Jäsenten lehtikirjoituksia

Eriyttääkö maahanmuutto koulut ja asuinalueet?

Turun kaupunginhallituksen hyväksymästä Lauste II -suunnitelmasta uuden yhtenäiskoulun rakentamiseksi on noussut aiheellisesti syvää huolta. Päätöksen myötä Vasaramäki menettää yläkoulunsa, jotta Lausteen uuteen yhtenäiskouluun saataisiin riittävästi suomenkielisiä oppilaita. Miksi Vasaramäen asukkaita ei kuunneltu heitä koskevan asian valmistelussa? Päätös on erityisen huono urheiluluokkien kannalta, jotka siirtyvät ensiksi Lausteelle ja sieltä mahdollisesti myöhemmin Itäharjulle, liikuntapaikkojen säilyessä nykyisen koulun lähellä Kupittaalla.

Syynä tehtyyn ratkaisuun on maahanmuuttajataustaisen väestön keskittyminen Itä-Turun alueelle ja sen aiheuttamat lieveilmiöt. Onko kehitys muka tullut yllätyksenä päättäjille? Vaikka Itä-Turun koulujen ongelmat ovat itse aiheutettuja, valitun maahanmuuttopolitiikan suoria seurauksia, kyse lienee tasa-arvo- ja monikulttuurisuusihanteiden törmäämisestä karun todellisuuden kanssa, eikä siitä, että yksikään päättäjä olisi halunnut tahallaan aiheuttaa ongelmia.

Vastaavissa tilanteissa koulupuolen päätöksentekijöillä on edessään enää huonoja vaihtoehtoja, joista ensimmäinen on vieraskielisten pitäminen lähikouluissaan. Nykyisiä ongelmia – oppimistulosten laskua, heikkoa suomen kielen oppimista sekä alueiden eriarvoistumista – ei tällä ratkaista. Toisaalta ongelmat eivät leviä muihin kouluihin, eivätkä koulut tai niiden yhteydessä olevat palvelut myöskään karkaa yhtä helposti pois lähiöistä. Eriarvoistumista ehkäisevä positiivisen diskriminaation rahoitus tuo helpotusta, mutta ei ratkaise perusongelmaa. Onko tasa-arvorahan jakamisesta tarkoitus tehdä pysyvä malli? Rahoitus on aina jostain muualta, kuten ”tavallisilta” kouluilta pois. Ongelmaksi saattaa muodostua myös opettajien rekrytointi. On syytä pohtia, miksi esimerkiksi Vantaalla joudutaan jo nyt maksamaan 150 euron lisiä opettajille lähikouluissa, joissa yli 40 prosenttia oppilaista on maahanmuuttajia.

Toinen vaihtoehto on oppilasaineksen sekoittaminen oppilaaksiottoalueita ja kouluverkkoa muuttamalla. Ruotsi toimii myös tästä varoittavana esimerkkinä. Jos maahanmuuttajaoppilaita lähdetään enenevissä määrin kuljettamaan lähiöistä toisiin kouluihin, yleistyy myös koulujen valikointi ennemmin tai myöhemmin kantaväestön taholla. Tämä johtaa helposti siihen, että koulushoppailua esitetään rajoitettavaksi, jolloin maksukykyinen keskiluokka alkaa koulujen sijaan valitsemaan asuinalueensa entistä tarkemmin. Lopulta tapahtuu eniten pelätty: koulujen lisäksi myös asuinalueet jakautuvat hyviin ja huonoihin entistä voimakkaammin.

Eräs mielenkiintoinen ratkaisumalli on ylärajojen asettaminen vieraskielisten oppilaiden määrälle kouluissa. Valitettavasti tämäkään ei ole pidemmän päälle realistinen vaihtoehto, mikäli huomioidaan erot eri väestöryhmien syntyvyydessä. Rajat menettävät varsin nopeasti merkityksensä, jos suomenkieliset oppilaat jonain päivänä loppuvatkin kesken.

Nykymuotoisen maahanmuuttopolitiikan jatkaminen eriyttää kouluja sekä ennen pitkää myös asuinalueita. Mitä pidemmälle kehitys pääsee, sitä vaikeampaa sen suuntaa on muuttaa. Ainoa kestävä ratkaisu on maahanmuuton entistä tiukempi kontrollointi sekä paluumuuton edistäminen käytettävissä olevin keinoin.

KAI SORTO

kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.10.2021)

Opettajat ovat yksi yhteiskuntamme tärkeimmistä ammattiryhmistä

Turun opetusjohtaja Timo Jalonen vähättelee yhtä tärkeimmistä ammattiryhmistämme. Sähköasentajan, tarjoilijan ja hampurilaisten paistajan työt ovat hyviä ammatteja, mutta kun kasvatus- ja opetusjohtaja Timo Jalonen ilmoittaa, että kyseisistä työntekijöistä onkin pulaa, vastineeksi sille, että 57 prosenttia opettajista on miettinyt työn uuvuttavuuden vuoksi alan vaihtoa, asia saakin ihan toisenlaiset mittasuhteet. Teki ihminen mitä työtä tahansa, yhteiskunnan täysipainoiseksi ja työtä tekeväksi jäseneksi kasvaminen vaatii tietyt perustaidot, kykyä toimia muiden kanssa ja terveet arvot elämään. Vuosia kasvatus- ja opetusalan ammattilaisiksi opiskelleet opettajat ovat merkittävä osa tätä kasvatustyötä ja siksi erittäin tärkeä ammattiryhmä yhteiskunnassamme.

Yhdenvertaisuuden kauniiseen kaapuun puettu inklusiivinen opetus on aiheuttanut sen, että luokissa on monesti useitakin haasteellisia, tehostetun tai erityisen tuen tarpeen oppilaita, joiden toiminnan vuoksi oppitunnit keskeytyvät lukemattomia kertoja yhden koulutunnin ja koulupäivän aikana. On meteliä, levottomuutta, luokassa ympäriinsä kulkemista, kyvyttömyyttä pysyä mukana opetuksessa, aggressiivisesti käyttäytyviä lapsia ja lisääntyvä määrä heikolla suomen kielen kielitaidolla luokassa olevia.

Muutama oppilas vie opettajan resurssista kohtuuttomasti aikaa, vaikka kaikilla lapsilla pitäisi olla yhtäläinen oikeus opettajalta saatuun opetukseen ja huomioon. Miten näissä luokissa toteutuu myöskään oppilaan oikeus koulurauhaan tai oikeus psyykkisesti ja sosiaalisesti turvalliseen koulunkäyntiin? Kaikki osapuolet kärsivät. Erityistä tukea tarvitsevat lapset, kun ei ole riittäviä resursseja heidän ohjaamiseensa. Oppilaat, jotka pystyvät toimimaan ja opiskelemaan myös itsenäisesti ja annettujen ohjeiden mukaisesti, mutta eivät saa rauhaa opiskelulleen. Opettajat, jotka yrittävät repiä selkänahastaan sen kaiken, mitä heiltä edellytettäisiin. Lasten ja nuorten lisääntyneet mielenterveyden ongelmat ovat myös asia, joka heijastuu koulunkäyntiin ja vaatii opettajilta lisääntyvää huomioonottamista.

Opettajakin on ihminen ja työn vaatimukset ovat menneet monesti lähes kohtuuttomuuksiin. Tulee pysyä määrätyssä opetussuunnitelmassa ja viedä se luokkakohtaisesti läpi, valmistella oppitunnit, korjata kokeita, pitää yhteyttä vanhempiin ja tavata heitä, kirjata tarvittavia tietoja Wilmaan, käydä kasvatuskeskusteluja, selvittää oppilaiden välisiä ongelmatilanteita. Jalosen sanoma, että lisääntynyt dokumentointi aiheuttaa opettajille paljon työtä, pitää varmasti paikkansa, mutta kyllä merkittävä uupumista aiheuttava tekijä on myös sen opetuksen läpivienti koko ajan vaativammissa opetusolosuhteissa. Jos ei johdolla ole arvostusta opettajien työhön, on selvää, että se vaikuttaa myös opettajien henkiseen jaksamiseen työssään.

Valmistun itse tässä kuussa koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajaksi ja alan haastavuutta seuranneena huolestuttaa opetusjohtajan vähättelevä ja jopa alentava suhtautuminen niin tärkeään työhön, kuin yhteiskuntamme lasten koulutukseen ja kasvatukseen.

HANNELE AL-HAMZAWI

kasvatus- ja opetuslautakunnan suomenkielisen jaoston jäsen ja kasvatus- ja opetuslautakunnan varajäsen (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.10.2021)

Rokotepassi on tarpeeton

Hallituksen esittämällä koronatodistuksella eli rokotepassilla voitaisiin estää rokottamattomilta pääsy ravintoloihin, yleisötilaisuuksiin, kuntosaleihin, uimahalleihin ja niin edelleen. Sillä voitaisiin estää rokottamattoman 12-vuotiaan lapsen pääsy sisäleikkipaikkaan.

Rokotekattavuus on yli 80 prosenttia. Valtion päämäärä on ehkäistä vakavaa tautia ja pitää yllä terveydenhuollon kantokykyä. Molemmat tavoitteet on saavutettu, sillä sairaalakapasiteetin riittävyys ei ole enää uhattuna.

Rokotettu voi levittää virusta siinä missä rokottamatonkin. Rokotepassi ei siis estäisi viruksen leviämistä.

Tällaista perustuslain kannalta merkittävää lainsäädäntöä ei pidä säätää tunteenomaisin argumentein. Oleellista on tarkastella, tarvitaanko rokotepassilakia käytännössä.

Rokotepassilla avataan Pandoran lipas. Mikä estäisi ulottamasta tällaista passia myös kuolonuhreja vaativan kausi-influenssan rokotukseen?

Rokotettuja ja rokottamattomia ei ole syytä pyrkiä eristämään toisistaan. Terveystietojen perusteella ihmisiä luokitteleva ja kontrolloiva valtio on vaarallinen suunta.

VILLE TAVIO

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän pj.

(Julkaistu Satakunnan Kansassa 26.9.2021)

Parkin kenttä on säilytettävä

Parkin kenttä oli lapsuuteni rakkaimpia harrastuspaikkoja niin jalkapallon kuin jääkiekon saralla. Se on yhä yksi urheilijan keitaista Turussa.

En voi ymmärtää, että nyt perinteisen Parkin kentän tontin reunalle aiotaan rakentaa kerrostaloja. Ne vähentävät kentän kehitysmahdollisuuksia ja viihtyisyyttä.

Pidettyyn kenttään pitäisi panostaa ja tehdä siitä entistä parempi ja monipuolisempi liikuntapuisto. Päättäjät ovat lyhytkatseisia, kun he kaavoittavat kerrostalomötikät joka rakoon, jopa varjostamaan urheilukenttää.

Nyt on kyse varsinkin nuorten harrastusmahdollisuuksista. Kerrostalojen sijaan Parkin kentälle voitaisiin tehdä esimerkiksi tennis-, padel- ja koripallokentät. Myös suosittu ulkosalibandykenttä on syytä säilyttää.

Linja-autoaseman, tulevan matkakeskuksen, alueelle rakennetaan näköjään Helsingin Pasilan kaltaista pienten asuntojen kerrostalorypästä kaupunkiviihtyvyyden kustannuksella. Tätäkö kokoomusta, SDP:tä ja vihreitä kuntavaaleissa äänestäneet tilasivat?

VILLE TAVIO

Turun kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja (ps.)

(Julkaistu Turun Sanomissa 10.9.2021)

Ruotsin kielen vapaaehtoisuus parantaisi kielitaitoa sekä ruotsinkielisiä palveluja

Olen huomannut, että ruotsin kielen pakollisuutta kannattavat usein ne ihmiset, jotka eniten hyötyisivät sen vapaaehtoisuudesta. Moni tuntuu pelkäävän, että pakollisuuden poistaminen heikentäisi suomenruotsalaisten asemaa ja ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta ja laatua. Mielestäni pelko on aiheeton. Uskallan väittää, että ruotsin kielen aseman suurin uhka on nimenomaan sen pakollisuus.

Kun opettajan aika menee ruotsintunnilla niiden opiskelijoiden patisteluun, jotka eivät halua oppia kieltä, on tämä aika suoraan pois niiltä opiskelijoilta, jotka haluaisivat edetä ruotsin opinnoissaan oikeasti. Lopputuloksena kouluistamme valmistuu kahdenlaisia ihmisiä; niitä, jotka eivät osaa sanaakaan ruotsia, koska eivät halunneet oppia, ja niitä, jotka oppivat ruotsia paljon vähemmän kuin olisivat halunneet, koska opettajan aika ei riittänyt heidän ohjaamiseensa. On selvää, että kun ihmisellä on mahdollisuus valita opiskeltava kieli, hän valitsee sen, koska näkee siinä potentiaalisen hyödyn. Jos se on pakollinen, ihminen näkee siinä ainoastaan pakon.

Riittävän suuri osa suomenkielisistä valitsee joka tapauksessa ruotsin vapaaehtoisesti juuri siksi, että he kokevat sen hyödylliseksi. Ne, jotka eivät halua opiskella ruotsia, voisivat hyvin valita jonkin muun itseään kiinnostavan kielen. Tämä monipuolistaisi ja parantaisi suomalaisten kielitaitoa. On kuitenkin selvää, että ruotsinkielisten palvelujen tuottamiseksi 5 prosentille väestöstä ei ole mitenkään välttämätöntä, että jokainen suomenkielinen opiskelee ruotsia. Sen sijaan välttämätöntä on, että halukkaille suomenkielisille opiskelijoille tarjotaan mahdollisuus edistyä ruotsin opinnoissaan tehokkaasti ja tämä onnistuu parhaiten ruotsin kielen pakollisuudesta luopumisella.

Pakollisuuden poistamisella mahdollistettaisiin se, että työmarkkinoille valmistuu ihmisiä, joiden valmiudet työskennellä molemmilla kotimaisilla kielillä vastaavat työelämän tarpeita. Tätä kautta parannettaisiin myös ruotsinkielisten palvelujen saatavuutta ja laatua. Ruotsin pakollisuuden poistaminen ei siis olisi keneltäkään pois − päinvastoin siitä hyötyisivät tavalla tai toisella kaikki.

ALICE GIRS

Turun kaupunginvaltuutettu (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 31.8.2021)

Hirvensalon osayleiskaavalla ei saa tuhota Uittamon alueen arvokasta luontoa

Turun kaupunginhallitus otti kielteisen kannan KHO:n pyytämään selvitykseen koskien Meripuistoseura ry:n tekemää valituslupahakemusta Hirvensalon osayleiskaavasta (TS 10.8.). Tosin päätös ei ollut yksimielinen, kuten ei aikanaan kaavan hyväksyminenkään.

Uittamolaiset eivät hyväksy ns. Sorttamäen sillan rakentamista. On kummallista, että Katariinanlaakson Natura-aluetta ei kunnioiteta. Mikäli silta kaavaan suunnitellusti rakennetaan, se tietää koko Uittamo-Ispoisten ja Katariinanlaakson alueen täydellistä muuttumista. Juuri tämän asuinalueen luonnon läheisyys ja hienot ulkoilumahdollisuudet ovat alueen vetovoimatekijöitä. Sillä on nyt korona-aikana ollut erityisen suuri merkitys. Luonnossa liikkumisesta on tullut monille uusi harrastus. Sillan rakentaminen muuttaisi liikenteen täysin koko alueella.

Katariinanlaakson lisäksi alueella on Ispoisten jäkäläjyrkänne, jossa esiintyy louhukehräjäkälää 0,18 hehtaarin alueella. Kasvupaikka on ainoa maassamme. Jyrkänne on lisäksi maakuntakaavan suojelukohde. Turun kaupunki on myös halunnut kaavoittaa Uittamolla olevan Kastaripuiston alueen täydennysrakentamista varten. Alue on selkeästi merkitty puistoksi.

