Jäsenten lehtikirjoituksia

Salassapito on vallan toimivuuden ehto

Luottamus on politiikan kallisarvoisin hyödyke. Liika avoimuus johtaa sulkeutumiseen. Luottamusta ei voi ostaa takaisin. Sen tarkistaminenkin on vaikeaa.

Pienessä maassa ihmisnetti, muodostuu hyväveli-suhteista. Se on miehinen ”kurppakerho”, kanssakäymisen perusta. Leirituli, joka äärellä partiossa, joukkuepeleissä, Intissä ja politiikassa alfaurokset mittauttavat kykyjään. Niissä ”luottamuksellinen” usein tarkoittaa, että kerrotaan vain kavereille.

Ei pidä uskoutua toiselle vain siksi, että hän on työkaveri tai ystävä. Jos ei tunne lähimmäisen heikkouksia, niin keneenkään ei tohdi luottaa. Joskus isä eikä poika eivät luota toisiinsa ilman kirjallista sopimusta.

Salaista tietoa vaihtamalla luodaan kauhun tasapaino. Jos suhde muuttuu peukaloruuviksi, syöt toisen kädestä..

Kiinalaiset viisaat opettivat, että ”tiedon hankinta ja siten saavutettu yllätys ovat sodankäynnin (politiikka, business) äiti.” On taito saada toinen puhumaan ohi suunsa. Se on jokamiehen tiedustelua. Kaikki tiedustelevat, kuten ”Wikileaks”- tapaukset osoittavat.

Raha, alkoholi, seksi ja muut intohimot ovat tiedustelun välineitä. Siksi valtiollisiin tehtäviin valitaan vain kansalaiskunnoltaan koetelluimmat. Silti järjestelmä fuskaa. Sanotaan, että ”kolme säilyttää salaisuuden, jos heistä kaksi on kuollut!”

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Puolueet pyrkivät valtsemaan hallintokoneistoon kätyreitään, jotka tihkuvat heille kallioisarvoista tietoa. Sillä ruokitaan mm. mediaa sekä oman puolueen gallupeja.
Korkeimmat virkamiehet vierailevat ryhmäkokouksissa ja antavat omilleen tietoa, jolla voi elämöidä. Siksi virkamiesvalmistelu usein kyseenalaistetaan. Päätöksenteko takkuaa.

Ennakkotietoa pitää saada ja sen tulee olla luotettavaa. Motiivit ovat usein koukuttavia.

Salaisuuden turvatakuita ovat uhka sekä taloudelliset sitoumukset. Pään kuhmut ja naarmut auton kyljissä hillinnevät nekin. Kun tieto on tarpeeksi arvokasta, jopa läheisin henkilö uhrataan, mutta palkitaan myöhemmin. Vain lopputulos ratkaisee. Häpeä tulee vasta sitten, kun jää kiinni. Kaikki on kaupan, paitsi kunnia!

Salaisuuden ja luottamuksen symboli on punainen ruusu, sub rosa. Rakkauden jumala Cupido lahjoitti sen hiljaisuuden jumalalle kiitokseksi, kun tämä pysyi vaiti äitinsä Venuksen rakkaussuhteista.

Usein ihmetellään sitä, miksi poliitikko ei vastaa tehtyyn kysymykseen? Diplomaattikoulutuksessa opetetaan milloin kannattaa vastata tai kääntää huomio? Totuutta pitää joskus säännöstellä. Hyveitten lisäksi parhaiden johtajien ominaisuuksiin kuuluvat oveluus, salakavaluus sekä valehtelemisen taito.

Ei kenraalikaan etukäteen ilmoita minkä linnakkeen aikoo valloittaa.

Mikael Miikkola

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.11.2017.)

Ville Tavio: Bernerin konsultoinnit

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) teetätti VR:n pilkkomis- ja kilpailuttamishankkeesta konsulttiselvityksiä. Selvitykset maksoivat 700 000 euroa.

Erittäin arvostettu Boston Consulting Group teki ammattitaitoisen ja kattavan selvityksen. Heidän selvityksensä johtopäätös oli, että Bernerin pilko ja kilpailuta -malli ei kannata, vaan se lisää kustannuksia.

Tämä selvitystulos ei tietenkään miellyttänyt ministeriä. Berner tilasi muitakin tutkimuksia. Kysynnän ja tarjonnan laki toimi, mutta Boston Consultingin selvitys ei jäänyt ainoaksi, joka ennusti valtion kustannusten kasvavan VR-uudistuksen myötä.

Lopulta Sipilän hallituksen ministerit päättivät tukea Bernerin mallia kriittisistä konsulttiselvityksistä huolimatta. Kokoomus ja keskusta olivat täysin Bernerin vietävissä. Perussuomalaisten silloisista ministereistä asiasta vastaava ministeri oli Jussi Niinistö (sin.), joka vastoin suositustani lähti Bernerin kelkkaan.

Kilpailuttaminen Bernerin esittämällä tavalla ei paranna junamatkojen tarjontaa eikä pienennä lippujen hintoja. VR:n kannattavien reittien antaminen ulkomaisille suuryrityksille on täysin kansallisen edun vastaista.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 14.10.2017.)

Ville Tavio: Vaarallinen EU-syyttäjänvirasto

Eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi EU-asetuksen Suomen liittymisestä Euroopan syyttäjänvirastoon. Ruotsissa päädyttiin aivan toiseen ratkaisuun, eikä Ruotsi liittynyt uuteen Euroopan syyttäjänvirastoon. Suomessa vain Perussuomalaiset vastustivat.

Euroopan syyttäjänviraston eli EPPO:n perustamista perusteltiin EU:n avustuspetosten tutkinnan tehostamisella. Ne ovat kuitenkin niin harvinainen ja alueellinen rikostyyppi, että ne voi käsitellä tehokkaasti vain kansallisesti.

Vierailin hiljattain Romanian Bukarestissa sijaitsevassa korruptionvastaisessa syyttäjäorganisaatiossa ja voin todeta, että paikallinen syyttäjäntoimi on järkevin tapa napata paikallisia konnia.

Romania on EU:n avustuspetosten suurimpia riskimaita, joten resurssit olisi järkevämpi kohdistaa ennemmin sinne kuin vaikkapa Suomeen.

Tällaisen järkevän alueellisen toiminnan sijaan uusi Euroopan syyttäjänvirasto alistaa nyt alleen kaikkien jäsenmaiden kansalliset syyttäjäorganisaatiot.

Euroopan syyttäjänviraston perustaminen on EU-maiden kansalaisille vaarallista, koska se on uusi portti liittovaltiokehityksen syvenemiseen.

Kuinka moni oikeasti haluaa nähdä vaikkapa italialaisen EU-syyttäjän toimivan Suomessa?

EU:n toimivalta on alkanut laajentua oikeudellisissa asioissa viime aikoina nopeasti, vaikka perinteisesti on katsottu, etteivät oikeusasiat kuulu EU:n toimivaltaan.

Hiljattain komission puheenjohtaja Juncker ja Ranskan presidentti Macron sanoivat julki, että Euroopan syyttäjänvirastoa tullaan käyttämään myös muuhun rikollisuuteen kuin taloudellista etua rikkoviin.

Tämä linja ei ollut kansallisten parlamenttien tiedossa, kun ne päättivät hyväksyä syyttäjänviraston perustamisen. EU:n demokratia toimi siis jälleen kerran vain näennäisellä tasolla.

(Julkaistu Turun Sanomissa 11.10.2017.)

Mikael Miikkola: Joka piruja pelkää se piruja luo

Pelko on käsijarru. Jos se jää päälle tai hirttää, ajoneuvo ei ehkä käynnisty tai liiku. Seuraukset voivat olla tuhoisia. Peloista aiheutuu stressiä. Se syntyy kun mieli uskoo olevansa vaarassa. Alan viisaiden mielestä se on melkein kaikkien sairauksien perussyy!
Turvallista on tietää, että käsijarru on erillinen järjestelmä. Jos pelkää, että jalkajarru ei toimi tai haluaa pysähtyä varmasti, niin käsijarru auttaa. Kun adrenaliini kohisee on käsijarru, terve pelko, itsesuojelua.
Itse kukin pelkää. Rohkeus on tehdä se jota välttäisi mutta tietää välttämättömäksi. Turvallisuus on sen tiedostamista, että sitä ei ole olemassa.Pelon vallassa eläminen ei ole ihmisarvoista.

Kun olin pieni kotimme lähistöllä sanottiin talvisin liikkuvan susia. Minua varoitettiin niistä. Susien ohella piti varoa romaneja. Pelkäsin molempia. Asuimme aivan rautatien varressa ja eräänä syysiltana läheisen maitotalon piika kietoi päänsä ympärille huivin niin ettei nähnyt eikä kuullut mitään. Sitten hän laskeutui kiskoille ja antoi yöjunan ajaa ylitseen. Tämän jälkeen aloin pelätä myös junia. Pelko on mielen tuote. Kuvitelma. Samanlainen kuin krokotiili lapsen vuoteen alla.

Meihin on uskomattoman helppo ohjelmoida pelkoja. Media maalaa silmiemme eteen uhkakuvia joita emme muutama vuosi sitten osanneet kuvitellakaan. Siiloudumme ja asumme yksin. Se on otollinen maaperä kaikenmaailman haittaohjelmille, uhkakuville sekä poliittiseeen hullaantumiseen. Mieli täyttyy huolista sekä ahdistuksesta. Ne tukeutuvat omiin tulkintoihin ja ajatuksiin menneestä ja tulevasta. Pelko ja viha ruokkivat toistaan. Jos ulospääsyä ei löydy, seuraa kyynisyys, motivaation puute, uupuminen ja lamaantuminen. Lopuksi mitataan liikakuormitus eli ”burn out”.

Mielen huoltoon eivät auta ulkoiset nautinnot, hermomyrkyt, energiajuomat tai addiktiot. Tiikerillä ratsastava ei voi hypätä sen selästä. Pelko on tunne. Se voi tulla hiipien tai äkkiä. Vaikutus on sama. Pystyt hallitsemaan, vaihtamaan, säätämään ja kontrolloimaan tunteitasi, sillä päätät itse mitä ajattelet.Tavat ja rutiinit helpottavat toimintaa. Etene pienin muutoksin. Kun pelottaa toista myönteisiä lauseita. Torju muut. Uusien ystävien hankkiminen on muutoksen ensi askel.
Maailmaa ei voi muuttaa, mutta ajatuksia ja asenteita kyllä. Autoakin ajetaan sisältä.

Murehtijoiden kerho on maailman levinnein. Olet mitä ajattelet. Jokainen on tunteistaan sekä kokemuksistaan itse vastuussa. Kukaan toinen ei voi olla Sinun elämäsi asiantuntija. Meillä on vapaus valita millainen elämä tahansa. Usein siinä lääkärikin lievittää ja häntä avittaa lääketeollisuus.

Mielikuvitus on yhtä totta kuin todellisuus. Minä pelkään enemmän monikansallisen hoivayrityksen vaipanpunnitsijoita kuin maailmanpoliittista sekamelskaa. Se miten maailman kokee on oma valinta. Muutoksen on tapahduttava korvien välissä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 30.9.2017)


Pirjo Lampi: Koulujen turvallisuus uhattuna

Terrori-iskun tekijä Abderrahman Mechkah kävi koko viime lukuvuoden Puropellon koulussa Valmo-opetuksessa. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu Suomeen muuttaneille vieraskielisille oppilaille. Opetusta annetaan seitsemässä eri kouluyksikössä.

Oppivelvollisuusikä loppuu Suomessa sinä lukuvuonna, kun nuori täyttää 17 vuotta. Terroristi oli 22-vuotias kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut aikuinen mies. Turussa on 2 200 maahanmuuttajataustaista perusopetusta saavaa oppilasta. Ei tiedetä, moniko on turvapaikanhakija. Eikä sitäkään, minkä ikäisiä tai nimisiä he oikeasti ovat.

Miten näin voidaan toimia? Aikuisia turvapaikanhakijoita koulutetaan suomalaisten peruskoululaisten kanssa samassa koulussa.

Puropellon koulussa järjestettiin torstaina 24. elokuuta vanhempainilta. Osa vanhemmista oli tullut paikalle myös siksi, että he olivat huolissaan lastensa turvallisuudesta, koska iskun tekijä oli koulua käynyt. Rehtori Anne Alho ilmoitti jo ennen tilaisuuden alkua, että tätä asiaa ei käsitellä. Kun eräs isä tivasi häneltä moneen kertaan, että entäs jos vanhemmat kysyvät tästä asiasta, vastaus oli sama. Asiaa ei käsitellä, mutta rehtorina hän vastaa, että lapsenne ovat turvassa. Isä lähti pois, koska hän oli tullut paikalle juuri siksi, että olisi halunnut huolestuneena vanhempana keskustella, miten koululaitoksessa tapaukseen suhtaudutaan.

Eikö vanhempainilta ole koulun ja kodin kohtaamista ja myös vanhempien huolien kuuntelemista? Vaikka se ei tilaisuuden alkuperäisessä suunnitelmassa ollutkaan, eikö siitä olisi pitänyt voida keskustella? Vanhempien huoli lastensa turvallisuudesta on oikeutettua.

Toimialajohtaja Timo Jalosen mukaan kaupunki ei ole edes harkinnut, että turvapaikanhakijoita koulutettaisiin muissa tiloissa kuin kouluissa suomalaisten lasten kanssa.

Olisiko kuitenkin näitä aikuisiksi miehiksi osoittautuneita lapsia syytä opettaa vaikkapa vastaanottokeskuksissa?

Alaikäisinä lapsina maahamme pyrkivät turvapaikanhakijat ovat varsin usein osoittautuneet aivan muuksi kuin lapsiksi. Oikea ikä voitaisiin vahvistaa tekemällä ikätesti Suomessa. Miksi näin ei toimita? Siksi, että siihen ei löydy yhteistä poliittista tahtoa.

Olen kuunnellut monien vanhempien, joiden lapset käyvät Puropellon koulua, kauhistelleen tilannetta. Asun alueella, jonka lapset tuota koulua käyvät. Pidän erittäin valitettavana Puropellon koulun rehtorin toimintaa. Oliko häntä kenties ohjeistettu toimimaan näin?

Keskustelun kieltäminen ei vähennä tunnemyllerystä, johon kuuluvat pelko ja myös viha, suru ja huoli. Vanhemmilla on oikeus vaatia, että heidän lastensa koulu on kaikilta osin turvallinen. Päättäjiltä vaaditaan selkärankaa tehdä tarvittavia muutoksia. Sanonta ”pelolle ei pidä antaa valtaa” on kärsinyt jo aikoja sitten inflaation.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 16.9.2017)


Ville Tavio: Terrorismista ei saa puhua

Euroopan parlamentti ja useat valtuustot ovat pitäneet hiljaisen hetken Turun terroristi-iskun uhrien muistamiseksi. Ele on kaunis ja arvokas.

Tähän ei kuitenkaan kyetty Turun kaupunginvaltuustossa.

