tässä maassa nimeltä Suomi, meidän fokus pitää olla täällä – oman kansan pärjäämisessä, oman maan turvallisuuden takaamisessa. Euroopan eteen me tietenkin teemme mitä me voimme, mutta ei voida olettaa, että tämän kriisin varjolla edistetään EU:n federalismia yhä pidemmälle, jossa pieni suomalainen joutuu maksamaan aina vain enemmän. Kyllä Saksalla on rahaa – myös saksalaisten elintaso joustaa alaspäin, jos on pakko. Ja samaan aikaan täytyy ymmärtää, että Saksassa on saksalaiset päätöksentekijät, joiden tärkein kohde on Saksan kansa – Suomessa on Suomen kansa.
Ja vielä kun energiaan liittyen meillä ei oma tonttikaan ole lainkaan selvillä, kyllä ensin pitää pitää huolta, miten Suomi ja suomalaiset pärjäävät.
Toisinsanoen, jos meillä on tärkeysjärjestys, jossa ykkösenä on turvallisuus, sota Euroopassa, Suomen selviäminen ja hyvinvointi, niin tämä ei voi olla mitään ministerin kauniilta kuulostavaa puhetta – me tarvitaan tekoja jotka näyttävät, että näin se juuri on.
Velkaa lisätään, kukaan ei kyseenalaista sen tarvetta tilanteessa jossa on pakko reagoida, mutta se edellytää sitä, että se käytetään oikein – se käytetään siihen, että suomalainen pärjää tässä maassa ja hänen arjen kustannuksensa helpotetaan. Vastuuntuntoinen hallitus luopuisi kaikesta turhasta, kaikesta toissijaisesta ja keskittyisi pelastamaan tätä maata ja huolehtimaan siitä, että me selviämme näistä oloista.
Ylipäätäänsä näitä erikoisia oloja on käyty melkein jo kaksi ja puoli vuotta, eikä valitettavasti loppua näy. Perussuomalaisten poliittinen lokero ei suinkaan ole kapenemassa tai häviämässä monien ikäväksi, vaan päinvastoin. Nämä ajat tuottavat Suomea, jossa Perussuomalaisille on entistä suurempi tilaus; me olemme Suomen ainoa puolue – yhä edelleen – jolle ensimmäisenä ihan oikeasti tulevat ne perusasiat. Hyvinä ja vauraina aikoina idealismi ja haihattelu voivat voittaa alaa, mutta meidän realismimme – Suomen ja suomalaisuuden puolustamisemme, tämän pienen, upean maan hyvän edistäminen – se on aina kaiken pohjana ja kaiken perustana. Niin silloin kun menee hyvin, silloin kun on uhkaavaa, silloin kun eletään poikkeusta – aina – ja sen takia Perussuomalaisille tämä tärkeysjärjestys on hyvin helppo, eikä sitä tarvitse tarkistaa sen mukaan, mitä on tapahtunut.
Arvoisat kuulijat, toivotan teille vielä oikein hyvää Suomen kielen päivää, Mikael Agricolan päivää ja hyvää tulevaa pääsiäistä. Kiitos.”