Kaupunkistrategiassamme painotetaan vuodesta toiseen asukkaiden kuulemista ja vaikuttamismahdollisuutta. Kauniita sanoja vailla todellisuutta. En tiedä enkä ymmärrä, mikä intohimo Turun kaupungilla on saada tämän alueen merkityksellinen ja monipuolinen luonto tuhottua? Kuka tai mitkä tahot sitä haluavat? Luulisi tilaa rakentamiseen löytyvän muualtakin.

Mitä tulee Hirvensalon uuden autosillan mahdolliseen rakentamiseen, voitaneen hyvästä syystä myös kysyä ja pohtia, onko sen suunnitteleminen edes nykyisessä kaupungin taloustilanteessa järkevää. Kaupungin poliittisilta päättäjiltä vaaditaan vastuullista talouspolitiikkaa. Velkaa ei voi ottaa velan päälle vuodesta toiseen.

PIRJO LAMPI

Meripuistoseura ry:n puheenjohtaja

kaupunginvaltuutettu (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2021)

Ajokaistalla istuskelu ei ole ilmastoteko vaan huomionkipeyttä

Viime viikon torstaina alkanut Elokapina-mielenosoitus oli suoraan sanottuna aikamoinen farssi. Mielenosoittaminen on toki kansalaisoikeus, mutta lain rikkominen ei ole. Keskellä ajoväylää istuskelu on yksiselitteisesti lainvastaista toimintaa, joka olisi pitänyt lopettaa heti alkuunsa. Elokapina-mielenosoitus ei ole muuta kuin huomionkipeyden nimissä toteutettua yhteiskunnan resurssien vastuutonta tuhlaamista.

Elokapina-aktivistien rivistössä näkyi olevan kovin paljon ihmisiä, jotka olivat värjänneet hiuksensa ja meikanneet. Tuli vain mieleen, mahtavatko he olla selvillä siitä, kuinka suuri vaikutus kosmetiikkateollisuudesta syntyvillä päästöillä ja jätteillä on ilmastonmuutokseen? Puhumattakaan nyt vaikka kemikaaleista, joita syntyy heidän vaatteidensa ja telttojensa valmistuksen yhteydessä, kun kangasta värjätään tai painetaan? Kuten paikan päällä kuvaamassa ollut kansanedustaja Sebastian Tynkkynen (ps) huomautti videollaan, maailman toiselta puolelta Suomeen kuljetettu banaanikin vaikutti aktivisteille maistuvan. Tämä vähän karsii uskottavuutta Elokapina-aktivistien ilmastohätätilalta.

Ajoväylällä istuskelu antaa aktivisteista ainoastaan huomionhakuisen, laiskan ja asioihin perehtymättömän kuvan. Vaikuttavampaa olisi ollut, jos mielenosoittajat olisivat esimerkiksi koordinoineet vapaaehtoisten roskien keräystalkoot vaikka kaupungin puistoalueilta tai rannoilta eli tehneet jotakin konkreettista ilmaston ja luonnon hyväksi osoittaakseen, että he todella ovat huolissaan. Sellainen toiminta ei olisi rikkonut lakia, häirinnyt muita liikenteen käyttäjiä tai kuormittanut muutenkin tiukilla olevia poliisin resursseja. Se olisi myös herättänyt positiivisella tavalla huomiota, ollut esimerkillistä toimintaa ja saanut päättäjätkin mahdollisesti uskomaan, että aktivistit ovat tosissaan ilmastohätätilan suhteen.

Istuminen keskellä ajokaistaa ei ilmastoa pelasta eikä edistä myöskään ajettavaa asiaa.

ALICE GIRS

Turun Perussuomalaiset ry, hallituksen jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 24.6.2021)

Sote-uudistuksen hinta on kohtuuton

Jokainen meistä varmasti myöntää, että sotepalvelut eivät maassamme toimi kaikkialla toivotulla tavalla. Jossakin kunnassa ne toimivat, jossakin eivät. Erot ovat suuria asuinpaikasta riippuen. On myös selvää, että ikääntyvä kansamme tulee tarvitsemaan lisääntyvässä määrin hoivapalveluita. Niistä aiheutuvat kustannukset eivät voi tulla kenellekään päättäjälle yllätyksenä. Tähän on ollut vuosia aikaa varautua. Edellisen hallituksen aikana sote-uudistuksen tavoitteena oli kustannusten nousujen säästötavoite 3 miljardia euroa. Nyt uudistuksella ei ole enää tätä säästötavoitetta. Kustannukset tulevat päinvastoin nousemaan.

Koronapandemia on vaikuttanut monin eri tavoin sotepalveluihin. Sekä perusterveydenhoidossa, että erikoissairaanhoidossa on syntynyt hoitovelkaa ja se tulee näkymään tulevaisuudessa kustannusten nousuna. Kiireetöntä hoitoa on monin paikoin jouduttu ajamaan alas, jotta meillä on ollut mahdollista pitää yllä riittävästi esim. tehohoitopaikkoja kaikille sitä tarvitseville, ei vain koronapotilaille. Monet järjestöjen ylläpitämät vammais- ja vanhuspalvelutoiminnat ovat olleet tauolla. Ikäihmisten liikkumisen vähentyminen on selkeästi heikentänyt heidän kuntoaan. Emme voi kuin arvailla mitä tästä kaikesta seuraa. Kuntoutuksen, kotihoidon ja tehostetun palveluasumisen tarve tulee lisääntymään. Valtion koronatukien avulla monet kunnat saivat kuitenkin tilinpäätöksensä näyttämään todellisuuta paremmalta.

Kauan odotettu vanhuspalvelulain uusi henkilöstömitoitus on myös asteittain astunut voimaan. Sen toteutumisessa on paljon vaihtelua eri kuntien välillä. Henkilöstömitoituksen lisääminen tulee nostamaan automaattisesti kuntien kustannuksia. Lisähenkilöstön rekrytointi ei ole ollut kaikkialla helppoa. Meillä alkaa olla huutava pula pätevästä hoiva-alan henkilöstöstä. Olemme luomassa tällekin alalle halpatyömarkkinat. Hankitaan ulkomailta epäpäteviä hoitajia, kun suomalaiset hoitajat vaihtavat alaa työn kuormittavuuden ja huonon palkkauksen takia tai lähtevät töihin naapurimaihin esim. Ruotsiin tai Norjaan. Usein on nostettu esiin hoitajien rekrytointi ulkomailta esim. Filippiineiltä. Filippiiniläisten hoitajien koulutus ei kuitenkaan vastaa meidän sairaanhoitajiemme koulutusta. Heille pitää siis täällä järjestää lisää koulutusta. Heidän pitää opetella suomen kieli. Tämä kaikki maksaa, mutta meillä ei ole varaa maksaa omille sairaanhoitajillemme kunnollista palkkaa. Hoitoalalle hakeutuu vuosittain myös yhä vähemmän opiskelijoita. Koulutusta ei arvosteta ja se näkyy palkkatasossa. Ehkäpä myös valmistuneitten opiskelijoitten taidollinen taso silloin heikkenee, kun opiskelualaa ei koeta kiinnostavaksi ja houkuttelevaksi.

Nyt on Jukon hallituksen pj Olli Luukkanen nostanut esiin myös palkkaharmonisointiin varatun rahan riittämättömyyden sote-uudistuksessa. Hän on todennut, että Kuntatyönantajien laskelmien mukaan harmonisoinnin hintalappu voi olla jopa 700 milj. euroa. Luukkasen mukaan oikeuskäytännön mukaan palkat pitää nostaa tasolle, joka vastaa kunkin tehtävänkuvan korkeinta palkkaa tällä hetkellä. Sote-esityksessä palkkaharmonisoinnin on arvioitu maksavan noin 100-400 milj. euroa. Syntyviin kustannuksiin ministeri Paateron (sd) mukaan rahaa on riittävästi. Mitä ei SDP lupaisikaan kannattajilleen?

Jos sote-uudistus nyt väkisin runtataan läpi, on olemassa suuri pelko siitä, että palvelujen laatu ja saatavuus heikkenee toisin kuin on luvattu. Lähipalvelut vähenevät, kun palveluja tullaan todennäköisesti keskittämään nykyistä enemmän. Vastuu kunnilta siirtyy hyvinvointialueille. Uudistuksen rahoitus on kuitenkin edelleenkin jossakin määrin epäselvä. Tuleeko kuntavero vai ei. Uudistus ei ole myöskään tasapuolinen eri maakuntien eli tulevien hyvinvointialueitten suhteen. Kunnille tulee jäämään ennaltaehkäisevästä ja terveyttä edistävästä hyvinvoinnista huolehtiminen. Mitä se sitten onkaan? Se, mikä on varmaa tässä sote-uudistuksessa, on kustannusten nousu.

Kunnille uudistus toteutuessaan tarkoittaa verotulojen huomattavaa vähentymistä. Miten kunnat tulevat selviämään jäljelle jäävistä tehtävistään kuten koulutuksen järjestämisestä, kun oppivelvollisuusikääkin nostettiin? Uudet hyvinvointialueet ovat olleet alusta lähtien Keskustan vaatimus ja kiristyskeino pitää nykyinen hallitus pystyssä. Viis siitä, vaikka jo etukäteen tiedämme, että tällaisenaan me veronmaksajat maksamme uudistuksesta kalliin hinnan. On utopiaa uskoa, että saisimme tuleviin sotekeskuksiin erikoislääkäreitä ja muuta hoitohenkilökuntaa taiottua jostakin sellaisia määriä, että julkinen sektori pystyisi hoitamaan kaikki tarvittavat potilaat ilman yksityissektorin apua. Julkisen sektorin heikkous on liika hallinnollinen byrokratia. Hoitohenkilöstön palkat eivät myöskään ole tällä hetkellä kilpailukykyisiä yksityissektorin kanssa. Hoitohenkilökunta kokee, ettei se vastaa enää työn kuormittavuutta. Lääkärit ja hoitajat päättävät itse, missä he työskentelevät. Ei siitä mikään uudistus päätä. Kun lain mukaan jokaisella on oikeus riittäviin sotepalveluihin, herää kysymys mikä on riittävä. Pelkkä sote-uudistus ei sinänsä paranna millään tavalla hoidon laatua tai hoitoon pääsyä, mikäli me emme saa määrällisesti riittävästi pätevää henkilöstöä. Hallituspuolueet lupaavat, että jonot terveyskeskuksiin loppuvat ja lisäksi he kannattavat ilmaisia palveluja. Mikään palvelu ei ole ilmaista. Joku maksaa kustannukset aina tavalla tai toisella. Nykyiset terveyskeskusmaksut ovat varsin kohtuulliset verrattuna yksityislääkärikäynteihin. Monissa kunnissa terveyskeskuspalvelut ovat ilmaisia. Valitettavasti usein juuri sitä mikä on ilmaista ei arvosteta.

Miksi me hajotamme sen mikä meillä on hyvin? Emmekö me voisi parantaa julkisen sektorin tehokkuutta vaikkapa lisäämällä palvelusetelin käyttöä silloin, jos terveyskeskukset eivät pysty tuottamaan potilaan tarvitsemaa hoitoa riittävän nopeasti. Silloin julkisen sektorin palvelujen tehottomuutta tai riittämättömyyttä voitaisiin kontrolloida paremmin.

Mahdollinen sote-uudistus on susi jo syntyessään.

Keskustan unelmana on ollut maakuntavaalien järjestäminen. Mikäli vaalit toteutuvat tulevissa maakuntavaltuustoissa tulee todennäköisesti istumaan nykyisiä kansanedustajia, jotka jo ovat myös kuntiensa valtuutettuja. Demokraattinen valta heikkenee. Jokainen ymmärtänee, etteivät yhdet ja samat henkilöt voi mitenkään hallita näin laaja-alaista poliittista päätöksen tekoa.

Nyt kannattaisi pysähtyä miettimään onko tässä mitään järkeä. Onko kyse nyt vain poliittisesta valtataistelusta, jonka hintalapun maksamme me kaikki veronmaksajat.

PIRJO LAMPI

varavaltuutettu (ps), sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

(Julkaistu Uudessa Suomessa 2.6.2021)

Pitäisikö Turun kaupungin liputtaa Pride-viikon kunniaksi?

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset eivät ole yhtenäinen joukko, vaikka heidän oikeuksistaan käytävässä yleisessä keskustelussa niin annetaan usein ymmärtää. Kaikki vähemmistöihin kuuluvat eivät pidä Pride-tapahtumassa puolialastomana marssimista hyvänä tapana lisätä tietoisuutta vähemmistöistä tai halua yritysten käyttävän sateenkaaren värejä myynnin edistämiseen.

Osa vähemmistöihin kuuluvista mieltää seksuaalisuuden ja sukupuolen henkilökohtaisiksi asioiksi ja kokee niiden mainostamisen alentavana ja oikeuksiaan halventavana. Moni ajattelee, että heidän seksuaalisuutensa ja sukupuolensa on kaupallistettu ja niitä käytetään häikäilemättömästi poliittisena keppihevosena ideologioiden markkinointitarkoituksiin.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen tasa-arvoa ja etua ajavaksi julkisuudessa mielletty Pride-tapahtuma on esimerkki vaikuttamiskeinosta, joka herättää paljon tunteita puolesta ja vastaan myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen sisällä. Osa pitää kulkueeseen osallistumista tärkeänä tapana vaikuttaa, kun samalla osa ajattelee tapahtuman ennemmin yliseksualisoivan ja leimaavan vähemmistöjä kuin lisäävän todellista tietoutta ja sitä kautta tasa-arvoa.

Näiden ihmisten ääntä ei kuitenkaan haluta julkisessa keskustelussa kuunnella. Sellainen näyttäisi pahalta ja söisi uskottavuutta vähemmistöjen tuntemuksien korostamisella kikkailevilta toimijoilta. Moni omalla suvaitsevaisuudellaan suitsutusta kalasteleva ei käytännössä lainkaan huomioi tätä osaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajista. Tämä vähemmistön osa on heille näkymätön.

Joten pitäisikö Turun kaupungin liputtaa Pride-viikon kunniaksi?

Ei pitäisi. Seksuaalisuus ja sukupuoli ovat jokaisen henkilökohtaisia asioita, eikä niiden mainostaminen liputtamalla kuulu kunnan tehtäviin. Suomessa jokainen ihminen on vapaa olemaan oma itsensä vuoden jokaisena päivänä ilman liputustakin.

ALICE GIRS

Turun Perussuomalaiset ry, hallituksen jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 23.5.2021)

Suomen kieltä ei saa korvata englannilla

Olen Turun ja Helsingin keskustoissa liikkuessani havahtunut siihen, että yhä useammassa kaupassa ja ravintolassa saa nykyään palvelua vain englanniksi. Jos pyytää palvelua suomeksi, jää palvelu saamatta.

Kaikkialla näkyy mainoksia, joissa teksti on vain englanniksi. Englanniksi järjestetään monia kursseja, vaikka sekä opettaja että kaikki opiskelijat olisivat suomenkielisiä. Saimme hiljattain lukea uutisista, että Turun keskustaa aiotaan uudelleenmarkkinoida ”Turku Centerinä”.

Turun kaupunki taas antoi kärkihankkeelleen nimen vain englanniksi: Smart and Wise Turku. Tämän ei pitäisi olla edes mahdollista, sillä oikeusasiamiehen mukaan hankkeiden nimeäminen vain vieraalla kielellä on lainvastaista.

Suomen kieltä kannattaa ryhtyä puolustamaan vielä kun ei ole myöhäistä. Tarvitsemme tervettä kansallista itsetuntoa, emme jatkuvaa nöyristelyä joka suuntaan.

VILLE TAVIO

kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja (ps.)