Vielä huolestuttavampaa on se, että Turun valtuustossa ei ole saanut puhua terroristihyökkäyksen jälkeen kaupunkilaisten turvallisuudesta.

Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lauri Kattelus (kok.) ilmaisi selkeästi ryhmäjohtajien palaverissa, ettei toivo asiasta puhuttavan. Valtuuston puheenjohtaja Elina Rantanen (vihr.) keskeytti puheenvuoroni saman tien, kun paheksuin sitä, ettei turvallisuudesta saa puhua. Molemmilla henkilöillä olisi tehtävänsä puolesta valta ottaa turvallisuuskeskustelu valtuuston asialistalle.

Kokoomus ja vihreät ovat puhuneet juhlavasti avoimuuden puolesta. Missä se avoimuus on nyt, kun sitä eniten tarvitaan? Olisi kaikkien etu, että käytäisiin avointa ja julkista keskustelua, jotta kansalaiset tietäisivät, miten poliittiset päättäjät toimivat turvallisuutta edistääkseen.

Perussuomalaiset pyysivät maanantaina 11.9. jokaiselta Turun valtuuston kokouksessa olleelta valtuutetulta allekirjoitusta esitykseen, jossa pyydettiin turvallisuuskeskustelun käymistä.

Perussuomalaisten lisäksi vain muutama muu allekirjoitti paperin, eikä edes vaadittavaa 17 allekirjoitusta saatu Turun 67 valtuutetun joukosta. Kokoomuksen valtuutetuista allekirjoitti vain yksi. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton valtuutetuista ei yksikään. Kenties useampi piti aloitetta hyvänä, mutta aloitteen tekijä oli väärä?

Pyydän Turun johtavia puolueita kokoomusta ja vihreitä kertomaan, mikseivät he salli, että terroristihyökkäyksen kohteena olleen kaupungin ylimmässä päättävässä elimessä ilmaistaan mielipidettä tai esitetään kysymyksiä turvallisuustilanteesta.

Terrorismista ja turvallisuustilanteesta täytyy saada puhua.

(Julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2017.)


Mikael Miikkola: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Kokemuksen ahavoittamalla merikarhulla oli tapana tokaista maakravuille: ”Maapallosta on 2/3 vettä ja 1/3 maata ja sekin vain siksi, että laivat voi kiinnittää”. Sen todistaa myös Lasse Mårtensonin säveltämä ja Juha ”Watt” Vainion sanoittama kappale.

Laivan elämä on verrattavissa ihmisen vaellukseen. Siinä on erotettavissa syntymä, kaste kummeineen, värikäs elämä ja lopuksi raadollinen kuolema. Laiva on kautta vuosisatojen syntynyt laivaisännän ja laivanrakentajan välisin sopimuksin kuten avioliitto.

Ensimmäinen juhlinnan aihe on kölipuun lasku, eräänlainen peruskiven muuraus. Nykyisin ehkä proosallisesti se on vain kölilohkon kappaleen tuominen alihankkijalta kokoonpanotelakan slipille. Moderni telakka on käytännössä rautakourien Legoland.

Kaste tapahtuu, kun alus juhlallisesti marssimusiikin soidessa liukuu veteen. Sitä ennen on jonkun isokenkäisen pienijalkainen vaimo, kummi, rikkonut samppanjapullon laivan keulaan ja lausahtanut: ”Olkoon onni kanssasi”.

Se on perua kreikkalaisilta. Heillä oli tapana voidella aluksen keula viinillä ja oliiviöljyllä antaakseen uhrin meren jumalille. Perärankaan ripustettiin tuolloin myös laakeriseppele, voiton ja pyhyyden symboli, kuten nykyisin tohtoripromootioissa.

Tapana on, että kastepullon kaula istutetaan tyylikkääseen vitriiniin messin seinälle. Sitä ja kastajan nimilaattaa voidaan pällistellä laivan eliniän – sekin noin ihmisen elinkaari.

Kieltolain aikana ei alkoholia haaskattu. Kastaminen tapahtui leikkaamalla sinivalkoinen nauha.

Tuskin 1600-luvulla tasa-arvovouhotus oli syynä aluksen sukupuolenmuutokseen, sillä nykyisin, nimestään huolimatta jämerinkin jäänsärkijä on sukupuoleltaan nainen – She. Miksi? Kuka ties syynä on miesten äitisuhde?

Erään sovinistimerenkulkijan mukaan käytännön syytkin ovat ilmeiset: Miehet hyörivät ahkerasti alusten kimpussa. Aluksia korjaillaan ja maalataan tavan takaa. Laivan ylläpito maksaa enemmän kuin uskoisi – ja vuosien mittaan ne käyvät vikuriksi hallita sekä omistajan vaihtuessa muuttavat nimeä.

Laivoja täytyy noin 20 vuoden välein peruskorjata, kuten meitä maakrapujakin. Todellisia mummojakin on yhä vireänä. Pohjoismaiden vanhin yhä toiminnassa oleva alus lienee Aurajoessa ravintolalaivana sinnittelevä Majland. Sen runko on 1800-luvulta!

Aluksen kunniakas tapa on upota, kuolla kuin ”saappaat jalassa”. Nykyisin käytöstä poistettava laiva riisutaan eli arvoesineet otetaan talteen ja se romutetaan.

Merivoimiemme maineikas koululaiva, fregatti Matti Kurki sulatettiin Mustion Åminneforsin rautakrematoriossa ja siitä tehtiin nauloja. Jäljelle ovat jääneet vain muistot sekä ajan kuluessa turpoavat merimiesjutut.

Sillä tottahan on, että ”rajua merimieselämää ei voi voittaa muu kuin vieläkin rajumpi merimieselämä!”

(Julkaistu Turun Sanomissa 3.9.2017)



Timo Rumpunen: Jokaisella on oikeus pelätä

Turkulainen uutisoi 20.8., että Turun Sdp:n valtuutetut Berhan Ahmadi ja Seppo Lehtinen esittävät, että Turussa järjestettäisiin suuri tapahtuma, jossa kunnioitettaisiin Turun terrori-iskun uhreja ja omaisia.

Kaunis ajatus, mutta minulle pisti silmään kohta, jossa Ahmad ja Lehtinen toteavat, että pitää näyttää koko maailmalle, että Turku ei pelkää. Terrorismia saa ja pitääkin pelätä. Pelko estää meitä joutumasta ikävyyksiin ja se on täysin luonnollista.

Meillä on ollut kaikki työkalut käsissämme tämän iskun estämiseksi, mutta poliittista tahtoa ei ole löytynyt. Vaadittiin kaksi kuolonuhria ja useita loukkaantuneita, että hallitus edes alkaa miettimään palautuskeskuksien käyttöönottamista kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille, mutta sekin näyttää nyt hyvin epätodennäköiseltä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 24.8.2017)

Mikael Miikkola: Merellä tuulee aina

Jos kirkonmiesten ammattitaudiksi mainitaan hengen ahdistus, niin merimiehillä se on prostata. Sillä merellä tuulee aina. Jos ei muuten, niin aluksen liikkeen aiheuttamana vauhtituulena. Suojaisinta on peräkannella. Tosin siellä kiusaavat mahdolliset pakokaasut.

Maakraputkin tuntevat amiraali Beaufortìn. Ei ole harvinaista että nainen pienessä paatissa ja merenkäynnissä kysyy kippariltaan: ”Montako pallia?” Tarkoittaen tietenkin tuulen voimakkuutta.

Entisaikaan tuulen voimakkuus määritettiin ”lonkalta” kyseisessä säässä käytetyn purjepinnan mukaan. Kuten prammipurjetuuli, märssypurjetuuli tai pohjakreivituuli.

Vuonna 1805 amiraali Beaufort ehdotti, että laaditaan taulukko, joka perustui sen aikaisen linjalaivan eri tuulissa tiukasti vastahankaan purjehdittaessa tarvitsemaan purjepintaan. Se oli kokemukseen perustuva käpälätuntuma-asteikko 0-12, jota on vaikea nivoa nykyiseen m/s – järjestelmään. Maakrapuille myrsky on 5 Ballia ja kunnon ”skönelle” puolimyrsky 8-9B.

Merkityksellisempää ovat sitä vastoin tuulen ja veden vapaan pinnan pituuden yhteisvaikutus eli aallokko, sen kestoaika, kuormitus ja veden syvyys.

Raivoavalla merellä on kaksi näköharhaa. Koska horisonttitaso ei näy, aaltojen korkeus- ja jyrkkyys arvioidaan jopa 2,5 kertaiseksi. Vesi ei myöskään liiku. Aallokko on näennäistä kuten viljapellon lainehdinta.

Kokemusperäinen aallokkoasteikko on 0-9. Harvoin aalto ylittää 18 m. Kun tuulen vapaa pyyhkäisypinta on liki 100 km, on aalto korkeimmillaan.

”Estonian” upotessa 28.9.1994 Itämerellä noin klo 1, tuuli toi lounaasta ja sen nopeus oli 18–20 m/s. Onnettomuushetkellä aallon korkeus oli runsaat 4 metriä. Tuulen pyyhkäisypituus oli satoja kilometrejä. Siksi aallot olivat jyrkkiä ja kuormittivat laivaa.

Suomen merialueen korkeimmat aallot ovat olleet juuri Pohjois-Itämerellä ja jopa 14 m!

Melkein jokaisen laivaston merimiesten asuissa on tuulisiakin muistoja amiraali Nelsonista. Lakin musta nauha periytyy hänen hautajaisten surunauhasta. Musta solmuke, pamppu on samasta tilaisuudesta. Merimieskauluksen kolme nauhaa kuvaavat amiraali Nelsonin kolmea suurta meritaisteluvoittoa: Abukir, Kööpenhamina ja Trafalgar.

Huivia käytettiin ylös niskaan käännettynä tuulta vastaan. Merimiehillä oli tuolloin myös edestä kaksinkertaiset luukkuhousut suojaamassa eturauhatonta.

”Ne kko meril seilava, ne mertte vaarat tiätävä”! Merituultenkin murjoma merisankari Nelson oli raihnainen, silmä- ja käsipuoli sekä vammainen. Lisäksi hänellä oli keripukki, keltakuume ja tuon tuostakin meritauti

Silti Nelson oli lippulaivallaan ”Victoryllä” innostava ja pidetty päällikkö. Hänessä yhdistyivät taito, rohkeus sekä kylmäverisyys. Nelson oli ihminen isoilla iillä; kateuden ja pikkumaisuuksien yläpuolella.

Nykyisissä maailmantalouden tuulissa ja turbulensseissa häneen kannattaisi maalla häärivien kippareidenkin samaistua.

Sotilaspolitiikan rauhattomuutta siunailevien on syytä pitää mielessä varsinaissuomalaisten rauhoittava meriviisaus: ”Itätuul mene yässeks ämmäns viäre”

(Julkaistu Turun Sanomissa 4.8.2017.)

Mikael Miikkola: Perinteet ovat merenkulkijan majakoita

Perinteet syntyvät sattumalta. Väkisin tuunatut näivettyvät ja kuolevat.

Merivaltioilla on useita paikkoihin kiinnittyneitä traditioita.

Usein herää kysymys, miten miehistä tulee merimiehiä.

Meillä ensimmäinen merimiehuuskoe on Gotlannin eteläkärjen ohitus. Silloin Hoburgin niemen ukko maan löyhkän ärsyttämänä nousee seurueineen kasteseremoniaan aluksen peräkannelle.

Vuodelta 1967 olevaan pergamenttiseen kastetodistukseeni on präntätty: ”Itämeren vesistön hallitsija ME HOBURGIN UKKO… samalla on lääkärimme hyväksynyt hänen fyysisesti ja moraalisesti vajavaiset ominaisuutensa, jonka johdosta hänet tästä päivästä lukien lasketaan alamaisiimme kuuluvaksi. Tästä suuresta kunniasta älköön hän kuitenkaan ennen aikojaan ylpeilkö, ennen kuin hän on tietojensa ja taitojensa puolesta valmis astumaan itse merenjumalan kasvojen eteen.”

Tapoihin kuuluu osoittaa kunnioitusta ja nöyrää mieltä lähestymällä kontaten Ukkoa. Hänen Eukko tulee huomioida suutelemalla tätä varpaille. Kuitenkaan menemättä liian pitkälle suosion tavoittelussa. Koko tilaisuus on yllättävä ja mystinen.

Merimieskasteeseen liittyy myös hönssaus. Ensikertalainen, jota kutsutaan myös Simpuksi, joutuu ensi matkallaan kokeneiden järjestämään läpäisytestiin. Kaiken kokemansa jälkeen hän kestitsee kastajansa. Vieraanvaraisuuden tasolla on suuri vaikutus kehityskäyrän suuntautumiseen.

Kansainvälisiä tunnettuja merellisiä perinteitä ovat Päiväntasaajan ylitys sekä Tanskan salmissa oleva Kullenin niemen sivuutus. Se lienee vanhin meillä tunnettu traditio.

Kun purjealus oli yökaudet luovinut Itämereltä pitkin ahdasta ja virtaisaa Juutinraumaa, oli miehistö lopen uupunut. Uni ei tullut, vaikka Kullenin kohdalla alkoi ensimmäinen pitkä sivuhalssi. Tarkoituksenmukaisuussyistä tuolloin on ikivanha tapa tarjota vapaavahdille ”Kulliryyppy”.

Ainakin varsinaissuomalaisten kannattaa perehtyä saaristomme runsaaseen historiaan. Moniko tietää, että Ominaisten saareen kerrotaan haudatun Oolannin sodan uhreja? Tai että Krampissa ja Isoluodossa kähistiin verisesti Suomen sodan aikana? Tai että Vandrockin saaren nimi johtunee sen hollantilaisesta asutuksesta?

Saarten nimillä on runsaasti kerrottavaa sekä kiireiselle veneilijälle että autolautan kansilla romantisoiville.

On mainittu, että turkulaisen veneilijän merimaailma aukeaa vasta Paraisten portin avaimella. Kyseinen paikka sijaitsee Paraisten kaupungin eteläpuolella olevassa salmessa. Jo siinä voi nuuskia raitista Itämeren merituulta. Parainen lienee luovuttanut portin avaimen joillekin arvovierailleen?

Kohtuullinen ja sivistynyt alkoholinkäyttö on ikivanha merellinen tapa. Paloviinan apuun turvauduttiin, kun merimiehiä oli tyynnyteltävä myrskyssä tai innostettava uhmaamaan vaaraa. Esimerkiksi armeijan laivastolle 1779 annetun talousohjesäännön mukaan oli joka miehen saatava päivittäin yksi jumpru (0,8 l) paloviinaa.

Siihen aikaan kuului asiaan, että turkulaisaluksilla tarjottiin viinaryyppy aamupuuron painikkeeksi.

”Ne ko meril seilava ne mertte vaarat tiätävä!”

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.7.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Laiva on merimiehen koti

Vaimot tietävät, miten ankeata elämä voi joskus veneessä olla. He nurkuvatkin: ”Miksi kurjuutta pitää opiskella?” Mutta surkeata se oli purjelaivojenkin aikakaudella.

Aluksella oli paljon väkeä, jopa parikymmentä kertaa enemmän kuin nykyisin. Vallitsi tolkuton ahtaus. Laivalla oli mitä erilaisimpia ammatinharjoittajia: sairaan luona kävijöitä, lohduttajia ja pappejakin. Lääkäri oli haavuri ja samalla aluksen parturi. Lisäksi oli timpureita, tynnyrintekijöitä eli kyyppareita ja juomanlaskijoita. Huonoimmassa asemassa olivat laivapojat eli passarit. Heitä oli pesijöinä, siivoojina jne. jopa 40!

Aluksi nukuttiin tiiviisti ja kosteasti kansilaudoituksella, kunnes v. 1670 keksittiin purjekankainen riippumatto. Sitä käytettiin taistelutilanteissa myös vuotomattona. Matto hilattiin köysillä reiän kohdalle aluksen rungon ulkopuolelle kuten vaippa.

Palvelu oli ympärivuorokautista ja raskasta. Laivaisäntä, kauppias oli varsinainen iso päällikkö. Kun hän tuli tai meni, piti miehistön olla lakki kainalossa aluksen partaalla.

Hygieniasta ei ollut tietoa. Maha- ja suolistotaudit, paisumat sekä äkämät olivat arkea. Hoitona oli suonen iskeminen, ulostavat rohdot, kulkueet sekä taikuus. Normaali operaatio oli amputaatio. Kova känni ja pala pois. Heikot, jopa 40–60 % ihmisistä kuolivat matkalla ja vahvat jäivät henkiin.

Kuolema ei silloin ollut ihmeellistä. Jos kipu oli kaulan ja polvien välissä ja merimies siihen menehtyi, kuului haavurin diagnoosi: vatsanväänteitä. Jos omaisia ei ollut, myytiin menehtyneen tavarat huutokaupalla.

Tuoreita miehiä hankittiin sielunkauppiaiden välityksellä, houkuttelulla tai pakko-otoin eli sanghaijaamalla.

Miehistön moraalinen taso oli kehno. Rikollista ainesta oli riittävästi. Kapinat, ryöstöt ja murhat olivat yleisiä. Kuri oli kaamea ja siksi kapinoitiin. Ei ollut harvinaista, että merirosvolippu – ”The Jolly Roger” nostettiin ja ryhdyttiin rosvoiksi. Usein tuollaisen aluksen nimikin oli ”Revenge” – Kosto.

Varkaus, salaliitto, kapina tai niskoittelu aiheutti kuolemantuomion. Lievin rangaistus oli löyhkäävään, kosteaan keulapiikkiin sulkeminen, raipat tai ruoskiminen.

Varkaan käsi naulattiin mastoon tai hän sai puukoniskun kämmeneensä. Päällikön vastustamisesta heitettiin yleensä kolme kertaa raa´an nokasta mereen tai vedettiin kölin alta. Jos siitä selvisi, oli syyllinen. Tappaja sidottiin murhatun selkään ja heitettiin mereen.

Kuolemanrangaistus tuli armotta, jos liikkui tulen tai valon kanssa aluksella kun yövahti oli alkanut. Tulipalo on katastrofi aluksella, kuten nykyisinkin.

Taistelussa vietiin armotta nirri pois. Vain upseerit ja herrasmiehet säästettiin, koska heistä odotettiin saatavan lunnaat. Jos ampui liian kaukaa tai ilman lupaa, joutui syyllinen maksamaan kuulat sekä ruudin.

On huomionarvoista, että Erik XIV käski amiraaliensa tapattaa kaikki urheat vangit, jotka olivat aiheuttaneet sotavoimille vahinkoa, mutta armahtamaan aseensa laskeneet pelkurit.

Ratsuväki on raakaa, mutta merimiehillä on sydäntä.

(Julkaistu Turkulaisessa 5.7.2017.)

 

 

 

 

Mikael Miikkola: Perussuomalaiset on palannut juurilleen

Kuntavaalikentillä poliittisesti päälleni syljettiin. ”Persut ovat pettäneet meidät”, sättivät vähäosaiset. Kehnosti toimeen tulevia on pahiten kyykitetty. ”Mentiin herrojen kanssa marjaan. Hallituksessa tehdään niin oikeistolaista politiikkaa että hirvittää!” Jytkyä äänestäneet siirtyivät poliittiseen katsomoon.

Vaaleissa tuli pahasti turpaan. Gallupien käyrät sojottavat alas. Linjamuutokselle on ajolähtö. Perussuomalaisten Lahden viimevuotinen kokous oli kuin Mainilan laukaukset. Kepu ja Kokoomus saivat syyn aloittaa ”kybersota”. Sitä kiihdytti suurliikemies Alfred Kordelinin entisestä graniittihuvilastakin singahtaneet kommentit. Vastustajien mielikuvamanööverien seurauksena siitä tuli paariapuolue.

Perussuomalaiset on palannut juurilleen. Se sai aatteellisesti terveellisen ja oikea-aikaisen herätyksen. Jos puolue olisi yhä sparrannut Kepun ja Kokoomuksen syleilyssä, se olisi ensi eduskuntavaaleissa isketty kanveesiin. Yhä säilyvät aatteen palo ja oma identiteetti.

Nyt on henkisesti käynnissä Krimin valloituksen kaltainen kybersota trollauksineen ja disinformaatioineen.

Deng Xiaopingin oppi: ”Tarkkaile viileästi, suhtaudu tyynesti, pidä asemasi, kätke kykysi ja odota hetkeäsi” on arvossaan. Huomion ja tunteiden taistelussa faktat ovat toisarvoisia.

Kyllä kansa tietää, ketä se uskoo! Polun risteyksessä järkevä valitsee uran, jota on vähemmän kuljettu.

Sotateoreetikko Suntsi on opettanut, että ”pane vastustaja liikkeelle ja säästä itse voimiasi”. Tässä hereille ravistelussa menestyy se, jonka puolelle perussuomalaisten kenttäväki asettuu. Se kuka on uskottavampi ja linjakkaampi. Selkärangan suoruus ja aatteen palo ovat jälleen voimissaan.

Johtajan tulee edistää ryhmän etua sellaisena kuin sen jäsenet sen näkevät. Niin on miltä näyttää.

Ontuvaa on nojata joukossa, joka vaalikampanjassaan on vastustanut EU:n liittovaltiokehitystä ja vaatinut tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta äänestysten jälkeen kääntää nuttunsa. Demokratia toimii vain, jos poliittiset johtajat asettavat yhteisen hyvän henkilökohtaisen edun edelle.

Kansainvälisessä politiikassa on verisesti opittu, ettei ketään kannata nimitellä rikolliseksi, diktaattoriksi tai terroristiksi. Huomenna hän voi olla iso johtaja. Hänen kanssaan on mahduttava samaan neuvottelupöytään. Jos salista poistuu, on sinne vaikea palata.

Kähinässä ei ole voittajaa. Sen jälkeen on pää kylmänä pohdittava, miten ehjänä palataan arkeen. Haavat, mustelmat sekä infra paranevat. Henkiset tappiot jättävät ikävän arven. Silti: ”Ei piru ole niin musta kuin kerrotaan.”

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.6.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Perussuomalaisetko rikollisten puolue?

Nyt ovat saaneet mediat vettä myllyynsä, kun ne retostelevat Perussuomalaisten johtavien poliitikkojen rikkeillä. Tuntuu kuin olisi perältään itsekin rikollinen, jos on äänestänyt kyseistä puoluetta. Ihmettelen, miksi ei media ole kiinnostunut lainkaan muiden puolueiden johtajien rikkeistä. Niitä kyllä löytyy jopa pormestaritasolta. Nyt Seura-lehti paljasti kepun johtajan bisneksistä aika laajamittaisen selostuksen. Tuskin sekään kestää joka puolelta päivänvaloa? Me tavalliset suomalaiset, jotka äänestimme Perussuomalaisia, olemme ihan tavallisia ihmisiä ja mikä tärkeintä, me ajattelemme omilla aivoillamme. Onko väärin, jos on eri mieltä eliitin kanssa, joka muutenkin on ajanut tämän Suomen selvitystilaan? Meillä ei ole kohta omaa pihakoivua, jos nykymeno jatkuu. Kaikki myydään, mihin ne rahat menevät? Carunan myynti oli yksi härskeimmistä teoista, samoin aikoinaan katsastustoimistot. Myytiin lypsäviä lehmiä.

Me ihmiset, jotka olemme niitä syvistä kansan riveistä nousseita ja saaneet äänemme kuuluviin, nyt meitä lyödään median ja pienen eliitin joukosta kuin vierasta sikaa. Esimerkkinä on Jussi Halla-ahon rikos, kiihotus kansanryhmää vastaan. Tämä tuomio oli kuin Pohjois-Koreassa järjestetty oikeudenkäynti.

Ainoastaan Jussia ei teloitettu, kuin henkisesti. Nyt jopa valtionpäämies nosti hänet hampaisiinsa. Säälittävää ihmisen ajojahtia ja syynä vain se, että hän on sattumoisin oikeassa monessa asiassa. Samaan aikaan somessa suomalainen muslimi kehottaa raiskaamaan Jussi Halla-ahon vaimon. Siitä kukaan viranomainen ei puhu mitään. Onko Suomen kansa jakautumassa oikeasti kahtia?

(Julkaistu Turun Tienoossa 15.6.2017.)

 

 

 

Kike Elomaa: Luku- ja kirjoitustaito avaa ovia opinnoissa ja elämässä

Lukeminen ja kirjoittaminen kuulostavat itsestään selviltä taidoilta maassa, joka komeilee vuodesta toiseen kärkisijoilla kansainvälisissä luku- ja kirjoitustaitoa mittaavissa tutkimuksissa. Hyvästä testimenestyksestä voi olla ylpeä, mutta luku- ja kirjoitustaitoon tulee panostaa jatkossa entistä aktiivisemmin. PISA-tulosten laskeva trendi herättää huolta nuortemme tulevaisuudesta.

Perhetausta ja lukutottumukset heijastuvat yhä selvemmin lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoon. Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuutena on perinteisesti ollut kyky tarjota tasapuoliset eväät elämää varten. Juuri tämän tulee olla keskeinen elementti, kun tehdään koulutusta koskevia päätöksiä.

Peruskoulun keskeinen tehtävä on tarjota kaikille nuorille riittävät kielelliset valmiudet jatko-opintoja varten. Lukioissamme on kuitenkin oppilaita, jotka eivät ymmärrä tarpeeksi hyvin suomenkielistä tehtävänantoa. Oppilaiden suomeksi kirjoittamista vastauksista opettaja ei saa selvää.

Sivistysvaliokunnan jäsenenä olen seurannut mielenkiinnolla lukiokoulutuksen kehitystä jo vuosia. Digitalisaatio jyrää opetuksen saralla ja vaikutukset ulottuvat jo äidinkielen yo-kokeeseenkin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän mukaan nykyisen yhteensä 12 tunnin kokeen sijaan äidinkielen osaaminen olisikin jatkossa mahdollista osoittaa sähköisellä neljän tunnin kokeella. Tätä on vaikea hyväksyä. Luku- ja kirjoitustaito ovat avainasemassa kaiken oppimisen kannalta. Lisäksi lukeminen ja kirjoittaminen kehittävät tutkitusti ajattelukykyä, pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä sekä laajempien asiakokonaisuuksien hallintaa. Juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan opinpolun lisäksi työelämässä. Riittävä luku- ja kirjoitustaito on myös perusedellytys osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä vaikuttamiseen ja tätä kautta suomen kielen osaaminen heijastuu demokratian toteutumiseen. Äidinkieli on monessa suhteessa aivan erityislaatuinen oppiaine, eikä sen merkitystä voi alleviivata liikaa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 1.6.2017.)

 

 

 

Ville Tavio: Kiihkomuslimien sopeutuminen Suomeen on myytti

Suomeen saapuu jatkuvalla syötöllä suuri määrä turvapaikanhakijoita ja heidän joukossaan myös kansainväliseen terrorismiin kytkeytyviä henkilöitä.

Emme nykyisin tiedä tulijoiden taustoista juuri muuta kuin sen minkä he itse ilmoittavat.

Kiihkomuslimien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on myytti, joka usean poliitikon on ollut helppo myydä hyväuskoisille äänestäjilleen nykyisessä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä. Radikalisoitumisen syyt ovat kuitenkin todellisuudessa täysin muualla kuin työttömyydessä tai kantaväestön rasismissa.

Vaikka yksittäiset ei-islamistisetkin hullut ovat toteuttaneet joukkosurmia, niin suurimman järjestäytyneen terrorismin uhan muodostaa selkeästi radikaali islamistinen terrorismi.

Suojelupoliisilla on tällä hetkellä tunnistettuna noin 350 terrorismintorjunnan kohdehenkilöä, jotka toimintansa laadun tai yhteyksiensä takia ovat Suojelupoliisin mielenkiinnon kohteina. Heidän määränsä on noussut noin 80 prosenttia vuodesta 2012.

Kun Supon tunnistamia henkilöitä on jo 350, kuinka paljon uskotte tunnistamattomia olevan? Entä sellaisia, jotka vain hiljaa hyväksyvät tai kannattavat ISILiä?

Suojelupoliisin arvion mukaan Suomesta aseellisiin konflikteihin lähtevien ja sieltä maahan palaavien henkilöiden lukumäärä tulee jatkossa edelleen kasvamaan.

ISILin propagandassa on esiintynyt kasvavissa määrin myös Suomesta lähteneitä vierastaistelijoita, joiden kertomukset ovat nostaneet Suomen profiilia ISILin propagandassa lännen liittolaisena ja legitiiminä iskujen kohteena.

Jo viime vuoden marraskuussa Supo vahvisti, että Suomesta lähtenyt vierastaistelija on tehnyt itsemurhaiskun Irakissa. Mies oli jo Suomessa asuessaan uhkaillut eräitä suomalaisia julmilla, väkivaltaisilla viesteillä.

On selvästi nähtävissä, mihin avoimien rajojen ei-työperäisen maahanmuuton politiikka johtaa.

Avoimen turvapaikanhakujärjestelmän lopettaminen olisi tarpeellinen ensimmäinen toimenpide terrorismia vastaan.

(Julkaistu Turkulaisessa 31.5.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Merellä ei ravinnosta nirsoilla

Autolautan messissä tai Aurajoen jokilaivalla hyvässä seurassa, valkoisen liinan ääressä istuvaa voi kadehtia. ”Hiijo hoi!” -aikaan oli toisin. Silloin ei ollut terveystarkastajia, homeongelmia tai direktiivejä. Rautaisten miesten vatsat olivat kuin peltiä.

Satamasta lähdettäessä laivalla pidettiin elävää muonaa. Oli sikoja, kanoja ja lampaitakin.