Turku

(Julkaistu Turun Sanomissa 30.4.2021)

Turun kaupungin sote-palvelut ovat kriisissä henkilöstöpulan takia

Miten voimme olla nykyisen kaltaisessa tilanteessa, jossa sairaalapalveluiden hoitohenkilöstön ja lääkärien merkittävän henkilöstövajauksen vuoksi sairaalan potilaspaikkojen määrää joudutaan vähentämään potilasturvallisuuden varmistamiseksi?

Kaupungin sopeuttamisohjelman mukaisesti olemme jo vähentäneet 50 vuodepaikkaa niin, että kehittämisprojektin mukaisesti tavoitepaikkaluku 285 saavutettiin maaliskuuhun 2021 mennessä. Nyt sosiaali-ja terveyslautakunnalla hyväksytettiin 7.4.2021 vuodeosastojen paikkojen määrän vähentäminen 31.8.2021 asti niin, että se olisi toukokuussa alimmillaan 240 ja kesäkuukausina 230. Tällä määrällä vähennetään työn kuormittavuutta ja varmistetaan siis potilasturvallisuuden säilyminen.

Erikoistuvia lääkäreitä on ollut vaikea saada avoimiin virkoihin rekrytointipanostuksista huolimatta jo syksystä 2019 alkaen. Mitä nämä kaikki panostukset ovat olleet, ovat ainakin itselleni jääneet hieman epäselviksi. Tällä hetkellä 23:sta erikoistuvan lääkärin vakanssista on täytettynä vain 11. Erikoistuvat lääkärit kaipaavat seniorilääkäreitten tukea.

Hoitohenkilökunnan vajausta syntyy poissaolojen, irtisanoutumisten, sijaispulan ja rekrytointiongelmien takia. Yhtenä suurena syynä henkilöstö kokee työn kuormittavuuden.

Tilanne ei siis ole syntynyt hetkessä, vaan sen on annettu jatkua jo pitemmän ajan. Ongelmat eivät rajoitu vain sairaalapalveluihin, vaan ne ovat todellisia myös sekä vanhuspalveluissa että kotipalveluissa. Tietysti koronpandemia on osittain vaikeuttanut tilannetta.

Turun kaupunki ei pysty kilpailemaan palkalla, sen me tiedämme. Palkkaus ei varmasti kuitenkaan ole ainut syy. Kyse on varmasti myös huonosta johtamisesta.

Miten työt organisoidaan? Miten siihen voivat työntekijät vaikuttaa? Lähiesimiehen rooli on siinä varsin merkityksellinen. Minkälainen on yleinen työilmapiiri? Miten henkilöstöä arvostetaan? Näitä kaikkia asioita yhteisesti pitää tarkastella nyt huolella, koska tilanne ei voi näin jatkua.

Ainoana ratkaisuna ei voi olla jatkuva vuodeosastopaikkojen vähentäminen, kun samaan aikaan myös korotettujen siirtoviivepäivämaksujen määrä on taas selkeässä nousussa. Saammeko loppujen lopuksi edes oletettuja sopeuttamisohjelman mukaisia säästöjä toteutumaan vuodeosastopaikkoja vähentämällä?

Kaikki mahdolliset keinot on otettava käyttöön kaupunkimme imagon parantamiseksi myös houkuttelevana työnantajana.

Olen ollut pitkään sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsenenä, enkä muista, että sellaista päätösehdotusta olisimme koskaan ennen joutuneet hyväksymään, jonka hylkäämisellä olisimme mahdollisesti vaarantaneet potilasturvallisuuden. Näinhän emme olisi voineet toimia.

Tilanne on vakava ja vaatii selkeitä toimenpiteitä, joista toivottavasti kuulemme mahdollisimman pian.

PIRJO LAMPI

varavaltuutettu (ps), sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 15.4.2021)

Autoilun verotus epäonnistunutta

Liikenteen verotus on Suomessa hyvin epäoikeudenmukaista. Autoilun sähköistymistä tehdään liikaa imagosyistä ja polttomoottoriautoilijat laitetaan maksumiehiksi. Polttoainehintoja korotellaan häikäilemättömästi, vaikka auton käyttö on monille välttämätöntä.

Minulla ei ole mitään hybridi- tai täyssähköautojen yleistymistä vastaan, mutta kaikilla ei ole varaa uuteen hybridiin tai täyssähköautoon, eivätkä kaikki siis hyödy niiden veroalesta.

Erikoista on, että hybridiautot saavat veroalennusta, vaikka todelliset kulutukset olisivat modernin polttomoottorin tasolla.

107 000 euroa maksavan Porsche-hybridimaasturin ostava maksaa autoveroa 6 000 euroa eli 5,6 %, mutta 20 000 euroa maksavan bensa-Škodan ostava maksaa 2 000 euroa eli 10 % hinnasta. Porsche on näistä kahdesta se, jonka uskon käytännössä saastuttavan enemmän.

Entä miksi ympäristöystävällisiä dieselautoja lisäverotetaan Suomessa käyttövoimaverolla? Uusi dieselauto on vastaavan kokoista ja tehoista bensiinikäyttöistä autoa noin 20 % pienempipäästöinen hiilidioksidipäästöjen osalta. Dieselin päästökeskustelun keskiössä olleet typenoksidipäästöt ovat kaikilla uusilla dieselautoilla jopa pienemmät kuin sähköautoilla, kun huomioidaan Suomen sähköntuotannosta syntyvät typenoksidipäästöt.

VILLE TAVIO

Kansanedustaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja (ps.)

(Julkaistu Länsi-Suomi-lehdessä 16.3.2021)

Politiikassa tulisi nojata tosiasioihin

Hallitus kertoi hiljattain koronarajoitusten rajuista tiukennuksista sekä poikkeusolojen julistamisesta. Yläkoululaiset ja toisen asteen opiskelijat siirretään jälleen etäopetukseen ja ravintoloita suljetaan. Jopa ulkonaliikkumiskieltoa on väläytetty.

Vuosi sitten olisi ollut kohtuutonta kritisoida päättäjiä kriisin hoidosta, sillä tuolloin oltiin uuden tilanteen edessä, jota kukaan ei osannut ennakoida. Virheistä olisi kuitenkin pitänyt ottaa opiksi.

Kansallisista koronatoimista on varsin vähän hyötyä, jos uusien tartuntojen ja virusmutaatioiden annetaan tulla rajan yli. Maahantulijoiden pakolliset koronatestaukset ja pakkokaranteenit ovat antaneet odottaa itseään, samalla kun kustannukset ja rajoitustoimista maksettu inhimillinen hinta ovat kasvaneet koko ajan.

Nyt kuntavaalit lähestyvät tilanteessa, jossa korona on jättänyt varjoonsa lähes kaikki politiikan perinteisimmät kiistakysymykset. Kuntien velkaantuminen on jatkunut jo pitkään ja Kuntaliiton arvion mukaan valtion myöntämät koronatuet antavat tilanteeseen vain lyhyen hengähdystauon.

Samanaikaisesti kunnille on annettu kriisin keskellä surutta uusia tehtäviä. Hyvänä esimerkkinä toimii ideologisista syistä läpi runnottu oppivelvollisuusuudistus, jonka valmistelussa asiantuntijoiden varoitukset sivuutettiin kylmästi.

Valitettavasti poliittinen päätöksenteko tuntuu perustuvan entistä vähemmän tietoon ja tosiasioihin. Osoituksena tästä voidaan pitää koronatoimien varjolla luotua EU:n jättimäistä 750 miljardin elpymispakettia, jossa Suomelle on varattu vain maksumiehen rooli.

Suomen viennin väitetään hyötyvän miljardilahjoituksista, toisaalta on myös korostettu paketin kertaluontoisuutta. Juuri mikään elpymispaketin tueksi esitetyistä perusteluista ei pidä paikkaansa.

Tosiasiassa paketti hyödyttää maamme vientiteollisuuden kilpailijoita ja sillä rahoitetaan muun muassa Italian veronalennusten ja Espanjan perustulokokeilun kaltaisia rahanjakohankkeita. Puheet kertaluontoisuudesta on kumottu jo useammallakin suulla.

Nykyiset päättäjät kertovat mielellään, mistä kuntavaaleissa ”oikeasti” päätetään ja millä perusteilla äänestäjien tulisi äänestyspäätöksensä tehdä. On syytä muistaa, etteivät kunnat ole muusta yhteiskunnasta irrallaan leijailevia saarekkeita, vaan valtakunnanpolitiikka vaikuttaa myös kuntiin.

Valtio päättää kuntien lakisääteisistä tehtävistä ja rahoituksesta. Samaa kaavaa noudattaen suurin osa kansallisesta lainsäädännöstä tulee tänä päivänä EU:sta, jonka kanssa tehdyt sopimukset ohjaavat ja rajoittavat myös Suomen omaa talouspolitiikkaa. Kuntavaaleilla onkin aina ollut myös yleispoliittinen merkityksensä.

Edellä mainitut asiat ovat esimerkkejä siitä, miten mielipideilmastoa muokataan ja miten tehtyjä ratkaisuja on koronan keskellä perusteltu. Poliittisen toiminnan pitäisi kuitenkin perustua arvojen lisäksi faktoihin. Mikäli päätöksenteko rakentuu vain toiveajattelun varaan, syntyy helposti vääriä päätöksiä, joilla saattaa pahimmillaan olla kielteisiä vaikutuksia kaikille yhteiskunnan aloille.

KAI SORTO

Varavaltuutettu (ps)

Turku

(Julkaistu Turun Sanomissa 6.3.2021.)

Ei tietulleja Turkuun

Liikenne- ja viestintäministeriön 6.10.2020 julkaistussa päästövähennysmuistiossa selvisi, että niin sanottuja ruuhkamaksuja suunnitellaan myös Turkuun.

Ruuhkamaksuista puhumisen sijaan olisi rehellistä puhua tietullista tai tienkäyttöverosta. Ruuhkamaksuissa ei ole kyse ruuhkien vähentämisestä vaan uudesta autoilijoiden verosta.

Ruuhkat ovat Turun automäärillä vältettävissä, kun vaan teitä kehitetään autoilulle myönteiseen suuntaan.

Autoilijoiden maksut alkavat olla Suomessa jo kestämättömiä korkeiden polttoainehintojen ja muiden kulujen vuoksi. Olisi typeryyttä tehdä Turun seudusta vähemmän houkutteleva työssäkäyntialue ja yrityksille epäedullisempi investointialue lisääntyvien matka- ja kuljetuskustannusten seurauksena.

Turkulaisten täytyy voida luottaa siihen, että ihmisten liikkumista ei veroteta enempää ja autoa tarvitsevien normaali elämä voi jatkua.

JONI-J LAAKSO

Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtaja

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.10.2020.)

Onko Turun pormestarimalli vain poliittista homeopatiaa?

Toimiessaan Tampereen kaupunginjohtajana (1985-2006) Jarmo Rantanen totesi, että hänelle oli kertynyt runsaasti sellaista valtaa, joka oli selkeästi poliittista. Se vääristi vallankäyttöä hänen virkakautensa ajan. Demokratian tuutista pursuillutta valtaa ryhdyttiin rutistamaan takaisin. Se oli syy, miksi siirryttiin poliitikon johtamaan pormestarimalliin.

Isossa kuvassa tarkoitus on keskittää valtaa poliitikoille jo aiesuunnitelmista lähtien.

Kaupunginvaltuusto valitsee pormestariksi kuntavaaleissa voittaneen puolueen ennalta ilmoittaman ehdokkaan. Sekä apulaispormestarit. Sitä ei suorita kansa.

Pormestari on kuin kaupungin pääministeri. Hän toimii kaupunginhallituksen puheenjohtajana. Apulaispormestarit ovat varapuheenjohtajina. He toimivat myös suurimpien lautakuntien liidereitä (3-4)

Pormestaristo ohjaa pormestariohjelman laadintaa, valvoo, ohjaa, seuraa sekä tarkistaa vuosittain sen toteutumista. Pormestareille apulaisineen maksetaan palkkaa. Valta polarisoituu huomattavasti sillä kaupunginhallitukselle siirretään myös lakkautettavan kaupunkikehitysjaoston tehtäviä.

Tampereen mallissa apulaispormestareilla on vain läsnäolo-oikeus kaupunginhallituksen kokouksissa. He eivät vie mandaatteja!

Kun valtaa on, sitä pitää käyttää ja näyttää. Perustellaan, että pormestari antaa kaupungin politiikalle kasvot. Tampereen pormestari Lauri Lyly kertoi, että hänet tunnetaan sekä marketeissa että kivijalkakaupoissa. Hihaan tartutaan. Nilkkaankin purraan. Sähköposteja singahtelee tiheästi. Samoin apulaispormestareille.

Pormestarin tehtävät ja vallankäytön rajat kirjataan hallintosääntöön. Hänellä on mahdollisuus toimivaltansa puitteissa vauhdittaa ”rahvaan” toiveita. Apulaispormestareilla ei ole. Heidän toimintaansa ohjavat vain kuntalaki ja poliittinen luottamus.

Kansanviisauden mukaan ”toimettoman ihmisen mieli on kuin paholaisen verstas.” Katteeton lupaus tai nynnyily saattaa viedä kasvot. Tällöin syntyy turhautumista, mikrojohtamista, liikavarpaille astumista ja toraa. Kuten Helsingissä on käynyt.

Eräässä kunnassa kansliapäällikkö jopa heilutteli pormestarin tahtipuikkoa.

Turun uusi pormestarijohtojärjestelmä on ”vaiheessa”. Reisille tulleet suuret infrahankkeet viestivät, että roolien selkeys ja vastuuhenkilöt puuttuvat, On esimerkiksi vaikeata hahmottaa omistajaohjausjohtajan asemaa Turkukonsernin itsenäisten osakeyhtiöiden johtajana.

Sääntöjen muuttamisesta on paha puhua, jos alkuperäisetkin ovat epäselviä ja jos erotuomarit osallistuvat peliin.

Jos poliittiset päättäjät ovat pikemminkin postilaatikoita kuin itsenäisiä päättäjiä, niin uudistajien kaupunkilaisille lupaama demokratiarokote osoittautuu lumelitkuksi. Tälloin meille jää käteen vain kallis resepti.

MIKAEL MIIKKOLA

Turun valtuutettu ja kaupunginhallituksen jäsen (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 23.10.2020.)

Oppivelvollisuutta ikä kaikki?

Nuorison on voitava hyvin, jotta heillä on edellytykset kasvaa ja kokeilla siipiään. On kuitenkin arvioitu, että nuorten syrjäytyminen on yksi Suomen suurimmista ongelmista. Tutkimusten mukaan nuorten päihde-, mielenterveys- ja ylivelkaantumisongelmat heijastuvat selkeästi koulutustasoon. Erityisesti nuorten miesten syrjäytyminen on vakava ongelma.

Jokainen syrjäytynyt nuori maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle yli miljoonan, eikä inhimilliselle menetykselle voi laskea edes hintaa.

Kuten tiedetään, Marinin hallitus on pidentämässä oppivelvollisuusikää 18 ikävuoteen. Kaunis tavoite on, että jokainen peruskoulun päättävä suorittaisi toisen asteen koulutuksen.

Eikä siinä vielä kaikki: uudistuksen jälkeen toisen asteen koulutuksesta tulisi myös maksutonta kaikille. Kuulostaako liian hyvältä ollakseen totta?

Oppivelvollisuusuudistus olisikin erinomainen, jos sillä saavutettaisiin annetut tavoitteet ja korjattaisiin koulujen ongelmia. Oppimistulokset ovat kautta linjan laskussa, erot eri koulujen sekä tyttöjen ja poikien välillä kasvavat. Opettajien auktoriteetti on heikentynyt ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden keskittyminen samoihin kouluihin aiheuttaa omia ongelmiaan.

Uudistus ei ole myöskään asiantuntijanäkemysten mukaan vaikuttavin tapa puuttua syrjäytymiseen ja koulupudokkuuteen. Peruskouluiässä tai varhaiskasvatuksen aikana syntynyttä oppimisvajetta ei paikata enää toisella asteella.

Toinen ongelma piilee uudistuksen maksuttomuudessa. Koska suurin osa perheistä pystyy maksamaan oppimateriaalit itsekin, tulisi vähät resurssit kohdistaa sinne, missä tarve on suurin. Pienituloisten perheiden lapset voivat tälläkin hetkellä saada oppimateriaalilisää.

Suuri osa oppivelvollisuusuudistuksen rahoituksesta olisi menossa koulumatkoihin, oppimateriaaleihin ja -välineisiin, joilla on vain vähän vaikutusta tutkinnon suorittamiseen. Tästäkin ongelmasta päästäisiin maksuttomuutta rajaamalla.

Mitä syrjäytymisvaarassa oleville pitäisi tehdä? Mielestäni on parempiakin keinoja kuin pakottaa kokonaisia ikäluokkia istumaan luokassa. Kierre pitää katkaista jo koulussa kohdentamalla varoja ja toimia tarkoituksenmukaisesti oikeisiin kohteisiin.

Harrastustakuun toteuttaminen mahdollistaisi yhden mieluisan harrastuksen ja toisi sisältöä elämään. Ulkomaalaisen työvoiman saatavuusharkintaa tiukentamalla työpaikkoja jäisi enemmän myös suomalaisille nuorille. Keinot löytyvät, kun on tahtoa.

Oppivelvollisuusuudistuksen perimmäinen tarkoitus on hyvä, mutta uudistuksella ei toteuteta sille annettuja tavoitteita vaan rahaa palaa tehottomiin kohteisiin.

Mikäli kunnat eivät tule saamaan riittävästi resursseja, joudutaan säästöjä hakemaan opettajista ja henkilökunnasta. Tällöin oppivelvollisuusuudistuksesta tuleekin koulutusleikkaus.

KAI SORTO

varavaltuutettu, kasvatus- ja opetuslautakunnan jäsen (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.10.2020.)

Ville Tavio: Hyväksyikö kansa nykyisen EU:n?

Euroopan unionissa suunniteltu elvytyspaketti, jota rakennetaan koronakriisiin vedoten, muuttaisi toteutuessaan unionin luonteen tulonsiirtounioniksi. Kyseessä on totaalinen muutos EU:n luonteeseen.

Suomen suunniteltu kokonaisvastuu elpymisvälineestä on valtavat 13 miljardia euroa, josta osa on takausvastuita. Suomen maksuosuus EU:n elpymisrahastoon on 6,6 miljardia euroa ja Suomi voi vastaanottaa hätärahoitusta 3,2 miljardia euroa vuoteen 2023 mennessä. Nettomaksettavaa on siis 3,4 miljardia euroa, olettaen, että Suomi osaa hakea kaiken sille kuuluvan rahoituksen. Suoran tuen lisäksi Suomi antaa myös lainoja, joiden takaisinmaksu on epävarmaa. Kokonaisuus käy kalliiksi suomalaisille. Perussuomalaisten kanta on, että jokainen valtio vastaa itse omista veloistaan.

Uskon, että Euroopassa kannattaa olla vapaakauppa-alue, kutsutaan sitä sitten EU:ksi tai joksikin muuksi. EU-liittovaltio sen sijaan ei hyödytä Suomea, koska se on siirtänyt päätöksenteon Berliiniin ja Pariisiin, missä Suomen etu ei kiinnosta.

Brexit oli EU:lle hieno mahdollisuus itsekritiikkiin ja suunnanmuutokseen, mutta EU jätti tilaisuuden käyttämättä. EU:n olisi kannattanut ottaa brexitistä opiksi ja höllentää otettaan jäsenmaiden omista asioista, mutta komissio valitsikin entistä tiiviimmän liittovaltion tien. Tällainen muutos saa toki miettimään, onko EU:n uudistaminen realistisempaa liittovaltion hajottamisen kautta kuin nykyisessä eurokratiassa.

On aika pohtia perimmäisiä kysymyksiä. Tuliko EU:sta sellainen itsenäisten valtioiden kauppaliitto, johon vuoden 1994 kansanäänestyksellä Suomen kansa antoi suostumuksensa, vai tuliko unionista jotain aivan muuta?

VILLE TAVIO

kansanedustaja (ps.), eduskuntaryhmän puheenjohtaja​​​

(Julkaistu Kouvolan Sanomissa 28.9.2020.)

Pirjo Lampi: Onko palvelutason heikkeneminen soteuudistuksen todellinen hinta?

Sote-uudistusluonnos on nyt lausuntokierroksella ja kunnat sekä monet muut tahot ottavat siihen kantaa. Koronavirus on sekoittanut kuntien taloutta jo ennestäänkin huonossa tilanteessa. Valtio talous on kuralla ja velkaantuminen lisääntyy.

Onko nyt juuri oikea hetki tehdä tämä historiallisen suuri sotepalveluiden uudistus? Pelkästään valmisteluun uppoaa miljoonia toisensa perään.

Soten vapaaehtoiseen uudistamiseen on myönnetty valtionavustuksia. Varsinais-Suomi on saanut rahoitusta tulevaisuuden sotekeskus-hankkeelle noin 5,5 miljoonaa euroa vuosille 2020–2022 sekä soten rakennemuutosta edistävään kehittämiseen noin 9,7 miljoonaa euroa ajalle 2020–2021. Kun koko maa huomioidaan, nuo summat ovat sotekeskushankkeelle 70 miljoonaa euroa ja rakennemuutoshankkeeseen 120 miljoonaa euroa.

Mitä tällä saadaan? Rahoitus on osoitettu sisällölliseen kehittämiseen. Kyseisillä valtionavustuksilla ei siis rahoiteta tulevan sotemaakunnan perustamiseen liittyvää hallinnollista valmistelua.

Ei pidä unohtaa, että nyt ollaan tekemässä myös suurta maakuntahallinnon uudistusta. Rahaa kierrätetään aluksi valtion kautta maakuntiin. Ministeri Kiurun mukaan lakiluonnoksesta on myös poistettu aikaisempi 3 miljardin euron kustannusnousujen säästötavoite.

Tasavallan presidentti vahvisti 1.7. 2020 vanhuspalvelulain muutoksen, jossa henkilöstömitoitukseksi säädettiin 0,7 työntekijää asiakasta kohden. Laki astuu voimaan asteittain. Siirtymäaika päättyy 1.4. 2023.

Miten tämä nivoutuu tulevaan soteuudistukseen? Ainakin kuntien kustannukset nousevat. Turulle sen on laskettu olevan noin 10 miljoonaa euroa ja 80 uutta vakanssia.

Ikäihmisemme ansaitsevat todellakin inhimillisen hoidon. Pääministeri Marinin ehdotus kuuden tunnin työpäivästä tuntuu lupaukselta vailla realismia. Henkilöstömitoituksen astuttua voimaan lyhennetty työaika on ainakin hoiva-alalla mahdotonta toteuttaa. Mistään ei saada riittävästi henkilökuntaa sen mahdollistamiseksi.

Uudistuksen tavoitteena on ollut terveyden ja hyvinvointierojen kaventaminen, perustason palveluiden vahvistaminen ja vaikuttavuuden parantaminen. Lakiluonnosta lukiessa tuntuu vahvasti siltä, että nämä tavoitteet eivät tule toteutumaan. Massiivinen hallinnollinen uudistus ei sitä takaa.

Lähipalvelut kaikkoavat pienistä kunnista ja palveluja keskitetään. Tämä rakennemuutos on tälläkin hetkellä käynnissä. Liikenteellisiä ratkaisuja palvelujen saamiseksi oman kotikunnan ulkopuolelta ei ole millään tavalla kehitetty maakunnan sisällä, päinvastoin.

Valtion ohjaus on uudistuksessa merkittävää. Ollaanko uudistuksessa kaiken kaikkiaan hamuamassa jotain liian suurta, sellaista, jota mikään taho ei täysin hallitse? Yrityksistä huolimatta näin suuri sotepalveluiden integraatio ei ole missään muussakaan maassa onnistunut.

Pitkät jonotusajat terveyskeskuslääkärille lienevät kansalaisten mielestä se suurin ongelma. Tämä ongelma voitaisiin varmaan ratkaista yksinkertaisemmillakin tavoilla.

Hallinnollisen byrokratian lisäämiseen ei pitäisi käyttää veronmaksajien rahoja. Rakennemuutoksilla, pienin askelin eteenpäin ja kuntia tukemalla selvittäisiin varmasti perusterveydenhuollon ongelmista helpommalla.

Pahimmassa tapauksessa uudistuksen jälkeen kunnat eivät pysty niille jäävillä verotuloilla hoitamaan enää omia tehtäviään. Johtaako se verojen korotuksiin?

Maakuntien rahoituksen mahdollinen riittämättömyys johtaa väistämättä palvelutasojen heikkenemiseen tai laadusta tinkimiseen. Sitä ei kai kukaan toivo. Ollaanko nyt kovalla kiireellä kurkottamassa kuuseen mutta kapsahdetaankin katajaan?

PIRJO LAMPI
varavaltuutettu (ps)
sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2020)

Joni-J Laakso: Turulle johtajuus koronataistelussa

Turun kaupunki tarttui 7.8. koko maamme laajuisin uutisotsikoin johtajuuteen taistelussa näkymätöntä vihollistamme koronavirusta vastaan. Ennen THL:n antamaa virallista ohjeistusta kaupunki otti käyttöönsä joukkoliikenteessä maskisuosituksen.

Nyt olisi kuitenkin toivottavaa pelkkien maskisuositusten ohessa nähdä ja kuulla myös oikeista toimenpiteistä, joilla Turku on valmis suojaamaan omia kaupunkilaisiaan. Näitä toimia johtajalta odottaa myös koko muu Suomi, joka on valmiina seuraamaan perässä suunnannäyttäjää koronaviruksen nujertamiseksi. Muussa tapauksessa tämä julistus näyttää koko maan laajuisesti vain kaupunginjohdon ratkaisukyvyttömältä moraaliposeeraukselta.

Koska kaupungin johto näkee suureksi ongelmaksi ruuhkaisen joukkoliikenteen (mikä varmasti on myös täysin totta), eikö silloin pitäisi tehdä sellaisia toimia, jotta ruuhkat vähentyisivät?

Jos oikeasti johtajillamme on tahtotila suojella kaupunkilaisten terveyttä vilpittömästi, olisi viipymättä istuttava neuvottelupöytään keskustelemaan bussivuorojen lisäämisestä ruuhka-ajoiksi Varissuon kaltaisille, isoille töihinlähtöalueille. Näin voisimme tehokkaasti suojata näitä arjen ahertajia matkalla tienaamaan oma elantonsa ja näin tuottamaan myös kaupungin kassaan erittäin tärkeitä verotuloja.

Se luo myös kaupungille jatkossakin mahdollisuuden toteuttaa erittäin tärkeiksi näkemiään tulevaisuusinvestointeja.

Ei myöskään pitäisi olla aika toteuttaa kunnianhimoista ilmastotavoitetta, kun yritämme suojella ihmiselämiä ja koetamme pitää horjuvaa yhteiskuntaamme pystyssä. Tässä vaikeassa tilanteessa voisi antaa suosituksen myös työmatkaliikenteeseen oman auton käytöstä mahdollisuuksien mukaan. Eikö tämä vähentäisi ihmisten välisiä lähikontakteja ja minimoisi tartuntariskiä merkittävästi?

Koska yksityisautoilu on maassamme myös erittäin kallista, voisi kaupunkimme tulla siinä vastaan ja kompensoida työmatkakustannuksia ilmaisella pysäköinnillä työpäivän ajaksi.

JONI-J LAAKSO
(ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 14.8.2020)

Sanna Paasikivi: Ryhtiä kielenkäyttöön, arvostusta suomen kielelle

Kiitos FM Kyllikki Tukiaisen ansiokkaasta mielipidekirjoituksesta ”Miksi väheksymme kaunista ja rikasta suomen kieltä?” (TS 16.7.). Olen samaa mieltä kirjoittajan kanssa siitä, että äidinkielemme ei köyhdy itsestään vaan sitä köyhdytetään jopa tietoisesti. Syytä en ymmärrä.

Suomen kieli on säilynyt hengissä pienen kieliryhmän edustajana indoeurooppalaisten kielten puristuksessa. Hallinto-, kirja- ja opetuskielenä meillä on ollut satoja vuosia ruotsi ja venäjääkin olemme nähneet hetkittäin vaikkapa katukylttiemme teksteissä.

Suomen kielen tie väheksytystä rahvaan kielestä sivistyskieleksi 1800-luvun puolivälistä alkaen on menestystarina, jonka näytämme unohtaneen ja jota emme arvosta.

Tukiaisen tekemät terävät huomiot suomen kielen rapautumisesta ovat totta. Arjen teknologia, läppärit ja älypuhelimet auttavat meitä yhteydenpidossa ja tiedonhankinnassa, mutta ne ovat johtaneet lyhyt- ja symbolikielen syntymiseen. Miksi?

Aparaatit nopeuttavat tiedonvälitystä ja meillä on entistä enemmän aikaa, mutta meillä ei ole kuitenkaan aikaa etsiä käsissämme olevasta älylaitteesta sanoja eikä tarkistaa siitä kielioppisääntöjä, vaikka nekin ovat helposti kielenhuolto-ohjelmista löydettävissä.

Asenteet oikeinkirjoitusta kohtaan ovat etenkin sosiaalisen median maailmassa paikoin välinpitämättömiä. Pisteen jälkeen kirjoitetaan pieni kirjain, yhdyssanavirheet ovat tavallisia, pikkusäännöistä ei piitata ja verbin monikkomuoto on katoamassa.

Mikäli virheistä huomauttaa, hyökätään vastaan perustelulla ”pääasia et tulee ymmärretyks”. Tähän eivät syyllisty vain nuoret vaan myös aikuiset.

Kirjakielessä on sääntönsä, siksi se juuri on kirjakieltä, jota kaikkien on helppo käyttää. Miksi käymme koulussa äidinkielen tunneilla, jos aikuisena kirjoitamme kuin kirjoittamaan opettelevat? Puhekieli on asia erikseen; siinäkin huoliteltu tyyli esimerkiksi televisiossa on toivottavaa.

Lapsuusiän puheen- ja kielenkehityksen häiriöt ovat oma lukunsa. Niihinkin on saatavissa nykyään kuntoutusta. Aikuisiällä kielenhuolto voi olla joillekin kielellisestä vaikeudesta kärsivälle edelleen hankalaa, mutta tänä päivänä ongelmaan ei liity leimautumista ja aiheesta voi kertoa.

Entä englanti? Englanti on maailmankieli muttei virallinen kielemme eikä äidinkielemme. Todellakin; miksi meillä lukee kahviloissa coffee, small, large? Häpeämmekö kieltämme?

Kuten Tukiainen kirjoituksensa lopussa toteaa, kaunista ja vivahteikasta suomen kieltä sentään vielä kuulee ja näkee ympäröivässä arjessa ja tiedotusvälineissä. Meillä on lahjakkaita kirjailijoita ja olemme olleet aina ahkeria kirjastonkäyttäjiä.

Silti olen hieman huolissani lukemisharrastuksen hiipumisesta. Rauhoittuminen perinteisen kirjan tai äänikirjan ääreen ei ole huono vapaa-ajanviettotapa. Omaa äidinkieltään oppii hallitsemaan tutustumalla siihen monipuolisesti.

Suomen kieli kehittyy kuten kaikki kielet, mutta sitä ei saa köyhdyttää tahallaan. Suomen kielen asema ja sen ilmaisuvoima tulevaisuudessa on meidän kaikkien suomen kieltä äidinkielenään puhuvien asia.

SANNA PAASIKIVI (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 22.7.2020)

Ritva ”KIKE” Elomaa: Hallituksen on selvitettävä siimasotkunsa

Ennennäkemätön mullistusten kevät on takana ja koronaviruksen leviäminen on ainakin toistaiseksi saatu kuriin Suomessa. Valitettavasti monissa maissa virus riehuu edelleen väkevänä.