Yleisimmät säilömistavat olivat suolaus, kuivaus ja savustus. Pakasteita ei ollut. Aluksella oli jauho- ja korppusäkkejä, joissa olleita toukkia kanatkin söivät. Korput kopautettiin pöydän kulmaan, jotta murut karisivat mutta toukat – mehevä liha – pysyi sisällä. Rotankaan syöminen ei tuohon aikaan ollut kummallista. Yleinen ruoka oli stuuvi, muhennos. Se ei läikähdellyt ja ikääntyessään parani.

Puuroakin syötiin. Siinä oli paljon voita tai öljyä sekä luumuja. Höysteinä nautittiin etikkaa, sipulia, papuja, herneitä ja juustoja. Huttu syötiin puupakeista aluksen ulkolaipioon saranoiduilta pöydiltä.

Merimiehen perinteiset juomat ovat vesi ja olut. Terveydeksi saatettiin aamuisin naukata kortteli vatsakatkerovermuttia. Myös punssin valmistus ja käyttö hallittiin.

Historiallisella kaudella Ruotsi-Suomessakin lienee aluksilla käytetty paloviinaa ja pontikkaa. Ne auttoivat viluun sekä toimivat lisukkeena laihaan, suolaiseen ja yksipuoliseen ruokaan. Nostihan naukku mielialaa ja juovuksissa merisotilaat taistelivat entistä sisukkaammin. Hollantilaisten merimiesten tiedetään käyttäneen geneveriä, mutta kunnon ”sköne” eli merimies ei juonut konjakkia.

Pitkällä merimatkalla vesi tuli kohta pahanmakuiseksi. Englantilainen amiraali Vernon teki innovaation, kun keksi sekoittaa veteen rommia. Ja katso – muikea maku kaikkosi!

Amiraali Vernonilla oli vaatteittensa materiaalin johdosta kutsumanimi ”The Grog” (karkea puolisilkkikangas). Siitä juontaa nimitys grogi – vähän kustakin pullosta.

Veteen sekoitettua rommia eli Nelsonin verta annettiin jopa puoli litraa päivässä – mutta vain miehistön vapaavahdille. Harmillista oli myös, että juoma piti nauttia valvottuna.

Tuohon aikaan rommi oli melkoinen työpaikkahoukutin. Pestausilmoituksessa saattoi lukea: ”Meidän aluksemme rommimuki on sen ja sen vetoinen. Sen saa piripintaan ja mukissa on korva.” Ei tullut mittatappioita! Koukuttava ja innovatiivinen tapa poistui Englannin laivastosta 1960-luvun alussa.

Ajat ovat muuttuneet ja sankarit siirtyneet maan poveen. Vain legenda elää.

Esimerkkinä mainittakoon seurapiirien kuningatar Lady Astor, joka joutui keskeyttämään alkoholin nauttimisen Titanicin törmätessä jäävuoreen.

Kun Astorskaa autettiin reelingin yli, hän totesi asiallisesti: ”Helvetti soikoon, minä kyllä tilasin jäitä, mutta tämä menee jo naurettavuuksiin.”

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.5.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Maahanmuuttajien kotouttaminen

Kuuntelin Ylen uutisista jutun, että Suomen koulut tarvitsevat lisää muslimiopettajia. Miksi näin? Eiväthän lapset opi koskaan suomea eikä suomalaisten tapoja. Ajatellaan, että kaikki muslimilapset ovat muslimiopettajan opissa. Kotona vanhemmat pitävät yllä heille opetettuja traditioita. Missä välissä nämä lapset suomalaistuvat? Nyt jo on Suomessa ghettoja, Varissuo on hyvä esimerkki Turussa. Heidät on sijoitettava ympäri Suomea, toki on ajateltava heidän työllistymistään. Ei ole mitään järkeä sijoittaa vain siksi, että muuttotappiot saadaan paikattua. Muslimeja on Suomessa ollut jo kauan, eivätkä he ole koskaan aiemmin vaatineet erillisiä opettajia. Tataarit ovat siitä hyvä esimerkki. He ovat eläneet meidän kristittyjen rinnalla, eikä edes välttämättä ole naapuri tiennyt, että hän on muslimi. Olisiko järkevää, että kaikille lapsille, etnisestä taustasta välittämättä, opetettaisiin kaikkia samoja asioita kuin meille suomalaisille. Uskontoa kun ei kouluissa juuri enää ole, heille voisi sitä opettaa erikseen.

Luulen, että näin he kotoutuisivat parhaiten.

(Julkaistu Turun Tienoossa 23.5.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Miksi myydään kansallisomaisuutta?

Miksi meidän päättäjämme antavat ulkolaisten kaivosyhtiöiden ryöstää meitä? Olemmeko me kansalaiset antaneet heille siihen valtuudet?

Voisiko joku päättäjä vastata siihen, että mihin perustuu esimerkiksi kullan kaivaminen ja se, että maastamme viedään vuodessa 6 000 kg kultaa? Suomi hyötyy vain sen, mitä ne muutamat kaivosmiehet maksavat veroa Suomeen. On turha väittää, että me emme pysty kaivamaan omia malmejamme ja jalostamaan niitä. Meillä on siihen kyllä vankka osaaminen. Keiden poliitikkojen taskuja on aikoinaan voideltu, että tällainen laki on mennyt läpi? Onko voimassa laki, että jos löydät, niin pidä omanasi?

Jos olisi muutama järkevä poliitikko ja toppaisi kaikki nämä hankkeet ja alkaisimme itse kaivamaan malmimme. On myös sellainen arvometalli kuin litium, Suomessa sitä on paljon ja se nousee arvoon arvaamattomaan, kun akkuja tarvitaan entistä enemmän.

Makean veden kauppa tulee ohittamaan jonkin ajan sisällä öljykaupan. Nyt jos meiltä myydään suurille kansainvälisille yhtiöille vielä vesivarantomme, niin olemme kuin pohjolan Afrikka. Meidän kansalaisten on nyt ryhdyttävä kovaan ääneen ajamaan omia etujamme. Ei anneta Brysselin herrojen päättää niistä, eikä ahneet poliitikot saa meitä ryöstää hyvien virkojen toivossa. Eikö yksi esimerkki jo siitä riitä?

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.5.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Vaalit ovat kuin uusi jako pokerissa

Taisi joku nielaista aamukaakaonsa väärään kurkkuun, kun havaitsi, että hulppeilla äänimäärillä ei kahden miehen listalta päästy valtuustoon, mutta moni tuli valituksi paljon pienemmällä äänimäärällä. Kestovaltuutettu putosi.

Vaalissa rekisteröityneet puolueet saavat asettaa oman tai useamman puolueen yhteislistan. Puolueisiin kuulumattomatkin voivat nimetä valitsijayhdistyksenä yhden tai useamman ehdokkaan listansa. Niistä kutakin erikseen tarkastellaan omana kokonaisuutenaan. Kunkin listan ehdokkaiden äänimäärien summasta tulee sen vertausluku. Esimerkkitapauksessa äänimäärät ovat 779 ja 384. Siten listan vertausluku on 1163,000. Listoilla ensimmäinen saa vertausluvukseen koko listan äänten summan, toinen siitä puolet, kolmas kolmasosan jne. Yhteislistaan kuulumattoman yhden henkilön vertausluku on hänen saamansa äänimäärä.

Turun valtuuston kooksi on päätetty 67. Heidät valitaan vertauslukujensa paremmuusjärjestyksessä. Nyt viimeinen tuli valituksi luvulla 1243,083 (135 äänellä).

Samalla listalla olleiden ehdokkaiden keskinäinen sija määräytyy henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jos ne ovat samat, niin heidän keskinäinen järjestyksensä arvotaan. Siten samalla äänimäärällä samalla listalla oleva voi tulla joko valituksi, jäädä varalle tai niiden ulkopuolelle. Ainakin heidän ranking-järjestyksensä on eri.

Politiikka on joukkuepeliä. Menestyvät joukkueet houkuttelevat julkkiksistakin huippuvahvistuksia. Mitä paremmin supertähdet onnistuvat, sitä komeampi on lopputulos.

Kohta kunnissa jaetaan luottamushenkilöpaikat eri lautakuntiin ja toimielimiin. Se tapahtuu järjestäytymiskokouksessa. Menettely on samanlainen, mutta valitsijoina ovat silloin vain valtuutetut. Valtuustoryhmät sumplivat jo erilaisia koalitioita valtaa hamutakseen. Jokin lautakunta, kaupungin yhtiö, säätiö tai muu toimielin on toista merkityksellisempi kuten puheenjohtajuudetkin. Käydyt vaalit ovat kuin uusi jako pokerissa. Mahdollinen Turku-sopimusjoukko tai -peli saa paremman käden kuin pelkkä hai. Niillä korteilla on pelattava, jotka on viimeksi 9.4.2017 jaettu. Politiikassa ei ole logiikkaa. Se on mahdollisuuksien taidetta.

(Julkaistu Turun Sanomissa 2.5.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Yksinäisyyttä ei voi ulkoistaa

Kohtasin hississä yli kahdeksankymppisen mummon. Hän kertoi, että pariin viikkoon olen ainut henkilö, joka on rupatellut hänen kanssaan. Muutamat olivat toki tervehtineet, mutta eivät kiireittensä vuoksi pitäneet edes hissipuhetta.

Vaalikadulla kuuntelin nuorta huoltomiestä. Viime vuonna Turussa yksin asuvien vanhusten asunnoissa käydessään hän oli 28 kertaa joutunut hälyttämään ambulanssin, kun asukas makasi tuupertuneena lattialla. Eräs oli WC:n lattialla hypotermisessa tilassa, sillä kraanasta valuva kylmä vesi oli jäähdyttänyt vanhuksen siniseksi. Yhden henkilön todettiin kuolleen. Huoltomies kertoi, ettei hän enää tohdi yksin mennä yleisavaimella työtehtäviinsä.

Runsaat puolet Turun talouksista lienee yksin asuvia. Heistä joka kolmas on yli 65 v. Yksinäisyys on yleistä vanhusten, syrjäytyneiden sekä pienituloisten ja köyhien keskuudessa. Se lisää myös muita sosiaalisia ongelmia. Länsimaissa yksinäisyys on pandemia, johon ei tunnu löytyvän tehokkaita rohtoja.

TV-uutiset on kuin kauhuelokuva: väkivaltaa, itsemurhapommittajia ja sotia. Media laventaa pelkotiloja, sillä vain pahat uutiset ovat huomionarvoisia uutisia.

Netissä hengaavat siilautuvat samanmielisten joukkoon. Siellä singahtelee harhauttavia sekä vääristeleviä sanomia ja jopa valhetta. Taistelu ihmismielestä on siirtynyt verkkoon. Sodassakin, silmien välistä korvien väliin.

Vihapuheet lisääntyvät, sillä ihmiset pelkäävät. Ei ole ihme, että varsinkin vanhukset linnoittautuvat ovipuhelinten, turvalukkojen ja -ketjujen taakse. Ihminen rakentaa omat kalterinsa.

Me suomalaiset emme ole selkään taputtelevaa lajia. Säpsähdämme, jos joku tarttuu käteemme muuten kuin sanoakseen selvästi päivää. Mutta nyt jos koskaan meidän on tultava ulos poteroistamme. Meidän on henkisesti autettava mummo kadun yli. Kohdattava toisemme silmämunasta silmämunaan. Rupateltava aidosti ja kiireettä toinen toistemme kanssa. Oltava ystävällisiä sekä huomaavaisia. Ihminen ihmiselle.

Yksinäisyys on pitkälti myös mielentila. Sisään käpertynyt on autettava mahdollisimman itse toimivaksi. Ensin minuutti, kaksi ja niin edeten, kunnes oma motivaatio herää. Sitä ei voi kukaan toiselle tyrkyttää. Motivaatio syntyy, kun huomaa oman kehittymisen. Tutkimusten mukaan se herää, kun on tehnyt jotakin 13 kertaa. Toki kannustusta, itsekuria ja sitkeyttäkin tarvitaan. ”No pain, no gain” koskee jokaista ja kaikessa. Se pätee ihmissuhteista liikuntasaavutuksiin.

Yksin oleminen on puolestaan laatuaikaa. Ruustinna-mammani opetti, että ”Jumala ei voi soittaa, jos linja on varattu”. Pelkästään stressisairauksien välttämiseksi mielen pitää saada rauhoittua.

Nykyajan pikanautintojen ja ajankuluttamisen joutoaikana henkinen tyhjentyminen on rukouksen ja meditaation perusolemus.

Onnellisuuden arvioiminen pelkästään ulkoisen menestyksen perusteella on virhearvio. Älä kiinnitä katsettasi pelkästään näkyvään. Itsetutkiskelu yksin ollen on tärkein viisauden laji. Turhaan ei metropoliitta Ambrosius minulta kysy: ”Miten on sielusi laita?”

(Julkaistu Turun Sanomissa 15.4.2017.)

 

 

 

Risto Forsberg: Ruotsin kielen mahdoton yhtälö

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Suomi on osa Eurooppaa. Elintasomme ja hyvinvointimme perustuvat menestyvään vientiin. Vienti tarvitsee kielitaitoisia hyviä myyntimiehiä maailmalle.

Kieltenopetusten tehokkaana jarruna on toiminut pakkoruotsin opetus.

Ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielen kirjoittavien määrä on romahtanut kymmenessä vuodessa (TS 20.3.). Tämä on osoitus kiinnostuksen hiipumisesta ruotsin kieltä kohtaan.

Nuorten valtakielenä on englanti. Tämän rinnalle tarvittaisiin lisää ranskan, italian, venäjän, espanjan, kiinan ja japanin kielen taitavia myyntitykkejä.

Opetuksessa siirtyminen kielivalinnassa täyteen valinnaisuuteen edesauttaisi nykyistä epäkohtaa. Turun kokoisessa kaupungissa pystyttäisiin lisäämään kielitarjontaa varsinkin lukiotasolla, mutta myös perusopetuksessa.

Menestyvä Suomi tarvitsee hyvin koulutettuja kielitaitoisia myynnin ammattilaisia. Arvokkaat resurssit tulee hyödyntää täysipainoisesti.

(Julkaistu Turun Sanomissa 29.3.2017.)

 

 

 

Timo Rumpunen: Ei väkisin kasvisruokaa

Helsingin Uutiset teki 19.3. Pukinmäen peruskoulun kasvisruokapäivästä jutun, jossa eräät oppilaat kertoivat, kuinka osa heidän kavereistaan on jäänyt nälkäisiksi ja osa on jättänyt jopa aterian väliin.

Mielestäni kasvavassa iässä oleville täytyy tarjota monipuolinen ateria, joka perustuu perinteiseen lautasmalliin, joka on todettu hyväksi. Nyt kun on nähty, että osa oppilaista jopa jättää aterian välistä, niin mihin tämä pidemmän päälle johtaa? Se johtaa siihen, että oppilaat menevät Heselle tai Mäkkäriin syömään.

Jos joku vakaumuksensa takia haluaa kasvisruokaa niin se hänelle suotakoon, mutta siihen ei tarvitse pakottaa muitakin.

Vuonna 2010 kasvisruokapäivä ei kiinnostanut turkulaisia nuoria Ylen tekemän tutkimuksen mukaan, enkä usko, että suosio olisi tuosta radikaalisti muuttunut.

(Julkaistu Turun Sanomissa 24.3.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Hallituksen leikkuri ahkerassa käytössä

Omaishoitotukea taas leikataan. Moni sitä kummastelee ja joutuu kamppailemaan äärirajoilla. Onko niin, että aina leikataan niiltä, jotka kipeimmin tarvitsevat tukea? Muuhun on kyllä varaa. Kuinka paljon on pakolaisiin satsattu viime vuonna? Selvää on, että hädänalaisia tulee auttaa, mutta ei saisi omaa kansaa ja juuri heikompien asemaa kurjistaa.

Tiedän sellaisia omaishoitajia, joille tuntipalkaksi jää 0,58 e/h. Kuka päättäjä haluaa sillä rahalla tehdä vaativaa ja stressaavaa työtä? Ei ihminen veny loputtomiin, moni väsyy sekä henkisesti että fyysisesti. Pahoinvointi lisääntyy huonompiosaisilla. Paremmin toimeentulevat eivät tajua heikompien kärsimyksiä tai eivät halua ymmärtää.

Nyt vaalien alla puhutaan kauniita ja sitten vaalien jälkeen tehdään juuri päinvastaista. Joillakin puolueilla on huono muisti, haukutaan nykyhallitusta virheistä, eikä muisteta omia tekosia. Vihreät on hyvä esimerkki siitä. Luulisi, että luonnonsuojelu on vihreiden päätavoite, mutta ei, sen ajama politiikka vain hieman sivuaa aikoinaan Pentti Linkolan ajamaa suuntaa. En ihmettele, että Linkola hylkäsi koko puolueen. Vikaa toki on jokaisessa puolueessa, sillä on niin monta mieltä kuin on miestäkin. Kuitenkin nyt pitää auttaa suomalaisia vanhuksia ja lapsiperheitä. Ei jätetä heitä oman onnensa nojaan. Suomessa on jo nyt liikaa ihmisiä, joiden yöpuu on Oksasella ja aamupala Ojasella.

(Julkaistu Turun Tienoossa 21.3.2017.)

 

 

 

Pirjo Lampi: Riittääkö pelkkä anteeksipyyntö?

Kun julkisuuteen tulivat 18.2.2016 Turun kaupungin vanhuspsykiatrian osastojen tapahtumat, joissa potilaita oli kohdeltu epäasiallisesti pahoinpitelemällä ja laiminlyömällä hoitoa ja ylilääkitsemällä potilaita, Turku joutui varsin ikävällä tavalla julkisuuteen.

Tapahtumat herättivät laajaa keskustelua koko maassa ja myös yleistä keskustelua siitä, millä tasolla vanhustemme hoito maanlaajuisesti on. Nyt monenmoiset raportit tapahtumista ovat valmistuneet ja työnjohdollisia toimenpiteitä ja johtopäätöksiä on tehty. Toimialajohtaja Riitta Liuksalle, samoin kuin tapahtumien aikaan tulosaluejohtajana toimineelle Hilkka Virtaselle ja tulosyksikköjohtaja Jyrki Heikkiselle, annettiin kirjallinen varoitus. Silloiselle hallintojohtaja Antti Perälälle annettiin huomautus. Valehoitajat on erotettu ja huomautuksia on jaettu hoitajille. Miten toimitaan nyt ja tulevaisuudessa?

Sisäisiä tarkastuksia pitää jatkaa ja kaikki sovitut uudistukset toimintavoissa pitää muuttaa siten, ettei vastaavaa enää koskaan tapahdu. Seuranta siitä, että sovittuja muutoksia myös noudatetaan, on oltava tarkkaa. Sisäisiä tarkastuksia pitää tehdä jatkossakin myös yllättäen. Mahdollisiin rikkomuksiin on puututtava heti. Jokaiselle hoitajalle pitää olla selvää, ettei sellaista hoitokulttuuria, jossa potilaita kohdellaan kaltoin, hyväksytä. On kuitenkin myös muistettava se, että koko henkilöstöä ei pidä syyllistää. Hoitohenkilökunnalle on nyt annettava työrauha.

Kaupunki on esittänyt anteeksipyyntönsä potilaille ja heidän omaisilleen.

Tämä ei mielestäni riitä. Potilaille mikään ei tietenkään korvaa eikä poista kokonaan heidän kokemaansa kärsimystä, nöyryytystä ja menetettyä oikeutta turvalliseen ja hyvään hoitoon. Turun kaupungin pitäisi kuitenkin ottaa kokonaisvaltainen vastuu tapahtuneesta ja osoittaa se myös vahingosta kärsineille konkreettisesti.

Vähintä mikä näille potilaille kuuluu, mikäli he ovat vielä elossa, olisi hoitokustannusten korvaaminen kaupungin taholta tuolta ajalta, jolloin he eivät ole saaneet sitä hoitoa, johon jokaisella potilaalla on oikeus. Muussa tapauksessa lähiomaisille voitaisiin maksaa näitä korvauksia.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 18.3.2017.)

 

 

 

Urmas Mikkonen: U-sairaala uuteen käyttöön

Käväisin nettisivulla vilkaisemassa U-sairaalan tilannetta ja siellä kerrottiin, että rakennus on museoviraston tahdosta purkukiellossa.

Pahenevien sisäilmaongelmien ja kohoavien korjauskustannusten takia rakennuksen käyttö sairaalana alkaa tulla tiensä päähän. Ehdotankin seuraavaa:

Muutetaan sairaalan alakerrokset parkkihalliksi ja yläkerroksiin tehdään kevyitä vuokra-asuintiloja opiskelijoita ja turisteja varten. Nämä asunnot voisivat olla merikontti-tyyppisiä varustettuna omilla vesi-, viemäri-, ilmastointi- ja sähköliitännöillään ihan vain, etteivät vanhat homeiset rakenteet pääsisi pilaamaan uusia rakenteita.

Mitä tällä saataisiin aikaan? Parkkitilaa, ei vain sairaalan tarpeisiin vaan myös kampuksen käyttöön. Edullisia opiskelija-asuntoja lähelle yliopistoa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.3.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Mikä on tavallinen puolue?

Hannu Miettunen kirjoittaa Turun Sanomissa 15.3.2017 että Perussuomalaiset ei ole tavallinen puolue. Ihmettelen tätä ajattelutapaa. Tuskin me perussuomalaiset niin kovin paljoa erotumme muiden puolueiden ihmisistä. Ei meillä ole leimaa otsassa, eikä jäsenkirja ole rintapielessä näkyvillä.

Mitä tulee Halla-ahon arkuuteen ja muihin ”vikoihin”, kyllä äänestäjät ne huomaavat ja tekevät omat johtopäätökset. Ei mielestäni Halla-aho ole ketään pakoillut, hän on hyvin puheiden mittainen mies. Hän kertoi tarkalleen, koska ilmoittaa ehdokkuudestaan. Onko koko ns. eliitti valjastettu vastustamaan Halla-ahoa? On surkuhupaisaa, kun Halla-aho saa näin paljon negatiivista julkisuutta. Loppupelissä se kääntyy morkkaajia vastaan ja Halla-ahon eduksi.

Mitä tulee Perussuomalaisten sääntöihin, on mielestäni hyvä että jokainen saa äänestää, silloin ei jää kenellekkään epäselväksi, kuka äänesti ja ketä. On hyvä huomata että maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat sen mukana.

(Julkaistu Turun Tienoossa 16.3.2017.)

 

 

 

Risto Forsberg: Bussit täynnä kuin sardiinipurkit

Monelle joukkoliikenne on ainoa edullinen tapa liikkua Föli-alueella.

Matkustajamäärät ovat kehittyneet suotuisasti. Vuorotiheys alkaa olla jo monin paikoin riittävän tiheä. Poikkeuksen muodostaa sunnuntain aikataulutus.

Kauppojen vapaa aukiolo on tehnyt sunnuntaista normaalin kauppapäivän.

Kuitenkin linja-autojen aikataulut noudattavat edelleen muinaisten aikojen vuorotiheyksiä. Monet sunnuntain vuoroista ovat täynnä kuin sardiinipurkit. Nyt on jo korkea aika muuttaa sunnuntain aikataulut.

Hyvä lähtökohta olisi, että sunnuntaina ajettaisiin lauantain aikataulujen mukaisesti. Toivottavasti viimeistään ensi syksyn aikatauluihin saataisiin tämä muutos.

(Julkaistu Turkulaisessa 15.3.2017.)

 

 

 

Kai Sorto: Nyt tarvitaan uskoa tulevaisuuteen

Tiistaina 7.3. julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuudenkuva on synkentynyt radikaalisti. Nuorten toivelistan kärjessä ovat edelleen hyvät ihmissuhteet ja työpaikka, mutta usko oman ikäluokan taloudellisen aseman parantumiseen on heikentynyt. Mistä siis löytää kadonnut usko tulevaisuuteen?

Ranskalaisen sosiologi Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa. Kokemukset arvostuksesta ja ryhmään kuulumisesta ovat tärkeitä myös nuorten hyvinvoinnin kannalta. Kehityksen myötä perinteisemmät kylä- ja perheyhteisöt ovat kuitenkin väistyneet, ja yhteisöllisyyden kokemukset löytyvät yhä useammin harrastusten tai netin virtuaaliyhteisöjen kautta. Suomalaisen yhtenäiskulttuurin palauttamiseksi on tehtävä töitä.

Mielestäni politiikassa tulisi myös tavoitella yhteiskuntaa, jossa jokainen yksilö lähtee sosiaalisesta taustastaan riippumatta samalta viivalta. Niin sanottu ”positiivinen syrjintä” eli erityiskohtelu kielen tai etnisen taustan perusteella tulisi unohtaa ja ottaa askelia kohti aitoa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Koulutuksen ja työn saamiseen on tarjottava tasaveroiset keinot.

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.3.2017.)

 

 

 

Mikael Andersson: Turun historiallinen museo yhteen konserttisalin kanssa?

Näin kuntavaalien alla haluaisin herätellä niin äänestäjiä kuin päättäjiä yhteistyöhön paikallisuuden ja siihen liittyvien visioiden kehittämiseen, siis hyvään yhteistyöhön yli puoluerajojen.

Olin 1.3. kuuntelemassa Turkuseuran järjestämässä tilaisuudessa Turun Vanhalla Raatihuoneella museokeskuksen johtajan Olli Immosen esitelmää meitä kaikkia turkulaisia koskevasta asiasta, nimittäin pitkään valmisteilla olleesta Turun historiallisesta museosta, jonka puuttuminen meidän kulttuurikaupungistamme on nykyisin vakava puute.

Mukana keskustelussa oli myös hankkeeseen positiivisesti suhtautuva valtion museoylijohtaja Kostet.

Itse Turku-museota noin 16 vuotta täällä kauppahallissa museopuodissa vetäneenä tiedän, että tätä osaa tulisi kyllä paremmin saada esille kaupungissamme ammattilaisten resurssein.

Turussa on monia osioita, joita ei esitellä juuri missään, kuten kaupunkimme Suomen suurimpana elintarvike- ja nautintoainevalmistajana tai suurena varuskuntakaupunkina.

Turussa on toki museoita kuten esimerkiksi Turun Linna, mutta sekin on valtion ja maakunnan museo, jossa esimerkiksi liikkuminen ei ole kaikille kovin helppoa.

Kaupunkimme vanhimpana edelläkävijäkaupunkina vaatii mielestäni omaa itseensä keskittyvää pysyvää museota, koska meillä on paljon näytettävää, josta olla ylpeitä ja jolla houkutella myös muualta tulevia turisteja.

Tässä kuten muissakin suurissa hankkeissa tulee vääntöä niukoista resursseista, siis mistä rahoitus?

Hankkeessa on lähdetty hakemaan turkulaisten lupaa hankkeelle museo edellä ja kyllä sitten löytyy paikkakin, siitä meillä käydään varmasti intohimoista keskustelua lähitulevaisuudessa.

Olisi syytä tutkia laajemmin, voisiko hankkeen taakse saada suuremman kokonaisuuden ja rahoittajaksi myös liike-elämän, jos kannattavuuden lisäämiseksi tehtäisiin Tampere-talon tapainen suurempi kokonaisuus.

Meillä on keskusteltu esimerkiksi uudesta konserttitalosta, koska vanhan korjaaminen nykyaikaisia vaatimuksia vastaavaksi tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen.

Yhdistämällä hankkeeseen konserttisali ja Turun historiallinen museo saataisiin vilkas asiakaskunta niiden yhteyteen tuleviin tukipalveluihin, kuten ravintola- ja kokoustiloihin. Lisäksi tiloihin voisi myös lisätä hallinnollisia ja muitakin kulttuuritiloja.

Kokonaisuuden tulisi olla sellainen houkutteleva kokonaisuus, joka toisi sekä rahaa että rahoitusta Turulle myös yritysmaailmalta, valtiolta ja kenties EU:lta.

Kustannuksiltaan kokonaisuus tulisi käsitykseni mukaan edullisemmaksi rakentaa ja ylläpitää kuin monen pienen tilan hajasijoittaminen ja ylläpito vuosikymmeniksi. Työllisyysnäkökanta asiassa on lisäksi oma keskustelunaiheensa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 7.3.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Eikö Suomen kansaa enää ole?

Turun Sanomissa oli 5.3.2017 että suomalaiset eivät ole kansa. Olemme tulleet tänne maahan eri reittejä ja eri roduista. Tämä pitää paikkansa. Mutta kyllä me suomalaiset olemme jo aika hyvin hitsautuneet samaksi kansaksi, vaikka sitä nyt yritetään väen väkisin hajottaa. Onkohan montaakaan valtiota, joissa väestön geenipohja on samanlainen? Tuskin. On selvää, että me olemme nuori kansakuntana, jääkauden aikana ei täällä voinut edes asua. Olemme onnistuneet kansakuntana erinomaisesti. Emme ole olleet sotaisia, vaikka jouduimme sotaan naapureiden takia. Ruotsi vaati meiltä miehet rintamalle ja Neuvostoliittoa vastaan oli pakko sotia. Jos emme olisi sotineet, niin olisimme olleet osana Neuvostoliittoa ja silloin olisi geeniperimämme jakautunut entistä enemmän.

Suomea ajetaan yhdeksi EU:n liittovaltioksi kovalla hädällä, kuin käärmettä piippuun. Maahamme on tullut pakolaisia enemmän kuin varamme sallivat. Jos tämänsuuntainen kehitys jatkuu, emme todellakaan ole enää kansa. Meidän oma kulttuurimme häviää, kuten hyvänä esimerkkinä saunapalvikinkku. Suomen rikas kieli häviää. Ei enää lauleta ”kuullos pyhä vala…” armeijan valatilaisuuksissa. Voi käydä niin, että saunominen häviää, Venäjällä jossain Volgan mutkassa ovat lähimmät saunat. Toivottavasti nämä ovat vain uhkakuvia, jotka eivät koskaan toteudu.

Ollaan siis suomalaisia ja pidetään Suomen kansa yhtenäisenä.