Tulevana syksynä poliitikoilla on käsillä äärimmäisen tärkeiden, suurten päätösten aika. Vastaavaa painetta tehdä järkeviä, Suomen tulevaisuutta pitkälle määritteleviä ratkaisuja ei ole aikoihin koettu. Polttavia kysymyksiä on ilmoilla useita.

Mistä palveluista leikataan ja mistä ei? Miten jo varmuudella rutkasti alijäämäistä valtion budjettia tullaan paikkaamaan? Mitä veroja mahdollisesti korotetaan? Keihin veronkorotukset tulevat iskemään kipeimmin?

Paljonko Marinin hallitus on valmis ottamaan velkaa tulevien sukupolvien piikkiin? Olemmeko todella valmiita rahoittamaan kehnossa taloustilanteessa muita EU-maita miljardeilla euroilla?

Näiden kysymysten ratkominen tulee olemaan iso haaste. Tilannetta ei helpota yhtään uhka koronaepidemian toisesta aallosta, joka iskiessään upottaisi taloutemme entistä syvempään taantumaan.

Päättäjien on työskenneltävä täysillä oikeiden asioiden eteen, jotta Suomen tilanne saadaan valoisammaksi. Toivoisin, että vasemmistokin unohtaisi Marskin patsaan poistamiset Helsingin katukuvasta ja keskittyisi kaikin voimin olennaiseen. Uskon vahvasti, että paras tapa saada erilaiset vääryydet ja typeryydet vähenemään on tehdä hyvää politiikkaa talouden, työllisyyden, koulutuksen ja sosiaali- ja terveydenhuollon osa-alueilla.

Hallituksen väki ei voi lekotella koko kesää rannoilla. Sillä on oltava askelmerkit sovittuna ennen syksyn koittoa, koska silloin on aika isoille ratkaisuille.

Viiden puolueen sorvaamaa kompromissia ja nippelihanketta pullollaan oleva hallitusohjelma tuntuu olevan viisikon edustajille kovin rakas niiltä osin, kun sinne on saatu jotain itselle tärkeää. Niin kauan, kun jokainen hallituspuolue roikkuu joustamattomasti omissa, ehkä jopa isossa kuvassa vähemmän tärkeissä, kirjauksissa, on Suomen etu vaarassa.

Nyt olisi aika osata luopua lillukanvarsista. On päivänselvää, että leikkauspaine on valtaisa koronan takia.

En voi käsittää, miksi hallitus ei ota aikalisää esimerkiksi kalliin ja hyödyiltään kyseenalaisen oppivelvollisuusiän pidentämisen kanssa tai harkitse säästöjä esimerkiksi kehitysavusta sekä maahanmuuton kustannuksista.

Ja mitä tulee EU:n koronatukipakettiin, niin Suomen hallitus tulee hyväksymään miljardien tappiot veronmaksajillemme. Julkisuudessa esitetyt ministerien kriittiset lausunnot tukipaketin sisältöä koskien ovat vain teatteria.

Odotan, että hallitus saa kesän aikana ratkottua sisäiset siimasotkunsa ja on syksyllä valmis tekemään vaikeita ja ikäviä päätöksiä Suomen etu edellä. Nyt ei ole yksinkertaisesti varaa tuijottaa vain omaa ja omien äänestäjien napaa.

Ritva ”KIKE” Elomaa

kansanedustaja (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 11.7.2020)

Jyrki Åland: Kriittisiä mietteitä musiikkitalosta

Kiitän Hannele Mustosta (kok) hyvästä kirjoituksesta (TS 2.7.) liittyen päätöksiin musiikkitalon sijainnista.

Olen kriittinen suhteessa tapaan, jolla päätös on saatu aikaiseksi. Poliittisessa keskustelussa on ollut vain puhetta siitä, mihin näistä ennakkoon esitetyistä paikoista musiikkitalo tulee. Kulttuurilautakunta ottaa luonnollisesti kantaa tarpeesta ja sijainnista omasta viitekehyksestään ja olisi luonnotonta, jos lautakunnan enemmistö tulisi päätökseen, että mikään esitetyistä paikoista ei sovi näin suurelle rakennukselle.

Minä ja monet muut turkulaiset kuitenkin haluamme tuoda julki muutamia tosiasioita. On annettu ymmärtää, että Itsenäisyydenaukio olisi mikä tahansa viheralue. Puisto on kuitenkin itsenäisyydestämme kertova, Turun kansallisessa kaupunkipuistossa oleva Turun historiallinen puisto. Sitä ympäröivät rakennukset kaupunginteatteri vuodelta 1962, valtion virastotalo vuodelta 1967 ja Wäinö Aaltosen museo vuodelta 1967 muodostavat yhdessä puiston kanssa ehjän, maisemallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kokonaisuuden.

Puisto on tärkeä teatterin, museon, virastotalon ja sitä ympäröivien patsaiden ja muistomerkkien muodostamassa kokonaisuudessa. Vielä tärkeämpää on sen merkitys suuren maisemakuvan muodostajana.

Rakentaminen puistoon ei merkitsisi ainoastaan puiston tuhoamista, vaan koko tämän kaupunkikuvallisen kokonaisuuden rikkomista.

Kyse ei ole mistä tahansa rakennusmaasta, vaan merkittävästä kansallismaisemastamme, joka on harvinaisuus maailman mitassakin. Alue kuuluu Turun kansalliseen kaupunkipuistoon, minkä tulee ohjata jokirantojen ja joen suunnittelua.

On absurdia, että kulttuurirannaksi nimetyllä alueella suunnitellaan kulttuurimaisemamme hävittämistä.

Mitä tulee esitettyihin synergiaetuihin, niin olen asian suhteen kovin skeptinen. Esimerkiksi teatterin hallinto-, sosiaali-, varasto- ja työtilat sijaitsevat pääsääntöisesti hämähäkkitontin puoleisessa päädyssä. Tuntuu oudolta, että synergiahyötyä käytetään päätöksessä keppihevosena.

Kaikella kunnioituksella Turun filharmonista orkesteria kohtaan: arvostan orkesteria ja sitä, että kyseessä on kulttuurinen voimavara, joka tuo iloa monille. Tässä kohtaa on kuitenkin tunnustettava tosiasiat, sillä nyt ei ole syytä tehdä hätiköiden huonoa sijaintiratkaisua. Huomion pitää myös olla kaupungin taloudellisessa tilanteessa.

Kustannusarvio lienee jo nyt 71 miljoonaa euroa, lopullisten kustannusten voi arvioida vain nousevan. Turun taloustilanne on ollut jo vuosia huono ja pandemia toi mukaan uusia haasteita. Tässä tilanteessa on pakko priorisoida asioita ja aloittaa tämän kalliin arvorakennuksen suunnittelu ja rakentaminen vasta muutaman vuoden päästä.

Tätä perustelee myös se, että valitukset pysäyttävät hankkeen helposti vuosiksi. Varmuudella voi sanoa, että rakennuksen sijoittaminen Itsenäisyydenaukiolle aikaansaa valituksia. Tässä tapauksessa valituksilla olisi myös hyvä menestymismahdollisuus.

Jyrki Åland
Turun Perussuomalaiset
Tarkastuslautakunta

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.7.2020)

Mikael Miikkola: Nek ko meril seilava, ne mertte vaarat tietävä

Veneillessäni aliluutnanttina Tammisaaren saaristossa eksyin niin totaalisesti, että piti mennä kyläkauppaan ostamaan paperipussillinen munkkeja. Vasta pussin yrityslogosta selvitin saaren nimen!

Kaiken maailman keksintöjen lisäksi ”naviskassa” tulee olla esillä perinteinen merikartta. Siihen huolellinen puolen tunnin välein merkitsee lyijykynällä sijainnin. Jos sijainnista on vähänkin epäselvyyttä, on alus heti pysäytettävä ja kytkettävä aivot.

Kulussa oltaessa on aina tähystettävä. Myös taakse. Miinanraivaajalla käytin siihen rekan peiliä. Yksitoikkoisilla linjoilla havainnointi usein herpaantuu. Silloin sattuu.

Laskuvalmis ankkuri taas on väline, jolla alus viime kädessä pysäytetään. Paitsi, jos sen ketjua ei ole kiinnitetty aluksen runkoon!

Valmiiksi syvyytettynä ankkuria voi käyttää myös kaikuluotaimena. Kun diesel merenkäynnissä yllättäen sammuu, on pussimainen ajoankkuri oiva varmistus. Se pitää keulan tuulessa ja sorron hallinnassa.

Kaikissa aluksissa tulisi olla eri suunnilla tarkistettu magneettikompassi.

Tiedän tapauksen, jossa miesjoukko oli hämärissä lähdössä veneitse Nauvosta kohti Turkua. Kompassin viereen nakattu puhelin akompensoi” suunnan – kivikkoon.

Piti ampua hätäraketti. Paniikissa se laukesi ylösalaisin. Vene syttyi tuleen, miehet päätyivät mereen. Onneksi paikalliset pelastivat veden varaan joutuneet.

Hätämerkinantovälineet sen sijaan eivät tokene vedellä. Siksi on tiedettävä, miten ne toimivat. Sama koskee ”paukkuliivejä.” Kun ryhdyt selvittämään niiden anatomiaa, poista ensimmäiseksi CO2-pullo!

Merenkulkututkaa käyttävät taas harvoin oivaltavat, että sumussa omankin aluksen maalitus tulee varmistaa.

Mastoon nostettu, tuulella täytetty metallinhohtoinen hypotermiapussi oli hätävarani, kun ajauduin kauppaväylälle. Olin tutkamaali. Se ilmeni, kun ruotsinlautta töräytti viisi lyhyttä torvimerkkiä: ”Mitä oikein hortoilet”?

Jos pienveneessä näkyvyys maihin katoaa, niin laita muoviämpäri puolilleen vettä. Sen reunaan sijoitettu styroksin tai kaarnan pala toimii kuin kompassineula. Myös perästä lasketulla köydellä voi tsekata, kuljetaanko suoraan.

Urbaaniveneilijöillä on sa­nonta: ”Ketuttaa kuin pientä äyskäriä.” Kun kyseistä keksintöä tarvitaan, niin koolla on väliä. Moralla voi jo etukäteen veistellä muovikanisterista halutun mallisen – kädensijaa myöten.

Veneessä puukko on turvaväline. Jos köysi takertuu potkuriin, kalastaja verkkoonsa tai hinaus vaarantuu, niin puukko pelastaa pulmasta.

Ihmevehje!

Aluksissa tulee olla päällikkö. Hänen vastuunsa on jakamaton. Ruoriin asettumiseen riittävät toki väljät ”kyky ja taito”?

Mielestäni vasta vuosien merikokemus, koeteltu merenkulku- ja merimiestaito, varmistavat turvallisen merimatkan.

Tyynessä ei opi purjehtimaan.

Kirjoittaja on Paattisten pursiseuran varakommodori, Turun kaupunginvaltuutettu (ps).

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 4.7.2020)

Mikael Miikkola: Muistoja Vileenistä

Kun valtuustossa muinoin käsiteltiin Puutarhakadun ja Käsityöläiskadun kulmassa sijaisevan rakennuksen kohtaloa, SKDL:n Anna-Liisa Jokinen puolsi suojelua mainitsemalla, että Lenin oli siellä pistäytynyt.

Tähän SMP:n Hannu Suhonen murjaisi: ”Olipa onni, ettei Lenin ollut postiljooni.”

Elettiin aikaa, jolloin Urkki pani vinkkarin vasempaan, mutta käänsi oikealle.

Patsailla on venäläisille ikonografinen symboliikka. Usein ne jopa sielutetaan. Kun vuonna 2007 Tallinnan keskustassa sijainnut ”Pronssisoturi” siirrettiin linja-autoaseman takana sijaitsevalle sotilashautausmaalle, siitä seurasi ”smuta” – sekasorto. Kyberhyökkäyksiä, tappeluita sekä vandalismia.

Maamoni opetti: ”Olipa naapuri millainen tahansa, häntä tulee kunnioittaa.” Meillä Turussa on tärkeämpiäkin hommia kuin patsaiden ”paikka-vaihda”-sulkeiset.

Mikael Miikkola, kaupunginvaltuutettu (ps)

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 4.7.2020)

Jouko Laakso: Valmistellaanko kauppatoria luksusasukkaille?

No niin, tämä nyt vielä puuttui! Ortodoksikirkon ympäristöstä hävitetään vanha puusto ja sinne rakennetaan kerrostalo kirkon kummallekin puolin. Mitään ei näytä enää olevan väliä näillä rakennushankkeilla, minne vaan, sopii tai ei.

Mitä vain kaupungin taholta suunnitellaan, kun historiallisesti upea kauppatorikin saatiin tuhottua parkkiluolan kaivamisella. Nyt pitää sitten vielä historiallisesti tärkeää, arvokasta, vanhaa kirkkoa häpäistä kahdella puistomaiseen miljööseen täysin sopimattomalla rakennuksella.

Epäröimättä tulee mieleen, mahtoiko toriparkin rakentaminen olla taloudellisesti kannattamatonta. Näyttää nyt jo olevan tiedossa, ettei sinne saada autoja, jotta siitä saataisiin kannattava.

Varmaan on tullut pupu pöksyyn, kun tarvitaan torin ympäristöön kalliita asuntoja ja riittävän varakasta asukaspohjaa, joilla on vähintään yksi auto ja toisilla jopa kaksi.

Toriparkista tuleekin uusien torin varren asukkaiden parkkitalo, josta vuokrataan vuosipaikat ja saadaan näin parkkipaikat täytettyä.

Hinta kaupunkilaisille on kuitenkin kova, jos historiallinen torimaisema muutetaan asuinalueeksi.

Näitä järjettömiä hankkeita näyttää tulevan oikein liukuhihnalta, ja mikä onkaan se taho, joka näitä hullutuksia suoltaa ja saa vielä kaupungin johdonkin niiden taakse?

Logomon silta, Itsenäisyydenaukio, toriparkki, raitiotie, ratapihan hanke ja niin edelleen. Koulut, lasten päiväkodit, vanhustenhuolto ja laadukkaat kohtuuhintaiset palvelutalot sekä erilaiset korjausvelat ovat täysin retuperällä.

Kerskakulutuksella jätetään kuntalaiset ja heidän todelliset tarpeensa huomiotta, eikä maksajan ääntä kuunnella lainkaan. Kunhan vain nykynuoretkin muistaisivat, että joka päivä heidän tilanteensa ”paranee”, sillä mitä tulee vanhuuteen, niin ainoa keino elää pitkään on tulla vanhaksi.

Tulevaan valtuustoon saadaan toivottavasti mukaan myös ikääntyvien kansalaisten puolestapuhujia, ja mikä tärkeintä, myös tekijöitä. Nyt eivät enää kauniit puheet riitä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 27.6.2020)

Aleksi Saunamäki: Autot pois kevyen liikenteen väyliltä

Turussa on huomioitu kävelijöiden ja pyöräilijöiden turvallisuus kevyen liikenteen väylillä pääosin hyvin. Väylät ovat suoria ja kulkevat kätevästi eri asuinalueiden läpi. Osa kevyen liikenteen kulkureiteistä mielletään jopa niin sujuviksi, että jotkut autoilijat kokevat niitä voitavan käyttää myös autolla ajamiseen.

Myöhään illalla 13.6. ulkoiluttaessani koiraani Nättinummessa kevyen liikenteen väylällä oli koirani jäädä auton alle. Auto tuli takaa sen enempää hidastamatta ja lähti ohittamaan minua nurmikon kautta. Koirani oli vähän minua edempänä ja ehti vaivoin pois auton alta. Auton tuntomerkkejä en muista, sillä huomioni kiinnittyi koirani turvallisuuteen. Olin täysin hämmentynyt tapahtuneesta, sillä olisin voinut myös itse loukkaantua siinä. Miksi autoilija aiheuttaa tällaisen vaaran koiranulkoiluttajalle rauhallisen asuinalueen kevyen liikenteen väylällä?