(Julkaistu Turun Tienoossa 7.3.2017.)

 

 

 

Raili Meltovaara: Taas näivetytään

Turun keskusta näivettyy, ellei rakenneta torneja, asuntoja ydinkeskustaan. Näin visioi kokoomuksen päättäjä.

Perin tuttua. Muistamme, miten edellisten kuntavaalien alla demaripäättäjä iltakävelyllä tuli surulliseksi, kun näki keskustassa tyhjiä liiketiloja. Seurauksena, oli, että runnottiin läpi toriparkki.

Useat turkulaiset eivät kannata toriparkkia, kuten en minäkään. Katsovat, että Louhessa on tilaa, tai sitä olisi kannattanut laajentaa. Nyt odotamme kuin kuuta nousevaa, milloin sitä viheliäistä monttua aletaan kaivaa. Nimittäin torin päällinen on se, jolle pitäisi tehdä nopeasti jotakin. Torin ankeus ja rumuus on silmiinpistävää, ei miellyttävä meriitti ollenkaan Turulle.

Lapsille pitää saada huvipuisto Turkuun. En halua olla ilonpilaaja, mutta onhan meillä hieno upea maksuton Seikkailupuisto keskustan tuntumassa, maauimalan vieressä. Oma pieni liikennepuisto, sekä lintulammikko eläimineen. Kaikki nämä löytyvät Kupittaan puistosta. Muumimaailma meni Naantaliin. Silloin olisi pitänyt jämäkämmin olla pitämässä Turun puolta, että olisimme saaneet sen Turkuun. Mutta kyllä Turku hyötyy paljonkin Muumimaailman lapsiperheiden euroista.

Varissuolle pitää saada uimahalli, vaikka bussi 99 menee Varissuon kautta suoraan Impivaaran uimahallille, vasuriedustajan toivomus. Ei voida vaatia lähiöihin omia uimahalleja, joiden ylläpito ei suinkaan ole ilmaista. Varsinkin, kun Varissuolla asuu paljon ihmisiä, joilla ajanpuute ei ole ongelma.

Vihreiden kallis unelmahöttö on raitiotie. Kertaalleen Turussa kokeiltu eikä hyväksi todettu, vai miksi raiteetkin revittiin pois, jos se niin erinomainen oli? Eiköhän puhalleta vihreä unelmahöttö bittitaivaalle. Hybridisähköbussit rulettavat.

Minun perussuomalaisen toivomus on, että ei yhdenkään vanhuksen tarvitsisi laskea eurojaan, että voisi ostaa kauraryynipaketin. Eräässä marketissa vanha mamma pyysi minua laskemaan kädessään olevat eurot, jotta saisi ostettua kauraryynipaketin. Vuosi oli 2015, kun maahamme oli juuri tullut hyväkuntoisia muslimimiehiä. Näitä, jotka valittivat ja kronklasivat ruoasta.

Miten rakkaassa kotimaassani voidaan sallia hyväksyä tällainen oman väen perustarpeiden täydellinen laiminlyönti? Samanaikaisesti tulijoiden vaatimuksiin suostuttiin, ruokaan laitettiin ekstraa.

Toivon, ettei Turussakaan enää tarvitsisi yhdenkään kantaväestöön kuuluvan seisoa leipä- ja soppajonoissa. Kymmenien tuhansien euronvenyttäjien, jotka eivät jaksa tai joiden luonto ei anna periksi mennä leipä- ja soppajonoihin. Näitä ihmisiä on joka ikäluokassa. Ihmisiä, joiden energia kuluu päivästä toiseen, vuodesta toiseen eurojen venyttämiseen.

Voivat siirtää energiansa tulevaisuutensa visiointiin, unelmointiin. Unelmoikaa, unelmoikaa. Unelmilla on tapana toteutua.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 4.3.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Lahjalla on sielu

Rehelliseen Suomeen on juurtunut käytäntö, että lahja annetaan setelinä. Se on kuin pääsylippu, jonka suuruudella vierasta palvellaan. Kutsussa saatetaan ilmoittaa ”ei lahjoja, ei huomionosoituksia”. Silti joku juhlassa viestittää, että Jussille hankitaan joku keksintö, osallistutko rahoitukseen? Tai hienovaraisesti markkinoidaan ”Pena eurolla etelään”.

Lahjalla on uskonnollinen motiivi. Muinoin niitä laitettiin vainajan mukaan miellyttämään tuonpuoleista väkeä. Uhrinauta ”paketoitiin” asettamalla sen kaulaan kukkaköynnös. Se oli merkki luopumisesta.

Lahjan julkinen avaaminen puolestaan vahvistaa omistuksen. Lahjan sieluun kuuluu vaihtokaupan kieltämisen tunne. Suomessa siihen vastataan kiitoksella – ei vastalahjalla.

Lahjan symboliikka näkyy kukissa. Ne ovat aina sopiva huomionosoitus. Tuliainen viestii hienovaraisesti brändistäsi. Tärkeintä on ajatus. Hyvä teko on aina ystävällinen yllätys!

Antamisen taito on siinä, että lahja on suhteessa antajan varoihin ja toivottu. Jos erehtyy toisen mausta, mielihyvä voi muuttua harmiksi. Vaatii suurta taitoa osata vastaanottaa epämieluisaa tai kieltäytyä epämääräisestä.

Olla loukkaamatta ja loukkaantumatta ovat kanssakäymisen perustaitoja. Huomaavaisuutta arvostetaan enemmän kuin ylenpalttisuutta.

Onnistunut lahja vaatii hoksnokkaa, on henkilökohtainen ja saajalleen merkityksellinen. Ei sellainen, joka jaetaan usein ja kaikille. Suoraan sinulta lahjan saajalle!

Mikään lahja ei ole sydämellisen palveluksen väärti. Silloin annat jotain itseltäsi: aikaa, huomiota, omistautumista ja olet läsnä. On tärkeämpää miten annat, kuin mitä annat.

Lounas tai päivällinen on mitä oivallisin. Aterian ääressä voit antaa toiselle neuvoja, josta hän voi elämässään hyötyä.

Antaminen herättää vastavuoroisuusrefleksin. Mieli ei tahdo kestää sitä, että se on velkaa toiselle. Kun vastavuoroisuus kehittyy rutiiniksi, se menettää sielunsa.

Joskus lahjojen ja etujen salakavalana pyrkimyksenä on hitsata bisnesyhteys. Kyse on hienovaraisesta vallankäytöstä. Se on kuin ikiliikkuja, jossa kukin on vuorollaan antaja ja vastaanottaja. ”Jos jotakin otit, joudut aina antamaan jotenkin takaisin”, sanoo kasakka.

Luottamustehtäviäkin voidaan lahjoittaa saattamalla toinen siten kiitollisuudenvelan peukaloruuviin. Poliitikko ei unohda hyvää tekoaan, vaikka joskus lupauksensa.

Ahneuden maailmassa henkinen vapaus on metsästäjän ja saaliin välimatka. Täytyy olla kuin kettu keksiäkseen ansat ja leijona pelottaakseen sudet.

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.2.2017.)

 

 

 

Ville Tavio: 10 syytä äänestää PS:ää Turussa

Olen laatinut kymmenen kohdan listan niistä syistä, miksi Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaita kannattaa äänestää Turussa.

Nostan listallani esiin faktoja pian päättyvältä, vuoden 2013 alussa alkaneelta valtuustokaudelta Turusta. Huomionarvoista on mm. Perussuomalaisten linja monikulttuurisuuteen, päätöksenteon muuttaminen avoimemmaksi sekä Turussa rehottava hyvä veli -verkosto.

Laatimani lista kokonaisuudessaan:

1. Kokoomus sai toriparkin. Sdp Sepänkatu vitosen. Aika hyviä veljiä?

2. Turun kaupunginhallitus hyväksyi kirjaston rakentamisen Somalimaahan. Vain Perussuomalaiset vastustivat.

3. Turku teetti maahanmuuton kustannuksista selvityksen Perussuomalaisten aloitteesta. Me säästäisimme maahanmuutosta.

4. Samaan aikaan kun maan hallitus hieroi kipeitä säästöjä, niin Turun hallitus hieroi palkankorotuksia puoluekirjan omaaville johtajilleen. Vain Perussuomalaiset vastustivat.

5. Johdon palkat piti salata kuten tähänkin asti. Ei sopinut meille. Nyt niitä ei enää salata.

6. Vanhat puolueet tekivät kuntalain ulkopuolelta hallitussopimuksen (Turku-sopimus), johon liityimme yhteistyön hengessä. Selvisi, että kyse olikin vain kabinettipolitiikasta ja yrityksestä hillitä valtuutettuja toimimasta.

7. Emme hyväksyneet pienten koulujen lakkauttamista. Perussuomalaiset erotettiin Turku-sopimuksesta. Pakotimme kuitenkin lopulta muut linjallemme ja koulut saivat jäädä. Turvallisesta koulutiestä emme tingi.

8. Kannamme vastuuta Turun taloudesta ja päätöksenteon sujuvuudesta. Emme vastustaneet joka hanketta tai esittäneet jatkuvasti lisämenoja. Toisin kuin Vasemmistoliitto.

9. Teimme aloitteen työllisyystyöryhmän perustamisesta, jotta työpaikkoihin ja yrittämiseen panostettaisiin enemmän. Työllisyystoimikunta perustettiin. Askel oikeaan suuntaan siis.

10. Ajamme jatkossakin lisää vanhuspalveluita, emme vastaanottokeskuksia.

(Julkaistu Perussuomalaisen numerossa 2/2017.)

 

 

 

Ville Tavio: Tyttöjen ja poikien vessat säilytettävä erillään

Vihervasemmistoa kun seuraa, niin toisinaan tuntuu, että jokaista asiaa voidaan ajaa sokeasti tasa-arvoon vedoten. Esimerkiksi sukupuolineutraliteetista on tullut vihervasemmistossa vahva ideologia. Tämän ideologian edessä tuntuvat usein kumartavan muutkin vanhat puolueet, kuten Turussa sukupuolineutraliteettiin kallellaan olevat kokoomus ja SDP.

Ideologisen sukupuolineutraliteetin varjolla ajetaan kaikenlaisia kummallisuuksia, joista haluan nostaa esiin vaatimuksen unisex-vessoista. Turussakin kokoomus-vihervasemmisto-akseli on jo yhdistänyt vessoja sekä yliopistolla että pääkirjastossa.

Perussuomalaiset eivät tule päätöksenteossa kannattamaan eri sukupuolten vessojen lopettamista sen enempää kouluista kuin muistakaan julkisista tiloista. Emme ole valmiita luopumaan yhteiskunnan perusarvoista, joihin kuuluu valtaväestön oikeus perinteiseen sukupuolikäsitykseen miehestä ja naisesta.

Tyttöjen ja poikien vessojen yhdistäminen voi johtaa varsinkin kouluissa turhaan kiusaamiseen ja erilaisiin häiriöihin. Vessojen yhdistäminen ei ole järkevää varsinkaan käytännön syistä. Naisten vessajonot ovat tunnetusti paljon pidempiä kuin miesten, mutta naisten vessat usein siistimpiä. Pisuaarit ovat aika käteviä, mutta tytöt eivät varmaankaan halua niitä katsella sen enempää kuin pojat asioida naisten katseiden alla.

(Julkaistu Turkulaisessa 22.2.2017.)

 

 

 

Ville Tavio: Riemu Turun taloudesta oli silmänkääntötemppu

Viitaten lauantaina 18.2. julkaistuun uutiseen Turun talouden tasapainosta:

Turkua johtavat kokoomus ja SDP pyrkivät säilyttämään hallitsevan valta-asemansa keinolla millä hyvänsä. Tästä kertoo puolueiden valtava riemu ja tapa kertoa siitä, että vuoden 2016 tilinpäätös oli kaupungissa ylijäämäinen.

Kyseessä on valitettavasti silmänkääntötemppu. Vuoden 2016 ylijäämästä ei synny turkulaisille eurollakaan lisää palveluita. Vuoden 2017 talous painuu nimittäin 20 miljoonaa alijäämälle.

Vanhojen puolueiden katteettomasta riemusta kertoo myös hehkutus siitä, että Turun väkiluku kasvoi 1 700 asukkaalla viime vuonna. Kukaan muu kuin Perussuomalaiset ei sano suoraan, että tämä johtuu turvapaikanhakijoiden saapumisesta.

Tilinpäätöksen ylijäämä oli kaupungin johdolle yllätys. Mistä lähtien pelkkä yllätys on ollut vastuullisen taloudenpidon perusta? Taloutta tulisi katsoa pidemmälle, eikä hehkuttaa liikaa sattumanvaraista yksittäistä yllätystä.

Suuri kysymys kuuluu, miksi tilinpäätös oli ylijäämäinen? Turun taloushan on laskukierteessä. Velkaa otettiin lisää noin 70 miljoonaa euroa, työttömyys on huippukorkea, pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa, menot kasvavat, valtionosuudet laskevat, terveydenhuollon henkilökunta vähenee ja kaupungin yhtiöt, joista en voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi paljon puhua, tulevat nekin kohtaamaan sudenkuoppia.

Vuoden 2016 taseen vertailukelpoiseen ylijäämätulokseen, 9 miljoonaan, päästiin perkaamalla joitain isoja kertaluonteisia eriä, kuten Turun ammattikorkeakoulun investointirahaston purku ja arvopaperien kehitys muina satunnaistuottoina, mutta kertaluonteisia eriä jää silti huomioimatta. Tämä itse asiassa selittääkin 9 miljoonan ylijäämän. Turku purki vahinkorahastoaan, josta tuli kertaluonteisena pääoman tuottona 4 miljoonaa.

Maakaupoista saatiin 6 miljoonaa odotettua enemmän, mutta maata ei ole rajattomasti, ja lapsiperheitä suuntaa naapuruskuntiin.

Veroja saatiin kerättyä 3 miljoonaa enemmän kuin aiemmin, mikä on julkistalouden näkökulmasta hyvä, mutta yksityistalouksilta pois, eikä kertymän odoteta jatkuvan.

Kiky-sopimuksen lomarahaleikkauksien tuomaa menojen alitusta ehti kertyä 2,6 miljoonaa euroa vuodelle 2016, mutta tämä ei johdu mitenkään Turun omasta toiminnasta. Arvopaperien odottamattoman hyvällä kehitykselläkään ei ole mitään tekemistä Turun kaupungin johdon kanssa.

Turulla menee silti monessa mielessä hyvin. Perussuomalaiset ovat olleet kuluneella valtuustokaudella mukana jokaisessa vastuullista taloudenpitoa koskevassa päätöksessä, vaikkei meitä juuri koskaan näissä yhteyksissä mainita.

Telakalla menee todella hyvin ja sen työllisyysvaikutus on merkittävä. Tämä on Uudenkaupungin autotehtaan kanssa valtava piristysruiske koko maakunnalle. Suomi saadaan nousuun vain enemmän työtä tekemällä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 21.2.2017.)

 

 

 

Timo Rumpunen: Skanssista näkyvä portti Turkuun?

Kun Skanssin kaupunginosaa lähdetään aikanaan kunnolla rakentamaan ja kehittämään, niin paras ratkaisu olisi korkea rakentaminen. Skanssi olisi tähän paras paikka, koska alueella ei ole oleellisia rakennuksia, jotka jäisivät näiden varjoon. Palveluitakin on jo mukavasti lähettyvillä, kiitos kauppakeskuksen. Kuinka mahtipontisen kuvan se Turusta antaisikaan, jos motarilta tultaessa vastaan tulisi isoja kerrostaloja? Turunkin olisi aika kehittyä kaupungiksi isolla K:lla, joten tehdään siitä mahtava jälleen!

(Julkaistu Turun Seutusanomien verkkoversiossa 16.2.2017.)

 

 

 

Pirjo Lampi: Hoitotakuusta pidettävä kiinni

Hoitoon pääsystä on säädetty terveydenhuoltolaissa. Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille.

Potilaalle ei tästä aiheudu ylimääräisiä kuluja. Aluehallintoviraston ja Valviran tehtävänä on valvoa hoitoon pääsyn toteutumista.

Nyt TYKS on ilmoittanut, ettei hoitotakuu enää välttämättä toteudu vatsaelinkirurgian kiireettömissä leikkauksissa. Hamaan tulevaisuuteen on siirretty muun muassa lihavuus-, sappikivi- ja palleatyräleikkaukset.

Syy on siinä, että Tyksissä ei ole potilaille vuodepaikkoja. Tämä puolestaan johtuu päivystysasetuksesta, jonka edellisen hallituksen peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) allekirjoitti 29.8.2013. Päivystysasetus edellyttää, että muun muassa vaativa kirurgia tulee keskittää niihin sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen päivystys.

Varsinais-Suomessa päivystys on keskitetty TYKSin yhteispäivystykseen. Aluesairaaloiden toimintaa on muutettu vuodepaikkoja vähentämällä, koska niissä tehdään vain päiväkirurgisia toimenpiteitä. Tämä on johtanut TYKSin ruuhkautumiseen.

Kuka näistä muutoksista kärsii? Jälleen kerran potilaat. Palvelut pitäisi sopeuttaa potilaitten tarpeitten mukaan eikä päinvastoin, kuten nyt tapahtuu.

Meillä on maakunnassamme hyvin toimineita ja myös hyväkuntoisia aluesairaaloita. Loimaan aluesairaalasta on saanut moni turkulainen nopeammin ajan esimerkiksi sappikivileikkaukseen kuin kantasairaalasta.

Nyt kun maakuntamme leikkaukset on keskitetty Turkuun, olemme siis tässä tilanteessa. Meillä on ruuhkaan asti potilaita, mutta ei vuodepaikkoja. Yhteispäivystyksessä jonotusajat ovat pitkät ja potilaita joudutaan kuljettamaan ambulansseilla pitkien matkojen takaa hoitoon. Nykytilanteesta kärsivät niin turkulaiset kuin muitten kuntien asukkaat.

Potilaitten hoito on kehittynyt viime vuosina ja moni toimenpide voidaan tehdä niin, ettei potilaan tarvitse jäädä enää sairaalaan. Se on tietysti hyvä asia.

Toisaalta kun lakeja ja asetuksia uudistetaan, syyt ja seuraukset pitäisi ymmärtää myös konkretian tasolla.

Odottavan aika on pitkä varsinkin sairaalla ihmisellä, joka odottaa hoitoon pääsemistä. On olemassa myös riski siitä, että hoitoa odottavan potilaan tila muuttuu kiireettömästä kiireelliseksi ja silloin myös hoidon kustannukset nousevat.

Varsinais-Suomessa tähän vuodepulaan on löydyttävä ratkaisu. Vastuu on sairaanhoitopiirin johdolla. Hoitotakuusta on pidettävä kiinni myös meidän maakunnassamme.

(Julkaistu Turun Sanomissa 10.2.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Kuljettaa, kustantaa ja kannustaa

”Roudaan nyt lapsenlapsia koulusta ja harrastuksiin. Kun tulen kompuraksi, he lupaavat kuljettaa minua”, vakuutteli entinen kollegani. Tokkopa ”kauppa” toteutuu?

Isovanhemmat on lisääntyvä luonnonvara. He ovat yleensä hyväkuntoisia, kuluttavat ja matkustavat. Sijoittavat itseensä. Siksi jotkut nuoret soimaavat veteraanisukupolvea ahneeksi ja itsekkääksi.

Joillekin isovanhemmat ovat taloudellinen odotusarvo. Ei ole poikkeuksellista, että eläkkeenmaksupäivä on vilkas vierailupäivä mummolassa.

Vanhusten pitkän elämänsä aikana saavuttama kokemus jää usein hyödyntämättä. Sitä ei muka tarvita, kun nuoret oppivat kaiken Netistä, kauppakeskuksista ja toisiltaan. Poikkeuksia on, kuten ”kouluvaarit”.

Ehyt isovanhempana olo on taidetta ja taiteilua. Hän ei paheksu tai ole tiukkapipoinen. Rakastaa ehdoitta. Lapselle riittää yksikin turvallinen rakastava aikuiskontakti. Hän, joka hyväksyy, tukee ja arvostaa.

Isovanhempien antama apu vaikuttaa myös vanhempien intoon hankkia toinen tai kolmas lapsi.

Pääkaupungissa yli puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Joskus isovanhemmat joutuvat ottamaan vanhempien roolin, kun nämä eivät siihen itse kykene tai heitä ei ole.

Kärsimme myös lastemme avioeroista ja tuskailemme: ”Minäkö hänelle opetin tuollaisen tavan ratkaista ongelmansa?”

Kun ihmiset eivät enää keskity ja rauhoitu, niin ADHD:kin lisääntyy. On ongelmallista, jos nuorista tulee itsenäisiä, mutta ei tottelevaisia. Mummola on usein se paikka, jossa saa olla omissa oloissaan, unohtaa kännykän ja vaikka lukea.

Todellinen elämä alkaa vasta mukavuusalueen ulkopuolella. On eri asia suojella lasta vaaroilta kuin sulkea hänet maailmasta. Mummon ei itse tarvitse mennä pyllymäkeen, eikä sovitella kaikkia fyysisiä tai tunne-elämän esteitä. Lapsi on kasvatettava itse käsittelemään ongelmiaan. Niistä selvitessään hän saa sekä elämyksiä että itseluottamusta.

Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta elää lapsen kautta omaa elämäänsä. Jos lapsi on aikuisen ainoa päämäärä elämässä, kaikki kärsivät.

On vältettävä antamasta neuvoja lasten vanhemmille, vertailla, lihottaa herkuilla tai kilpailla suosiosta. ”Huolellinen määrä” on kohtuus. Rakkaus ei myöskään ole kauppaa.

Kenialaiset sanovat, että lapsen kasvatukseen osallistuu koko kylä. Se on taitoa kasvattaa lapsista yhteiskuntaan joukkuepelaajia.

(Julkaistu Turkulaisessa 8.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Tornitalo on kapitalismin majakka

Turulla on tarkoin harkitut ja yhdessä päätetyt missio ja visio (unelma). Niistä on konsensuksella johdettu Turku-strategia 2029. Tuolloinhan kotikaupunkimme täyttää 800 vuotta.

Turku oli palanut jo pariin kertaan, ennen kuin Tamperetta oli edes perustettu. Helsinki ”pissi vaippoihin”, kun olimme jo pääkaupunki. Meillä on pysyviä arvoja ja historiaa.

Nyt joku grynderi, tuosta vaan hihasta, keksii että Kakolanmäen päälle pitäisi rakentaa näköalatasanteella varustettu korkea asuintalo.

Mitä järkevää ja hallittua kaupunkisuunnittelua se oikein edustaa? Ei kaupunkirakenne voi olla kuin huolimattoman puut liiterissä.

Muotoilu on poliittinen teko, jolla on vaikutusta ihmisen elämään. Tästä syystä varsinkaan nuoret eivät enää usko edustukselliseen politiikkaan? He haluavat itse osallistua.

Kun kadun voimaa joutuu rahan valtaa vastaan, siitä versoo populismi.

(Julkaistu Turkulaisessa 8.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pekka Aho: Maailma saastuu

Mailman väkiluku kasvaa hurjaa vauhtia ja sen myötä meidän maapallomme saastuu. Luin yhden Kauppalehden reportterin artikkelin Intiasta. Siellä saastuminen on hurjaa. Savu leijuu kaupunkien yllä ja lika ja saasteet kulkeutuvat vesistöihin. Meillä pikkuisessa Suomessa noudatetaan päästösäädöksiä viimeistä pilkkua myöden. Koko kuvassa meidän saasteemme ovat kuin luteen köhiminen, päästömme ovat hyvin vähäisiä. Vihreät kuitenkin etupäässä yrittävät vielä kurjistaa elinkeinotoimintaa Suomessa. Suomessa on jo nyt tiukemmat ympäristölait kuin monessa muussa maassa.

Ymmärrettävää on toki, että jokainen pienikin päästö saastuttaa, mutta olisiko aika neuvoa kehitysmaita. Tarkoitan lähinnä neuvomista, enkä sitä että lähetetään miljoonia miljoonien perään sinne, eikä sitten kukaan valvo kuka ne rahat saa haltuunsa. Yleensä ne rahat menevät jonkun hallitsijan tai kyläpäällikön taskuun, kuten on nähty.

Suomessa on jo totuttu kierrättämään muovit sun muut purnukat eikä lisäkierrätys ole pahasta. Muoville olisi hyvä saada samanlaiset keräilypisteet kuin lehdille ja muulle energiajätteelle. Meidän suomalaisten olisi syytä pohtia, tarvitsemmeko kaikkea muovisälää mitä tuolta Kaukoidästä tuodaan. Kun vilkaisee lastenhuoneeseen, ne ovat pullollaan leluja, suurin osa rikki ja hyljättynä. Sieltä ne päätyvät joko kirppikselle tai kaatopaikalle.

Jopa meillä Suomessa voisi tehdä puusta kauniita ja kestäviä leluja lapsille. Ne ovat kyllä kalliita, mutta varmasti kestävämpiä kuin halpatuontilelut Kaukoidästä. Monissa sieltä tuoduissa leluissa on lyijyä tai muita raskasmetalleja.

(Julkaistu Turun Tienoossa 7.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Johtaminen yhä paremmaksi

Kaupungeilla ja kunnilla on visio, tavoite ja strategia, mutta onko niiden tarkoitus motivoida vain konsernin ylintä johtoa? Jotkut unohtavat esiliina- ja haalariväen johtamisen. Valtaosa ajasta kuluu teknisiin asioihin. Sanomia ja ohjeita singahtelee. Homma sujuu jos sujuu, mutta kasvottomasti.

Työpaikoilla on oltava vahva joukkuepelin kulttuuri. Silloin menestyskin on kollektiivista. Kun menee hyvin, voi katsoa yläikkunasta. Jos huonosti, niin on tuijotettava peiliin.

Johtajalla on suuri vastuu. Hän palkkaa myös alijohtajia. Heidän on osattava taiteilla tunteilla. Ellei niihin onnistu vaikuttamaan, ei saa joukoissaan aikaan myönteistä muutosta.

Oma sisäinen suunnitelma on onnistumisen ehto. Viikkoaikataulussa on varattava aika strategiselle työskentelylle ja suurille linjoille. Tärkeintä on kuitenkin se laatuaika, milloin ja miten hoidat työntekijöiden motivoinnin. Millaista energiaa ympärillesi säteilet, heijastuu myös takaisin.

Johtaja kulkee etunenässä ja luo työpaikkansa kulttuurin. Nosta hyvä esimerkki kaikkien nähtäville. Se vahvistaa muitakin.

Tunnustus ilmentää antajassaan nöyryyttä, sitoutumista ja älykkyyttä. Sillä hän viestii, millaista käytöstä meillä odotetaan ja arvostetaan. Huomauta myös ripeästi ja tahdikkaasti hänelle, joka rikkoo kulttuuria.

Sosiaalisesti älykäs tietää miten käyttäytyä, mitä sanoo ja mitä jättää sanomatta. Se on lahjakkuutta. Kannustavaa on, että se mikä synnynnäisistä lahjoista muuttuu, voidaan korvata kovalla harjoittelulla.

Johtamisen periaate on ikuista: ”Suuria joukkoja johdetaan samalla tavalla kuin pieniä.”

(Julkaistu Turkulaisessa 1.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Kurppakerhon hyvät veljet

Luottamus on politiikan kallisarvoisin hyödyke. Liika avoimuus johtaa sulkeutumiseen. Luottamusta ei voi ostaa takaisin. Sen tarkistaminenkin on vaikeaa. Joissakin maissa isä eikä poika eivät luota toisiinsa ilman kirjallista sopimusta.

Pienessä maassa ihmisnetti muodostuu hyvä veli -suhteista. Se on miehinen ”kurppakerho”, kanssakäymisen perusta. Leirituli, jonka äärellä partiossa, joukkuepeleissä, intissä ja politiikassa alfaurokset mittauttavat kykyjään.

Kenenkään ei pidä uskoutua toiselle vain siksi, että hän on työkaveri tai ystävä. Jos ei tunne lähimmäisen heikkouksia, niin häneenkään ei tohdi luottaa.

Salaista tietoa vaihtamalla luodaan kauhun tasapaino. Jos suhde muuttuu peukaloruuviksi, syöt toisen kädestä…

Kiinalaiset viisaat opettivat, että ”tiedon hankinta ja siten saavutettu yllätys ovat sodankäynnin (politiikka, business) äiti”. On taito saada toinen puhumaan ohi suunsa, sanomatta itse mitään. Se on jokamiehen tiedustelua. Kaikki tiedustelevat, kuten Wikileaks-tapaukset osoittavat.

Raha, alkoholi, seksi ja muut intohimot ovat tiedustelijoiden välineitä. Sen takia tiettyihin valtiollisiin tehtäviin valitaan vain kansalaiskunnoltaan koetelluimmat.

Vaikka turvallisuuspalvelut toimivat tehokkaasti, niin järjestelmä fuskaa. Sanotaan, että ”kolme säilyttää salaisuuden, jos heistä kaksi on kuollut”!

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Hallitusvastuussa Perussuomalaiset on maksanut siitä kovan kannatushinnan. Vanhat puolueet ovat valituttaneet virkamieskoneistoon omia kätyreitään, jotka tihkuvat heille etuajassa kallioisarvoista tietoa. Sillä ruokitaan mediaa sekä oman puolueen gallupeja.

Kuntapolitiikassa on samoin. Korkeimmat virkamiehet vierailevat ryhmäkokouksissa ja antavat omilleen tietoa, jolla voi elämöidä. Siksi virkamiesvalmistelu usein kyseenalaistetaan. Päätöksiä ei tahdo syntyä. Ennakkotietoa pitää saada ja sen tulee olla luotettavaa.