Turussa on eri puolilla kaupunkia ahkerasti käytettyjä kevyen liikenteen kulkureittejä. Kaupungin olisi hyvä miettiä ratkaisuja siihen, miten estetään autoja käyttämästä niitä. Uskon, että tähän löytyisi toimivia ratkaisuja ilman, että väylien kunnossapito kärsii.

Aleksi Saunamäki (PS)

(Julkaistu Turun Sanomissa 17.6.2020)

Sanna Paasikivi: Onko perhelähiö sopiva paikka päihdekodille?

Asun Hepokullassa, 2000 asukkaan rauhallisessa ja vehreässä pikkulähiössä. TS kertoi 27.5. artikkelissaan ”Päihdekodista lieveilmiöitä”, miten aiemmin vanhuspalveluyksikkönä toimineen Niittykodin muuttuminen hiljattain Sininauhaliitto ry:n päihdeongelmaisten asuntolaksi on aiheuttanut huolta Hepokullan asukkaissa.

Poliisi on vieraillut 25 kuntoutujan päihdekodissa noin 30 kertaa kuluneiden kolmen kuukauden aikana. Kyseessä ovat olleet muun muassa kuulusteluihin noudot, mutta hepokultalaiset ovat havainneet Niittykodin läheisyydessä myös asiatonta käytöstä ja löytäneet käytettyjä huumeruiskuja sekä raportoineet varkauksista.

Hepokullan suojaisat pihat, hiljainen liikenne ja hyvät palvelut tekevät lähiöstä turvallisen asuinpaikan lapsiperheille.

Vaikka Niittykoti ei sijaitsekaan aivan Hepokullan kerrostalokeskittymässä, se sijaitsee niiden läheisyydessä ja keskellä Liinahaankadun rivi-ja omakotitaloja sekä vastapäätä Liinahaan vanhainkotia. Hepokullan päiväkoti sijaitsee 450 metrin päässä.

Koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät suosivat Niittykodin vierestä kulkevaa kävelytietä, jota myöten pääsee kätevästi liikekeskukseen ja seurakuntataloon. Hepokullan kouluun on matkaa Niittykodista noin yksi kilometri.

Kuten Hepokullan Lämpö Oy hallituksen puheenjohtaja Seppo Lehtinen artikkelissa toteaa, on fakta, että päihdekuntoutujien on asuttava jossakin. Sininauhaliitto ry tekee tärkeää kolmannen sektorin työtä haasteellisella päihdekuntoutuksen saralla.

Niittykoti toimii ”asunto ensin” -periaatteella, jossa asunnottomille päihdeongelmaisille järjestetään ensin katto pään päälle ja sitten kuntoututetaan. Näkemys on ymmärrettävä. Päihdeongelmainen tarvitsee ihmisarvoisen elämän peruspuitteita arkeensa kuntoutuakseen.

Tarvitseeko kuntoutusjaksoaan aloitteleva, vielä epävakaa päihdeongelmainen silti ympärilleen 2000 asukkaan idyllisen perhelähiön, viereensä vanhainkodin, päiväkodin, koulun…? Onko asetelma liian riskialtis?

Olen toiveikas mutta samalla realisti. Luotan Sininauhaliiton henkilökunnan ammattitaitoon ja siihen, että asukkaiden ongelmakäytös on mahdollista saada aisoihin. Toisaalta tiedostan, että Hepokullan asukkaiden viihtyvyys ja turvallisuudentunne ovat jo vaakalaudalla ja asunto-osakkeiden hinnat putoavat, mikäli levottomuus Niittykodin alueella jatkuu.

Toivon Niittykodin päihdekuntoutujille valoisampaa tulevaisuutta. Kuntoutumiseen kuuluu itsensä hahmottaminen vastuullisena yksilönä yhteisössä, tässä tapauksessa Hepokullassa.

Sanna Paasikivi
Turun Perussuomalaiset ry:n hallituksen jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 29.5.2020)

Ville Tavio: EU on suurvaltasuunnitelma

Suomalaisille on väitetty, että Euroopan unioniin on välttämätöntä kuulua ulkomaankaupan vuoksi. Totuus on kaikkea muuta.

Uusi EU-todellisuus kauppa- ja talouspolitiikassa on sitä, että jäsenmaiden pitää maksaa valtavia maksuja EU-kerhossa saadakseen oikeuden viedä tavaroita ja palveluita kerhon muille jäsenille tulleitta ja kiintiöittä.

Näistä maksuista kuitenkin aiheutuu lopulta samanlainen lopputulos kuin tulleista ja kiintiöistä muussa kansainvälisessä kaupassa.

EU on Saksan ja sen liittolaisten suurvaltasuunnitelma. Pienillä jäsenvaltioilla on näennäinen rooli päättävissä pöydissä, mutta käytännössä valtaa ei ole, kun isommat päättävät asioista kulisseissa yhdessä.

Käynnissä olevassa suuntauksessa Suomi luovuttaa valtaa ja rahaa aina vain lisää EU:lle. Siinä Suomi menettää valtiollisen suvereniteettinsa ja pohjan kansalliselta demokratialta.

Tästäkö suomalaiset äänestivät vuonna 1994?

Ville Tavio

kansanedustaja (ps.), eduskuntaryhmän puheenjohtaja​​​

(Julkaistu Länsi-Suomi-lehdessä 28.5.2020)

Raili Meltovaara: Mihin on unohtunut vanhusten ihmisarvo?

Kiitän nimimerkki M.P:tä kirjoituksesta otsikolla ”Yksinäinen loppu on vanhuksille epäinhimillinen” (TS 20.5.)

Jaan kirjoittajan huolen ja tunteen joka sanalta. Olen suorastaan ahdistunut laitoksissa olevista sekä kotona olevista vanhuksistamme, jotka on eristetty muusta maailmasta täysin. Vierailut kiellettiin välittömästi vanhustentaloihin, kun hallitus heräsi viruspandemiaan. +70-vuotiaita velvoitettiin pysymään kotona.

Virus on suorastaan pirullinen, siitä olemme kaikki samaa mieltä.

Inhimillisyyttä ei ole huomioitu ollenkaan vanhustemme kohdalla. Konsteja mielestäni on.

Omaisille, jotka haluavat käydä katsomassa vanhuksia hoitolaitoksissa, on yhteiskunnan velvollisuus antaa heille siihen mahdollisuus. Kaikki suojavarusteet, jotka tarvitaan, pitää heille antaa.

Varmaa on, että mitään suurta ryntäystä vanhustentaloihin ei ole. Nimittäin jo ennen koronaa valitettavan vähän vanhuksiamme käytiin katsomassa ja se jos mikä on surullista.

Käykää katsomassa vanhuksianne, ovat he sitten laitoksissa tai kotihoidossa, se ilahduttaa heitä suunnattomasti. Samalla saatte käsityksen siitä, mikä meininki kussakin paikassa on.

Muutenkin nämä koronarajoitteet ovat suorastaan kasvattaneet kuilua vanhusten ja muiden välillä. Vanhukset, jotka liikkuvat ulkona saavat joissakin aikaan reaktion, että siellä ne porhaltavat ja viis veisaavat rajoitteista. Se ei todellakaan pidä paikkaansa. Olisivat onnellisia kun vanhukset liikkuvat, yksin tai kaksin. Liikuntaa ja kevätterapiaa imien ja suojavälit pitäen.

Ehkä tämä korona toi esille sen tosiasian, miten Suomi arvostaa ja kohtelee vanhuksiamme. Hallituksemme budjetoi vanhuksiimme peräti viisi miljoonaa tälle vuodelle, mikä on mielestäni suorastaan pilkantekoa. Muissa Pohjoismaissa puhutaan lähes miljardeista.

Eräs fiksu 84-vuotias rouva sanoi minulle vuosia sitten, että hän on tällainen ongelmajäte. Hän kertoi, että hänellä on kaikki hyvin, mutta hän tuntee useita, joilla ei ole.

Tämän signaalin päättäjämme ovat antaneet vanhuksillemme – he ovat ongelmajätettä.

Sydämestäni toivon, että tämä signaali muuttuu Suomessa. Nimittäin mikään ei ole niin varmaa kuin se, että jokaisen 30–40-vuotiaan nurkan takana on se vanhuus. Havahdut siihen, että kuulut luokkaan vanhus.

Toivon, että vanhuksemme pääsevät nauttimaan kevään ja kesän ihanuudesta vanhustentaloista ja kotihoidosta.

Raili Meltovaara (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 25.5.2020)

Mikael Miikkola: Pormestarivaalien vankkureita rasvataan jo

”Pormestarille tietä antakaa, nyt kuullaan juhlapuhujaa, hän puhuu aina asiaa, ei siitä kyllä selvää saa, mut silti kaikki taputtaa, ei tuoli kestä kauempaa, kun pyörii maa…” kaikui Marion Rungin hitti 1970-luvulla. Turussa tositoimiin ryhdytään vuoden kuluttua. Huhtikuulle on tulossa pormestarivaalit. Tuolloin Turulle valitaan oma ”pääministeri”. Vaalivankkureita rasvataan jo.

Mahtipuolueet täsmäävät kuntavaalien fokuksen pormestariehdokkaaseensa. Hänet roudataan vaikka Brysselistä. Ääniä ongittaessa pormestariehdokas on mato.

Henkilövaali vääristää puoluevaalin tulosta. Kierrepotkua vahvistetaan gallupeilla ja vaalikoneilla. Ne ovat sallittua dopingia kaikissa vaaleissa. Ehtaa valtapeliä.

Äänestäjä blokkaa hevosensa kuten hippoksilla.

Pormestarin valitsee uusi valtuusto. Politiikka on edelleenkin mahdollisuuksien taidetta. Sumpliminen on taikasauva kuten entisissä presidentin valitsijamiesvaaleissa.

Kun valtuusto vaalimenestyksen pelimerkeillä on valinnut pormestarin, apulaispormestarit sekä luottamushenkilöt, ryhdytään pormestarin johdolla leipomaan pormestariohjelmaa. Se lienee päivitys kehnoiksi koetuista turkusopimuksista? Dokumentti ei ole poliittinen julistus. Se noudattaa Turku-strategian karttaa sekä henkeä.

Visioista, kärkihankkeista, masterplaneista, ohjelmista ja taloudesta jyrsitään suurin yhteinen nimittäjä.

Ne ryhmät, jotka eivät asiakirjaa hyväksy, jäävät oppositioon. Ensi kertaa syntyy selkeä hallitus-oppositio -asetelma.

Valta keskittyy. Pormestari on kaupunginhallituksen, konsernijaoston sekä pormestariryhmän puheenjohtaja.

Apulaispormestarit (3 kpl) toimivat sekä suurimpien lautakuntien liidereinä että kaupunginhallituksen varapuheenjohtajina. Palkat, avustajat sekä lumepomot lisääntyvät.

Johtamisjärjestelmän päivittämisen keskeinen tavoite on, että päätöksentekijät olisivat mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tietoisia esille tulevista asioista ja valmistelun vaiheesta.

Kun pormestari on ylin operatiivinen johtaja ja kansliapäällikkö (vast. kaupunginjohtajaa) puolestaan ylin viranhaltija (pormestarin ainoa alainen), niin päätöksenteossa ja operatiivisessa toiminnassa murot ja vellit saattavat sekoittua.

Apulaispormestareiden poliittinen ohjauskin on toive. He ovat tilivelvollisia vain äänestäjilleen. Tulosvastuu mitataan neljän vuoden välein.

Eivät organisaatiot, johtamisjärjestelmät ja ohjeet mitään tee, vaan niissä olevat ihmiset. Jos suuret egot eivät mahdu samaan tilataksiin, niin siitä ei hyvä seuraa.

”Susilaumassa on ulvottava susien tavoin. Muuten käy lampaan kohtalo.” Mutta mitkä ovat sanktiot, jos pormestariohjelman rajoja jyskytellään? Tai kun yhteinen vinkkari on näyttää vasempaan, mutta joku käännetäänkin oikealle?

Syyllisiä etsittäessä Lenin kehotti kysymään: ”Kuka hyötyy?” Tässä keississä ”kaikkein korkeimmalla olevat”.

Mutta milloin kansan ja johtohenkilöiden välillä alkaa todellinen dialogi? Milloin koittaa se tarujen päivä, jolloin yhteistä ja tärkeää on muukin kuin vaaleja edeltävä suostuttelu?

Mikael Miikkola

Kirjoittajan on turkulainen valtuutettu sekä kaupunginhallituksen jäsen (ps).

(Julkaistu Turun Sanomissa 19.5.2020)

Raili Meltovaara: Ei mikään pieni asia

Debatissa (15.4.) Jarmo Rosenlöf (sd.) ja Kaija Hartiala (kok.) keskustelivat Suomen kansalaisista al-Holin leirillä. Naiset lähtivät isis-ideologiaa uhkuen Syyriaan. Ottivat lapsensa mukaan sotaan kasvattaakseen heistä jihadisteja.

Olla suomalainen tai Suomen kansalainen, siinä on vissi ero. Useimmilla näistä naisista on kaksoiskansalaisuus. Harva EU:n maa on suostunut ottamaan heitä takaisin. Ovat liian suuri turvallisuusuhka. Supo on selväsanaisesti sanonut sen myös. Verkostoituvat Suomessa ja levittäisivät isis-ideologiaa.

Rosenlöfin mielestä kaikki pitää tuoda, siis äidit ja lapset. Täytyy ihmetellä, että tuossa iässä ja on noin sinisilmäinen. Nämä isisnaiset eivät ole mitään pullantuoksuisia äitejä, ei sinne päinkään. Vuosia asuneet al-Holin leirillä sisäistäneet isis-julmuudet. Eivät ole opettaneet lapsiaan lukemaan, vaan aseiden käyttöön sekä julmuuksiin vääräuskoisia vastaan.

Jokainen joka seuraa vähänkin asioita, tietää, miten paljon omat lapsemme ja nuoremme tarvitsisivat apua, vaan eivät saa. Miten voivat Rosenlöf ja Hartiala edes ajatustasolla tällaisia puhua, että tänne kaikki vaan. Tietäen, että tulijat vaativat vuosia kestäviä kalliita terapiapalveluita. Ohituskaistoja käytettäisiin tulijoihin kylmästi. Omat avun tarvitsijat sivutettaisiin.

Rosenlöfin mielestä tämä on liian pieni asia ollakseen hallituksen asia, eikä siitäkään osata tehdä päätöstä. Mielestäni ei todellakaan ole pieni asia. Meinaako toveri Rosenlöf, että kun koronaviruksen takia otetaan paljon velkaa, niin samaan syssyyn voidaan tuoda kaikki. Taikaseinä paukkuu.

Hartiala kommentoi, että tottakai on turvallisuusuhka, mutta inhimillisyys menee sen edelle. Silmieni eteen tule kuvia, joita näytettiin uutisissa, kun isis jihadistit teloittivat länsimaisia toimittajia katkaisemalla heiltä päät. Voiko raakalaismaisempaa olla, inhimillisyys on kaukana, barbaarien toimintaa.

Raili Meltovaara (ps)

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 11.5.2020)

Joni-J Laakso: Turku ei voi toimia ratapihahankkeessa omaisuuttaan ja varallisuuttaan vastaan

Ajatus siitä, että Turun kaupunki antaisi apporttina hallinsa ratapihahankkeeseen perustettavalle kiinteistöosakeyhtiölle on mieletön, puhumattakaan hallin purkamisesta.

Meillä on Turussa yksi Suomen upeimmista tapahtuma-areenoista, joka kestää vertailun jopa kansainvälisesti. Tähän verrattain nuoreen, vuonna 1990 valmistuneeseen rakennukseen on vuosien varrella upotettu veronmaksajien varoja miljoonia euroja.

Olisi vastuutonta veronmaksajan omaisuuden tuhoamista ja varojen väärinkäyttöä osallistua ratapihan areena-hankkeeseen sijoittamalla uuteen halliyhtiöön aiheuttaen näin jo omistamalleen halliyhtiölle hankalan toimintaympäristön sekä kiinteistön arvonalennuksen. Ei Turku voi millään näin toimia, omaa omaisuuttaan ja varallisuuttaan vastaan.

On jo sinänsä suuri kädenojennus kaupungilta, että se valmistelee hankkeelle asemakaavan ja luo näin markkinavoimille mahdollisuuden toimia.

TPS on saanut pelata lähes yksinoikeudella vuosikausia kyseisessä hallissa kilpailukykyisellä sopimuksella turkulaisen veronmaksajan tukemana. Nyt samaisen urheiluseuran miljonääriomistajat operoivat kyseenalaisesti kaupunginjohdon tukemana veronmaksajan tulevaisuuden murheeksi uutta, mahdollisesti tappiollista hallihanketta vuosikymmeniksi eteenpäin.

Selitykset siitä, että hallista on tullut tarpeeton tai epäkäytännöllinen ja sijaintinsa puolesta ongelmallinen ovat vähintäänkin kyseenalaisia. Kyllä tähän pitää syitä hakea jostain ihan muualta.

Onko hallissa tarjottava viihde tarpeeksi kiinnostavaa tai kohtaako hinta ja laatusuhde tapahtumissa? Pitäisikö palloseurassa keskittyä olennaiseen eli jääkiekkoon? Näissä asioissa sormeni lähtisi osoittamaan Turun palloseuran lisäksi halliyhtiön toimitusjohtajaa ja sen toimivaa hallitusta.

Jos miljonäärien visioima ratapihan areenahanke ei etene heidän omalla varallisuudellaan tai riskinottokyvyllään, pelejä voi jatkaa Turkuhallissa. Jos se taas ei ole mahdollista, liikemiesten pitää miettiä, kannattaako jääkiekkotoimintaa tässä mittakaavassa Turussa vielä jatkaa. Turku kaupunkina on luonut jo mahdollisuudet ja tehnyt riittävästi!

Nämä hankkeen puuhamiehiksi tituleeratut miljonäärit näyttäytyvät lähinnä veronmaksajan rahoja ja omaisuutta kyttäävinä riskisijoittajina, jotka vetelevät tässäkin rakennushankkeessa marionettina toimivan Minna Arven (kok) naruista. Väkisinkin kadunmiehelle herää ajatus siitä, johdetaanko Turkua kaupungintalolta vai jostain Kupittaan kaupunginosasta.

Siteeraisin tässä vielä kokoomuksen turkulaista kuntapäättäjää ja talousosaajaa sairaalakiinteistöjen kauppojen tiimoilta: Kaupungin tehtävä ei ole omistaa yhtään mitään. Kaupungin tehtävä on hoitaa sen vastuulle kuuluvat palvelut – seiniin ei pidä rakastua.

Olisiko kuitenkin jäähallikiinteistön omistaminen jotenkin arvokkaampaa kuin sairaalakiinteistön?

Joni-J Laakso (Turun Perussuomalaisten varapuheenjohtaja)

(Julkaistu Turun Sanomissa 28.4.2020)

Sanna Paasikivi: Riskiryhmäperheenä olemme kiitollisia verkkokaupan mahdollisuudesta

Turun Sanomat julkaisi 19.4. jutun ”Nyt tuntuu ihan taivaalliselta”, joka käsitteli päivittäistavarakauppojen resursseja palvella asiakkaitaan verkkokaupan välityksellä ja asiakastyytyväisyyttä. Paraislainen riskiryhmäpariskunta kertoi artikkelissa kokemuksistaan ja alkuhankaluuksistaan. Lopulta verkkokauppaan oltiin kuitenkin tyytyväisiä.

Me olemme turkulainen riskiryhmäperhe ja olimme varsin tottumattomia verkkokauppaan. Asumme lähellä hyviä palveluja, mutta koronavirus muutti kohdallamme kaiken. Oli pakko muuttaa ostoskäyttäytymistä ja siirtää kaikki tapahtuvaksi verkkoon.

Se oli hämmästyttävän helppoa. Olin tottunut tilaamaan netin välityksellä joitakin erikoistuotteita, mutten tiennyt, että niin moni päivittäistavaroihin keskittynyt yritys tarjosi verkkopalveluja.

Nyt epidemian edetessä yrittäjät ovat kasvattaneet nettimyynnin volyymia joka viikko. Uusia yrittäjiä on tullut mukaan, myös erikoisliikkeitä. Toimitusajatkin ovat lyhentyneet.

Markkinointi ja ilmoittelu verkkopalveluista on ollut tehokasta.Tuotekuvastot ovat selkeitä, pankkikortilla maksaminen helppoa ja tuotteet on toimitettu oven taakse sovittuna kellonaikana. Olemme välttäneet lähikontaktin. Jos on ollut kysyttävää, meille on soitettu. Kotiinkuljetusten hinnoittelua pidän kohtuullisena. Ostokset voi toki myös noutaa itse.

On ilahduttavaa havaita, että monet yrittäjät ottavat vastaan myös puhelintilauksia. Iäkkäämmät henkilöt, joista kaikki eivät koe tietokonetta luontevaksi kauppatilausvälineeksi, hyötyvät tästä. Kehotankin rohkeasti soittamaan kauppiaille.

Riskiryhmäläisten ja miksei välillä perusterveidenkin on nyt syytä välttää kaupassakäyntiä. Suunnitelkaa ostokset ja odottakaa muutama päivä. Saatte tarvitsemanne kotiin.

Erikseen on mainittava apteekkiyrittäjät. Yllättävän monella apteekilla on verkko- ja puhelinpalvelu sekä lääkkeiden kotiinkuljetus. Tämä on hienoa.

Toivon, että verkkokauppapalvelu kehittyy myös maaseudulla. Erityisesti haja-asutusalueiden riskiryhmät tarvitsevat nyt kauppiaiden apua kipeästi.

Kun on aika kiittää, on kiitettävä. Turkulaiset yrittäjät ovat mukautuneet mielestäni ilahduttavalla nopeudella verkkokaupan uusiin vaatimuksiin pandemian aikana. Jotta me riskiryhmäläiset voimme pysyä turvassa kotona, huolehtivat yrittäjät työntekijöineen ostoksistamme joka päivä. Lämmin kiitos teille kaikille. Pysykää terveinä, olette korvaamattomia.

Sanna Paasikivi

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.4.2020)

Pirjo Lampi: Olemme epäonnistuneet vanhustemme suojelussa

Näin kai voimme todeta tällä hetkellä, kun enenevässä määrin saamme nyt tietoja koronatartunnoista vanhuspalveluyksiköissämme sekä kotipalvelussa. Näin on tapahtunut Turussa, muualla maakunnassamme ja koko maassa.

Olemme siis epäonnistuneet nimenomaan sen ryhmän suojelemisessa, jota koko ajan on korostettu. Ikäihmistemme suojeleminen on ollut perusteluna koville rajoitteille.

Omaiset ovat olleet huolissaan vanhustensa voinnista, mutta he ovat hyväksyneet tapaamiskiellot juuri siksi, että he ovat uskoneet läheistensä olevan turvassa. Mutta mites nyt on käynytkään? Virus on kuitenkin päässyt kulkeutumaan näihin yksiköihin ja kotipalvelun asiakkaisiin ja henkilökuntaan. Miten se on mahdollista?

Lähikontakteina näihin ihmisiin on pitänyt olla vain hoitohenkilökunnan.

Ensimmäiseksi tulee mieleen hoitohenkilökunnan huono suojavarusteiden käyttö ja huono hygienia. Onko kyseessä ollut huolimattomuus tai se, ettei edes maskeja ole kerta kaikkiaan ollut saatavilla, mitä viestiä tulee kentältä koko ajan? Tiedän myös, että ohjeistus niiden käytöstä on ollut puutteellista ja ristiriitaista. Sairaanhoitopiirin tehtävänä on ollut ohjeistaa kuntia suojavarusteiden käytöstä. Se on ollut löyhempi kuin sosiaali- ja terveysministeriön antama ohjeistus.

Hoitohenkilöstöntestaus ei ole ollut riittävää. Se on keskittynyt lähinnä sairaalahenkilökunnan testaamiseen, mikä tietysti jossain mielessä on ollut ymmärrettävää pienen testauskapasiteetin takia. Tähän on luvattu muutosta.

Olemme uskoneet siihen, että vanhuksemme ovat turvassa omissa lokeroissaan poissa muusta yhteiskunnasta. Vanhuspalveluyksiköt eivät voi kuitenkaan toimia sairaaloina, se on täysin selvää.

Iäkkäiden, jo muutenkin hauraassa kunnossa olevien vanhusten siirtämistä sairaalahoitoon on tarkkaan harkittava. Miten me voimme toteuttaa hoivakodeissa inhimillisen ja kivuttoman saattohoidon näissä tapauksissa? Sitä on nyt tarkkaan mietittävä. Miten siinä huomioidaan lähiomaiset?

Mitä on tehtävissä? Ensinnäkin kenenkään vähäänkään oireilevan ei pitäisi mennä töihin. Oireilevien pitäisi päästä nopeasti testeihin.

Henkilökuntaa pitää siirtää mahdollisimman vähän paikasta toiseen. Myös kotipalvelun asiakkaan luona pitäisi käydä ns. pysyvien omien hoitajien. Siis kontaktit pitää saada mahdollisimman vähiin.

Helpommin sanottu kuin tehty, koska kunnat kamppailevat henkilöstön rekrytointiongelmissa. Nyt siihen kuitenkin on panostettava kaikin voimin. Tiedän, että henkilöstöä on koulutettu ja siirretty uusiin tehtäviin.

Kuntien on hankittava suojavarusteita lisää, maksaa se sitten mitä maksaa. Laadusta, riippuen käyttötarpeesta, ei pidä tinkiä.

Meidän on Turussakin tehtävä kaikkemme, että tartuntaketjut selvitetään ja huolehdimme riittävästä suojavarusteiden saannista ja myös niiden oikeanlaisesta käytöstä.

Koronaviruksestaselviäminen vie vielä arvaamattoman ajan. Se lisää koko ajan myös kuntien kustannuksia, johon ei ole varauduttu.

Turussa budjetin sopeuttamistoimet vaikkapa hyvinvointitoimialla ovat mahdottomia. Korona tuli ja sekoitti pakan.

Nyt pitäisi jokaisen järkevän turkulaisen päättäjän jättää hamaan tulevaisuuteen haikailu raitiotiestä. Siihen ei meillä kerta kaikkiaan ole varaa.

Pirjo Lampi
varavaltuutettu (ps)
sosiaali-ja terveyslautakunnan jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 17.4.2020)

Mikael Miikkola: Kauanko karanteeni kestää?

Erilaiset alukset ”connecting people” niin merellä, maalla kuin ilmassa. Mutta ne toimivat myös epidemioiden katalysaattoreina.

Esimerkiksi jo purjelaivakaudella aluksilla oli paljon väkeä. Jopa 20 kertaa enemmän kuin nykyisin. Vallitsi hillitön ahtaus. Hygieniasta ei ollut tietoa.

Sairauksien hoitoina olivat suonenisku, ulostuttavat lääkkeet, kulkueet sekä taikuus. Normaali operaatio oli amputaatio. Kova känni ja pala pois. Lääkäri oli haavuri ja samalla aluksen parturi.

Kuolema ei silloin ollut ihmeellistä. Jos kipu oli kaulan ja polvien välissä ja ”sköne” siihen menehtyi, haavurin diagnoosi oli: vatsanväänteitä. Heikot (40–60 prosenttia) kuolivat merimatkalla.

Keskiajalla ”musta surma” pyyhki yli Europan. Tästä syystä Välimeren suuret satamakaupungit vaativat saapuvia aluksia viestimään mahdollisista sairauksistaan ja lillumaan redillä määrätyn ajan, ”guarantenan” – neljäkymmentä päivää. Ruton oletetun elinkaaren.

Tuolloin saastuneen laivan merkiksi huippunostimeen oli solmittava suurikokoinen keltainen karanteenilippu.

Karanteeni oli pakollisen eristämisen tila. Satamaan ei ollut kiinnittämistä eikä aluksesta poistumista! Sanktiot olivat rajuja. Mutta niin ovat olleet seurauksetkin.

Löytöretkeilijät ovat tahtomattaan tuhonneet kansoja ja heimoja. Aavelaivoja ajelehtii valtamerillä. Syitä arvaillaan.

Viranomaiset pyrkivät tarkastuksin sekä dokumentein osoittamaan aluksen puhtauden ja eristämään tautien aiheuttajat. Esimerkiksi kiinnitysköysiin asetetut rottalevyt kehitettiin sitä varten.

Nykyään laivat käyttävät kelta-mustaruutuista L-signaalilippua ykkösnostimessa merkkinä tarttuvasta taudista. Keltamusta on myös yleinen vaaran huomioväriteippi. Keltainen Q-lippu puolestaan ilmoittaa saasteettomuudesta.

Alusten turvallisuusviestintä käydään nykyisin ICT-välinein jo kaukaa sfääreissä ja kansainvälisillä vesillä.

Tiedon ja tepsivän vastarohdon puute ovat olleet yleisimmät syyt ihmisten pakkoeristämiseen. Ennen vanhaan siitä käytettiin pehmeää ilmaisua parantola tai sairaala, kunnes tauti selätettiin.

1600–1700-luvuilla Airistolla Seilin saareen eristettiin lepra- sekä mielisairaita. Jotkut loppuelämäkseen.

Ihmiskunnan kannalta on elintärkeää, että lääketieteellinen tiedonkulku on avointa ja sukkelaa. Se on tehokkainta desinfiointia. Mutta ennen kuin pandemioille on kehitetty vastalääke, ne tulevaisuudessakin toimivat kuten taruolento Hydra.

Käydessäni Jerusalemissa rabbi paljasti kestävän totuuden: ”Jos haluat tietää mitä eilen tapahtui, lue päivän lehtiä. Mitä tänään, niin katso telkkaria tai kuuntele radiota. Mutta jos haluat tietää mitä tapahtuu huomenna, lue Raamattua.”

Jos sallitte, että nuhtelen, niin tottelemattomuudesta sekä toimimisesta vastoin esivallan ohjeita ja vetoomuksia. Niiden noudattamatta jättäminen on monille lähimmäisillemme elämän ja kuoleman kysymys.

Mikael Miikkola

Kirjoittaja on Turun valtuutettu sekä kaupunginhallituksen jäsen (ps).

(Julkaistu Turun Sanomissa 17.4.2020)

Joni Laakso: Raitiotien jatkosuunnittelu on jätettävä seuraavalle valtuustokaudelle

Nyt täytyy toimia oikein ja Turun valtuuston on esitettävä kriisin keskellä kunnollista vastuuntuntoa kaupunkimme taloudesta.

Pitäisi olla sanomattakin selvää, että koko maailmantalouden äkkipysähdyksen aikana täytyy ymmärtää lykätä raitiotien jatkosuunnittelupäätöstä myöhempään ajankohtaan. Pandemian aikanaan väistyessä on hyvä arvioida, kuinka ison kolhun se jättää kaupungin jo muutenkin heikkoon talouteen.

Olisi jopa moraalitonta koronaviruksen varjoissa etäyhteyksiä käyttämällä päättää näin suurista asioista. Niin kiire ei voi olla, jottei siitä aikanaan valtuustosalissa voisi kunnon debattia käydä ja asiasta siellä reilusti päättää.

Ehkä ratkaisuna voisi olla jatkosuunnittelun lykkääminen niin pitkälle, että keväällä 2021 aloittava uusi valtuusto saa päättää siitä ensi töikseen. Tämä samainen valtuusto tulee aikanaan päättämään myös raitiotien rakentamisen. Tämä olisi reilua myös lystin maksavia kaupunkilaisia kohtaan, joilta rahat pakonomaisesti heidän tuloistaan veroina kerätään. Olisi aivan turhaa alkaa jatkosuunnittelemaan mitään, mikä ei voisi seuraavassa valtuustossa lävitse mennä.

15 miljoonaa euroa on varmasti hyvin toimeentulevalle kaupungin johdolle pikku rahoja, mutta ei niille verrannollisesti noin 1 900 keskituloiselle kunnallisveron maksajalle, jotka nettona käyvät yhden vuoden töissä tätä summaa vastaan. Heille se ei ole todellakaan sama, jos kerätyt verorahat on kipattu kuuluisaan kankkulan kaivoon. Kuten valveutuneet veronmaksajat hyvin tietävät, rahoille löytyy kaupungin budjetissa varmasti muutakin käyttöä.

Vihreälle puolueelle raitioteistä on muodostunut jo uskonto, niin kuin myös osalle sosiaalidemokraatteja ja kokoomuslaisia.

Vaalit lähestyvät ja pelikenttä rakentuu, joten ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Myönteisenä puolena tässä äänestyksessä olisi äänestäjille saatava tieto jatkokaudelle pyrkivien edustajien myönteisestä tai kielteisestä raitiotiekannasta, mutta ikävä kyllä maksettava hinta siitä tiedosta on aivan liian korkea.

Joni Laakso
Turun Perussuomalaiset, varapuheenjohtaja

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.4.2020)

Pekka Aho: Kuormasta syöjät

Suomen talous on pahasti ylivelkaantunut, valtion omaisuutta myydään ja verotusta kiristetään. Suomen verotus aste on jo 42,6 % eli ei voida sitä juurikaan korottaa, menetämme kilpailukyvyn. Suomessa oli toimiva tehdas joka tuotti mm. hengityssuojaimia, sen piti myydä ulkomaille? Mielestäni tällaiset vastaavat tehtaat pitäisi jo lain voimalla pitää kotimaassa. Nyt päättäjien pitää tarkoin pohtia mitä tehtaita olisi syytä perustaa Suomeen ihan vain kuin vakuudeksi siitä että jospa tulee jokin kriisi, vielä pahempi kuin korona virus.Meillä Suomessa on paljon virkamiehiä, on jos jonkin sortin johtajaa ja ylijohtajaa, kun heiltä jotain kysytään, niin vastuu siirretään muualle. Tällaisia virastoja Suomessa on paljon. Olisiko aika karsia niitä ja sitä johtoporrasta kovalla leikkurilla pois? Kyseisten virastojen johtajilla kun on vielä kovat palkat ja muut edut. Tällainen virkamieskoneisto tulee hyvin kalliiksi veronmaksajille. On sanottu että meidän virkamieskoneisto voisi pyörittää maata jossa on 45 milj ihmistä. Hyvä esimerkki on nykyisen hallituksen ministerien avustajien määrä, kuten oli havaittavissa ei esim. Ministeri Haataisen ”hovi” seurannut mitä varmuusvarastossa oli puuhasteltu, vaikka Ministeri on kyseisen instanssin päälikkö.

Pekka Aho ps.

(Julkaistu Turun tienoossa 16.4.2020)

Jyrki Åland: Musiikkitalo ei kuulu Itsenäisyydenaukiolle

Nyt on pakko kysyä, mitä itsenäinen Suomi merkitsee nykyisille politiikoille? Kauhulla ja sydän syrjällään olen saanut seurata päätöksentekoa siitä, minne uusi musiikkitalo sijoitetaan. Ikävää, että liian monet turkulaiset valtuutetut eivät enää arvosta itsenäisyyttä, vaan ovat rahan alttarilla valmiita uhraamaan palan kauneinta puistomaisemaa jokivarresta.

On perin säälittävää, että kokoomuskaan ei enää ole ”koti, uskonto ja isänmaa” -puolue.

Missään olosuhteissa Suomen itsenäisyyden 50-vuotispäivän kunniaksi nimetty Itsenäisyydenaukio ei voi tulla kysymykseen musiikkitalon sijoituspaikkana. Vastahan Suomi täytti sata vuotta ja juhlittiin itsenäisyyttä oikein kunnolla. Jäikö tästä mitään muistoa kaupunkikuvaan? Ei jäänyt, ja se viimeinenkin muisto halutaan nyt pois.

”Kansa, joka ei tunne menneisyyttään, ei hallitse nykyisyyttään eikä ole valmis rakentamaan tulevaisuutta varten”, sanoi jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth. Jos musiikkitalo on rakennettava, siis iso jos tässä taloudellisessa tilanteessa, niin etsikää joku toinen paikka! Asemakaavassa itsenäisyydenaukio on merkitty puistoalueeksi, jonka kulttuurihistoriallinen arvo tulee säilyttää.

Jyrki Åland
Turun Perussuomalaiset, pj.
Turun tarkastuslautakunnan jäsen

(Julkaistu Turun Sanomissa 8.4.2020)

Ville Tavio: Ikävä totuus koronasta

Perussuomalaiset ehdotti hallitukselle kirjallisesti 12.3. kattavampia rajoituksia koronakriisiin kuin on vielä tähänkään mennessä tehty. Ajatuksena oli sallia lähinnä kaupassa ja apteekissa käynti. Emme julkaisseet ehdotustamme, jotta hallitus ei torjuisi sitä sillä perusteella, että esittäjänä ovat perussuomalaiset. Nyt asian voi nähdäkseni kertoa jo historiankirjoituksenkin takia.

Jos hallituksen valitsemien asteittaisten ”hidastamistoimien” sijaan olisi tehty kerralla 2–3 viikon kattava karanteeni, se olisi estänyt viruksen leviämisen.

Kerralla tehtävän karanteenirykäisyn hyöty olisi, että yhteiskunta voisi sen jälkeen jälleen käynnistyä nopeammin normaalitilaa kohti. Tiukalla rajakontrollilla, testauksella ja tartuntaketjujen selvittämisellä pärjättäisiin sen jälkeen kun virus on kerran saatu tapettua väestön keskuudesta.

Ihmisten olisi varmasti myös helpompi noudattaa sovittua 2–3 viikon kotonaoloa kuin ennalta määräämätöntä aikaa.

Käykö nyt niin, että kattavampi karanteeni joudutaan yhä lopulta tekemään? Mitä aiemmin näin toimittaisiin, sen tehokkaampaa se olisi. Paras strategia on tartuntojen estäminen, ei hidastaminen.

(Julkaistu Länsi-Suomi-lehdessä 5.4.2020.)

Ville Tavio: Selätetään koronavirus

Tietoa Wuhanin koronaviruksesta oli saatu jo tammikuussa. Perussuomalaisten keskuudessa käytiin keskustelua aiheesta ja puolueen varapuheenjohtaja, kansanedustaja Arja Juvonen teki hallitukselle kirjallisen kysymyksen varautumistilanteesta 24.1. Hallitus vastasi, että Suomi on hyvin varautunut, mutta ei kertonut mitään konkreettisempaa. Varautuminen vaikutti huolimattomalta.

Meni seitsemän viikkoa, kunnes uhka alkoi konkretisoitua ja Suomessa herättiin tilanteeseen. Pääministeri Sanna Marin (sd.) kutsui eduskuntapuolueiden johtoa 12.3. luokseen Säätytalolle. Menimme paikalle Jussi Halla-ahon kanssa ja perussuomalaiset antoi ainoana puolueena kirjallisen esityksen laajoista rajoitustoimista. Italian tilanne oli hyvin tiedossamme. THL:n asiantuntijat ja pääministeri eivät pitäneet esityksiä sillä hetkellä vielä aiheellisina. Meni kuitenkin vain viikko ja hallitus alkoi pitkälti toteuttaa ehdottamiamme toimia.

Olen kannattanut rajoituksia ja lisäksi olen sillä kannalla, että hitaan ja taloudelle kalliin leviämisen hidastamisstrategian sijaan koronavirus tulisi tappaa kerralla. Kovat ajat vaativat kovia toimia.

Viruksen täysi selättäminen onnistuisi Aasiasta opitulla tavalla eli muutaman viikon kestävällä yhteiskunnan täyskaranteenilla. Sen jälkeen normaaliolot voitaisiin palauttaa nopeammin ja alkaa jäljittää WHO:n suosituksen mukaisesti yksittäisiä sairastumisketjuja samalla kun ylläpidettäisiin tarkempaa rajakontrollia.

Huolimatta siitä, miten hallitus päättää toimia, tässä kriisissä vastuu ei ole yksin hallituksen. Vastuu on jokaisella kansalaisella. Me päätämme yhdessä nyt, annammeko viruksen yhä levitä vai pysäytämmekö sen.

Pysytään nyt kotona ja hoidetaan vain välttämättömät menot. Riskiryhmiin kuuluvia ei saa missään nimessä tavata. Me selätämme koronaviruksen.

Ville Tavio

(Julkaistu Turkulaisessa 1.4.2020)

Joni Laakso: Parkin kentän tulevaisuus huolestuttaa

Parkin kenttä, meidän jokaisen turkulaisen hyvin tuntema liikuntapaikka on vaarassa jäädä asuinrakentamisen jalkoihin. Ei voi olla hyväksyttävää lasten ja nuorten oman rakkaan kotikentän täydennysrakentaminen asumisen tarkoituksiin. Liikuntapaikalla on Turussa keskeinen sijainti, jonne on jokaisen lapsen ja nuoren helppo saapua harrastamaan liikuntaa, ihan joka puolelta Turkua. Niin bussilla, polkupyörällä kuin jalkaisinkin. Tulevaisuudessa kenttäalue tarvitsee mahdollisuuden kasvaa ja kehittyä edelleen paremmaksi virkistys ja liikuntapaikaksi, ympärille kasvavien asumismassojen keskellä. Ainoastaan liikuntapaikkaa kehittäviä ja sitä tukevaa rakentamista voi sallia ja toteuttaa. Toivoisin tässä asiassa meidän päätöksentekijöiltämme viisautta, jotta tulevatkin sukupolvet myös tulevaisuudessa voivat nauttia tästä historiallisesta liikuntapaikasta.

Joni-J Laakso (PS)

(Julkaistu Turun Sanomissa 17.3.2020)

Jyrki Åland: Misha Dellingerin perustaman Twitter-tilin toiminta selvitettävä perusteellisesti

Taannoin Turun Vasemmistoliiton puheenjohtaja Jaakko Lindfors teki minusta rikosilmoituksen käytettyäni n-sanaa Facebookissa. Nyt kun poliittisen akselin vasen puoli on julistautunut ulos kaikesta vihapuheesta, toivon Lindforsilta toimia selvittää, miten voi olla mahdollista, että läntisen alueen toiminnanjohtaja ja pitkään puolueessa ja sen nuorisojärjestössä vaikuttanut Misha Dellinger on mahdollisesti syylistynyt vihapuheeseen ja väkivallalla uhkaamiseen.

Herää kysymys, miksi toiminnanjohtaja pyörittää Twitterissä trollitiliä, jonka tarkoituksena on lietsoa vastakkainasettelua ja vihaa henkilöitä sekä ihmisryhmiä vastaan, ja tässä tapauksessa kehottaa käyttämään väkivaltaa sen äärimmäisessä muodossa. Twiittien mukaan fasistit pitäisi tappaa ja natsien lisäksi myös ilmastonmuutoksen epäilijät pitäisi ampua.

Täytyy myöntää, että olen kovin huolissani. En niinkään omasta, vaan perheeni ja ystävieni puolesta.

Julkisuudessa on puolustauduttu, että tilin hallinta on ollut muiden kuin Dellingerin käsissä. Miksi toiminnanjohtaja ei ole puuttunut ilmiselvään väärinkäyttöön vaan antanut toiminnan jatkua? Mikäli toiminnanjohtaja on luovuttanut perustamansa vihatilin muiden käyttöön, niin äkiseltään tulee mieleen, onko hän mukana jossain salaisessa trollitehtaassa, jonka tarkoituksena on yhteiskuntarauhan häiritseminen?

Vasemmistoliiton ydinarvoihin kuuluu väkivallan ja sillä uhkaamisen vastustaminen. On hienoa, että väkivallasta irtisanoudutaan kauniin korulausein. Toivonkin, että Jaakko Lindfors tekee asiasta rikosilmoituksen tai tutkintapyynnön, jotta asia selvitetään perin pohjaisesti. Vasta silloin uskon, että aidosti irtisanoudutaan väkivallasta.

Jyrki Åland

Turun Perussuomalaisten puheenjohtaja

Perussuomalaisten Varsinais-Suomen piirin 2. vpj

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 28.2.2020)

Sanna Paasikivi: Astmaatikot lääkkeineenkö ilmastopaholaisia?

Järkyttyneenä luin Hengitysliiton uutisista 8.1., että Suomessakin on liikkeellä näkemyksiä, joissa astmaatikkojen katsotaan kuormittavan sairautensa takia ilmastoa ja vihjataan, että heidän tulisi jopa lopettaa sairautensa hoito. Kyse on muun muassa Isossa-Britanniassa julkaistuista tutkimuksista.

Astmaatikko joutuu käyttämään muoviin ja pieneen määrään metallia pakattua lääkettä joko jauheena tai ponnekaasua sisältävänä suihkeena. Jälkimmäinen on välttämätön pienille astmalapsille, jotka eivät ilman ponnekaasua jaksa vetää lääkettä keuhkoihinsa. Jauheen hengittäminen vaatii myös tietyn tekniikan opettelemista.

Oma tyttäreni sairastui jo parivuotiaana vaikeaan infektioastmaan. Jokainen hengitystieinfektio oli vaarallinen; hyvin harvoin selvisimme kotilääkityksen turvin ja flunssan iskiessä ajoimme kaasu pohjassa Tyksin päivystykseen, josta tyttäreni siirrettiin lasten infektio-osastolle.

Kotikäytössä meillä oli kaksi ponnekaasua sisältävää inhalaattoria, niin kortisonia sisältävä kuin keuhkoputkia avaava lääke. Sairaalahoitojaksoja meillä oli 2–4 vuodessa 17 vuoden ajan. Sen jälkeen alkoi helpottaa. Ikä toi vahvuutta ja vastustuskykyä.

Astman kanssa perheessämme eletään silti vieläkin.

Tyttäreni olisi menehtynyt jo varhaislapsuudessa ilman tätä pientä parjattua muovipiippua ja ponnekaasua. Niin kävisi kaikille astmalapsille.

Suomessa ollaan ympäristötietoisia ja myös astmalääkeinhalaattoreita kierrätetään. Ponnekaasua löytyy myös hiuslakoista ja monesta muusta tuotteesta.

Ilmastonmuutoksesta keskusteleminen on tärkeää, mutta aikuisten astmaatikkojen, astmalasten ja heidän vanhempiensa syyllistäminen ilmastopaholaisina heidän sairautensa takia on vastuutonta, järjetöntä ja sydämetöntä.

Ilmastonmuutoksen uhkakuvista intoilevat tahot ovat nyt saavuttaneet kannanotoissaan lakipisteen; ihmisten terveyttä halveksivan, lähes ihmiskielteisen tason.

Onneksi Hengitysliitto suomalaisena sosiaali-ja terveysalan järjestönä on ottanut kantaa asiaan ja puolustaa astmaatikkojen oikeutta hoitaa sairauttaan.

Sanna Paasikivi (ps)

(Julkaistu Turun Sanomissa 14.1.2020)

 

Turun Perussuomalaiset ry:n jäsenten mielipidekirjoituksia ja kolumneja pidetään näkyvillä tällä sivulla noin yhden vuoden ajan ensijulkaisusta laskien. Jäsenten mielipiteet eivät välttämättä ole yhteneväisiä Turun Perussuomalaiset ry:n tai Perussuomalaiset rp:n linjan kanssa.