Salaisuuden säilyttämisen turvatakuita ovat raha tai muut taloudelliset sitoumukset. Pään kuhmut ja naarmut auton kyljissä hillinnevät nekin. Motiivit ovat koukuttavia. Häpeä tulee vasta sitten, kun jää kiinni. Kun tieto on tarpeeksi arvokasta, jopa läheisin henkilö uhrataan, mutta palkitaan myöhemmin. Vain lopputulos ratkaisee. Kaikki on kaupan, paitsi kunnia!

Erään puolueen symboli on punainen ruusu, sub rosa. Rakkauden jumala Cupido lahjoitti sen hiljaisuuden jumalalle kiitokseksi, kun tämä pysyi vaiti äitinsä Venuksen rakkaussuhteista. Se symbolisoi luottamuksellisuutta.

Usein ihmetellään sitä, miksi poliitikko ei vastaa tehtyyn kysymykseen. Broilerikoulutuksessa opastetaan, milloin kannattaa vastata tai kääntää huomio. Se on taitoa.

Juutalaiset sanovat, että ”avoin uuni ei paista hyvää leipää”. Silti paraskaan poliitikko (aviomies) ei tiedä, mitä hänestä kylällä puhutaan.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 28.1.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Jouko Laakso: Hyvinvointi takaisin

Kiitos Armas Lahoniitylle hyvästä kirjoituksesta (TS 21.1.)!

Olen ollut samaa mieltä ja myös monesti asiasta kirjoittanut. Kun saa näin arvovaltaiselta taholta samanlaista ajatustenkulkua, se antaa hyvää taustatukea ajatuksilleni näistä Suomelle tärkeistä asioista.

Suomi on lähes ainoa Euroopan maa, jolla on näin runsaasti erilaisia raaka-aineita oman perusteollisuutemme tueksi. Puu, malmit, mineraalit ja puhdas vesi, siinä on valtava kansallisomaisuus.

Kun vielä muistetaan, että meitä on tänään vain noin 5,5 miljoonaa, ovat mahdollisuutemme valtavat olla yksi Euroopan hienoimmista hyvinvointivaltioista. Viimeksi saimme mallia tällaisesta hyvinvoinnista 1980-luvulla, itsenäisenä maana, jota johdettiin taidolla ja tiedolla. Suomea pidettiin hyvänä kauppakumppanina, puolueettomuutemme oli myös tunnustettu. Suomea verrattiin jopa Japaniin, jossa siihen aikaan meni myös lujaa.

Esimerkkinä, kun 1983 Berner oy täytti 100 vuotta ja Japanista tuli Kikkoman-soijayhtiön toimitusjohtaja juhlatilaisuuteen (jossa olin läsnä) Helsinkiin vanhalle ylioppilastalolle, kehui hän onnittelupuheessaan Suomen hyvää talousrakennetta, joka seisoi vahvasti kolmella jalalla. Ne olivat suurteollisuus, pk-teollisuus sekä kauppa ja maatalous, jotka olivat tuolloin keskenään lähes yhtä suuret ja Suomen talousmenestyksen avainasia.

Meillä ei ole mahdollisuutta enää EU:n jäsenenä saavuttaa tämänkaltaista menestystä. Vain itsenäisessä Suomessa meillä olisi edelleen oman talouden hoidon myötä mahdollisuus saavuttaa hyvinvointivaltion status.

Meiltä eivät ole luonnonrikkaudet mihinkään kadonneet, ottakaamme ne omaan omistukseemme hyödyttämään omaa kansaamme, joka mielestäni pitkälti on osaomistajana Suomen maaperällä olevista rikkauksista. Toivoa on, jos tahtoa löytyy.

(Julkaistu Turun Sanomissa 27.1.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Raili Meltovaara: Auratut tiet houkuttelivat ulos ja liikkumaan

Nyt on kiitoksen paikka. Lauantaina 7.1. Kuntecin aurauskalusto oli toiminnassa auraten Vähäheikkiläntienkin päästä päähän, hienoa. Raunistulan puistotie on myös loistavasti hoidettu.

Kesät talvet pyöräilevänä olen pitänyt ääntä pyöräkävelyteiden kunnosta, en turhaan. Ilokseni olen pannut merkille miten työmatkapyöräilijöiden määrä on lisääntynyt huomattavasti. Kunto nousee ihan huomaamatta, sekä ylipäätänsä virkeys. Nämä ihmiset eivät ole vaatimassa lisää parkkitaloja ym. ja lisäksi pyöräily on ekologisesti kannatettava juttu.

Pyörä- ja kävelyteillä on monenlaista menijää; lastenvaunuja työntäviä vanhempia, rollaattori-ihmisiä sekä kuntoilijoita. Tämä kaikki on positiivista. Mielestäni on yksi alue, missä ihminen voi olla itsekäs. Se on liikunta, jossa joka polkaisulla, askeleella teet vain ja ainoastaan itsellesi hyvää.

Yhteiskunnan tehtävä on luoda puitteet, että ihmiset voivat liikkua kelistä riippumatta turvallisesti. Sunnuntaina saimme nauttia ihanasta auringonpaisteisesta talvisäästä. Kävelyteillä riitti menijöitä, tilanne olisi ollut aivan toinen, jos ei olisi aurattu lauantaina. Jatketaan näin vastakin.

Liikkukaa ihmiset, pitäkää reisilihakset kunnossa. Miksi reisilihakset ovat tärkeät? No siksi, että pääsette vanhanakin ylös tuolista. Liikunnallista Uutta Vuotta 2017 kaikille!

(Julkaistu Turun Sanomissa 10.1.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Timo Rumpunen: Kouluruoka kunniaan!

Vuonna 1943 säädettiin laki, joka takasi jokaiselle oppilaalle maksuttoman kouluruokailun. Lailla oli viiden vuoden siirtymäaika, joten vuotta 1948 pidetään maksuttoman kouluruokailun alkamisvuotena. Suomi oli siis ensimmäinen maa maailmassa, joka tarjosi maksuttoman kouluruokailun. Alkuun ruoka jaettiin luokkiin ämpäreissä, kun nykypäivänä kouluissa on jo ruokalat linjastoineen.

Mutta mikä mättää, kun ruoka ei tunnu kelpaavan nuorille nykypäivänä?

Yläasteen ja toisen asteen opiskelijoista 29,8 % ei syö kouluruokaa päivittäin Varsinais-Suomessa. Muistan vielä hyvin, kun yläasteella oli limsa- ja karkkiautomaatti. Ne olivat kovassa suosiossa oppilaiden keskuudessa. Näillä tyydytettiin sokerinhimoa ja pahimmillaan korvattiin kouluruoka, jos se ei ollut mieleen. Ammattikouluun siirtyessä meno vain paheni, tosin silloin aloin jo kiinnittää huomiota rahan käyttöön, sillä olin muuttanut pois kotoa. Ammattikoulun ovelta oli alle 100 metriä Shell-huoltoasemalle ja McDonald’siin. Panin merkille, kuinka osa oppilaista vain katsoivat koulun ruokalistaa ja totesivat, että ”jaahas, tänään vois olla taas Mäkkäri-päivä”. Ja onko ihme, kun McDonald’s houkutteli oppilaita euron juustoilla?

Ei pidä unohtaa, että Suomessa oppilaat ovat hyvin etuoikeutetussa asemassa, kun heille tarjotaan kouluruoka päivittäin. Amerikoissa nuoret joutuvat maksamaan siitä, että heidät ruokitaan hampurilaisilla, pitsoilla ja muilla epäterveellisillä ruoilla päivittäin. Ylijäänyt ruoka tulisi jakaa vanhuksille ja vähäosaisille. Näin ei heitetä hyvää ruokaa kompostin madoille.

(Julkaistu Rahvaan numerossa 4–5/2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Timo Rumpunen: Turkulaisten turvallisuus

Turun on varmistettava kaupunkilaisten turvallisuus. Viime aikojen tapahtumien vuoksi Turun kaupungin olisi syytä miettiä, millä keinoilla estettäisiin Berliinin ja Nizzan kaltaisten terrori-iskujen tapahtuminen Turussa. Vuonna 2013 TS uutisoi, että Turussa on satoja äärijihadisteja. Torit ja kävelykadut on tehtävä turvalliseksi vaikka jättimäisillä betonipossuilla, jos järkevämpää tapaa ei keksitä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 23.12.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pekka Aho: Suomen arvokkain luonnonvara vesi

Sunnuntain Turun Sanomissa oli juttu maailman pohjavesistä sekä niiden loppumisesta. Oli hyvä, että se palautetaan mieleemme. Juuri nyt juttu on hyvinkin ajankohtainen. Tiedotusvälineissä on ollut kirjoituksia siitä, että Suomeen on rantautunut ainakin yksi suuri kansainvälinen vesibisnesfirma. Tästä asiasta ei ole kovin suureen ääneen puhuttu, eikä ihme. Nyt jos koskaan Suomen päättäjien pitää olla järkeviä ja kauaskatseisia, nimittäin tulee aika kun vedestä vielä riidellään ja tiedä vaikka soditaankin? On syytä pitää kaikki vesivarannot omissa hyppysissä, eikä missään nimessä päästää suuria firmoja tänne rahastamaan meidän luonnonvaroillamme. Kaivosala on jo myyty suurimmaksi osaksi ulkomaille, sinne myös katoavat voitot. Meille ei jää kuin raiskattu luonto ja saasteet. Kyllä me suomalaiset osaamme vettä pullottaa, ainakin luulen niin. Markkinointiin tuskin tarvitsee paljoa panostaa, sillä kyllä janoinen norsukin löytää lähteen.

(Julkaistu Turun Tienoossa 20.12.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Raimo Pappel: Haetaan joskus oppia muualta

Viime vuonna tuli meille Ruotsista yli 32 000 siirtolaista. Kohta osalle viranomaiset antavat luvan jäädä maahan. Silloin perustelut siihen ovat mitä ne ovat. Julkisuudessa puhutaan tulevaisuuden työvoimasta ja väestön vanhenemisesta.

Mutta mitä samanaikaisesti tekevät sellaiset isot maat kuten Japani ja Etelä-Korea? Vuonna 2014 Japani myönsi pakolaisstatuksen 11 hakijalle. Ja se maa on myös YK:n jäsen ja siellä asuu 126 miljoona asukasta. Meidän periaatteidemme mukaan Japanin täytyy olla tyhmä ja julma, kun se ei hyväksy muualta maailmasta väkeä omien veronmaksajien ylläpidettäväksi. Samana vuonna myös Etelä-Korea otti vastaan yhteensä 24 pakolaista. Tämäkin maa on YK:n jäsen ja siellä asuu 51 miljoonaa asukasta. Mutta hekin mieluummin jakavat hyvinvoinnin omille kansalaisille kuin siirtolaisille.

Samoin Euroopassa monet maat, kuten Unkari, Puola ja Tsekki menevät eteenpäin eri opein kuin meillä Suomessa. Niissä maissa ei hyväksytä nykyistä massiivista maahanmuuttoa Afrikasta ja islamilaisista maista. Siellä ei nähdä tarpeelliseksi päästää maahan runsaasti sopeutumisongelmaisia ihmisiä, joille eurooppalainen elämäntapa on vieras. Saksassa nykyisistä maahanmuuttajista 90 % ei ole heidän tilastojensa mukaan kelvollisia työmarkkinoita varten. Luultavasti Suomessa prosenttiluku on samaa luokkaa. Siten pääosa invaasiosta pysyy koko ikänsä, kuolemaansa asti meidän sosiaaliturvamme varassa. Näin he syövät yhteiskunnan varoja, joita kansalaiset veroina maksavat tai jota velkana otamme ulkomailta. Tämä kustannuserä voi romuttaa viimeistään Suomen talouden ja ryöstää tulevilta sukupolvilta tulevaisuuden. Sen ymmärtämiseen ei mielestäni tarvita korkeampaa matematiikkaa.

Nykyinen invaasio Suomeen ei korjaa meidän väestö- ja talousongelmiamme, vaan tekee niistä entistä vaikeampia. Jo nyt lisääntynyt rikollisuus ja vähitellen myös muutokset naisten asemassa tulevat vahvistumaan tämän islamisaation myötä.

Miten joku voi kuvitella, että ihmiset jotka tulevat Afganistanista tai Irakista, missä noin puolet väestöstä on lukutaidottomia, voivat kehittää tulevaisuuden Suomea? Sen sijaan nyt on vaarassa tuhoutua Suomessa noin tuhannen vuoden aikana rakennettu moderni yhteiskunta. Voisimme ottaa opiksi maista, joissa asiat hoidetaan ympäröivää todellisuutta unohtamatta ja kansalaisten turvallisuutta ja tulevaisuutta vaarantamatta.

(Julkaistu Perussuomalaisen numerossa 12/2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Sordiino Nato-trumpettiin

Itsenäinen Ukraina sai 5.12.1994 turvatakuut Yhdysvalloilta, Venäjältä ja Englannilta luopuessaan alueellaan olleista ydinaseista. Venäjä tuli 16.3.2014 apuun kutsumattakin ja liitti Krimin valtioalueeseensa. Muut turvatakaajat seuraavat yhä katseella.

Rauhansopimusta Turussa tehtäessä 1812 Bernadotte tarjosi Aleksanteri I:lle pohjoista Ruotsi-Suomea Oulun leveydeltä Jäämereen vaihtokauppana Ahvenanmaasta, mutta keisari sanoi: ”Njet!”

Toisen maailmansodan kynnyksellä 1939 Ruotsi nosti Ahvenanmaan kysymyksen valtiopäivilleen. Kun Molotov ilmoitti, että aihe on venäläisille mitä tärkein, sen käsittely loppui siihen. Tuskin Putinin aikana Ahvenanmaan kansainvälisistä sopimuksista muutetaan pilkkuakaan?

Jo kuopattu YYA-sopimus todisti, että Suomella on vain sotilaallinen merkitys Venäjälle. Sen avaimenreiästä katsottuna Suomi ei pääty Pohjanlahteen.

Viime pakkasilla Putin löi löylyä ulkopolitiikan kiukaalle painostaessaan maahanmuuttajillaan sekä Norjaa että Suomea. Presidentti Niinistö sopi siihen kuuden kuukauden aikalisän. Moskovassa on kuitenkin miljoonia työttömiä ja rahattomia siirtotyöläisiä. Sillä Venäjä voi tarvittaessa painostaa ja kiusata rajanaapureitaan.

Maata ei tarvitse valloittaa sotilaallisesti voidakseen toteuttaa imperialistista voimapolitiikkaa, opetti jo Sunzi Kiinassa 2 000 vuotta sitten. Silloinkin sopimukset olivat vain harhauttamiskeino.

Nato on eräs USA:n politiikan väline. Nyt amerikkalaista ajatusmaailmaa hallitsevat Kiina ja Tyynenmeren alue. Siinä kumppanuus Venäjän kanssa on huomattavasti tärkeämpää kuin yhteispeli eripuraisen EU:n kanssa.

Viisaat valtiomiehet eivät torvia toitottele ja käännä selkäänsä Venäjälle. Kekkonen ”pani vinkkarin vasempaan, mutta kääntyi oikealle”. Ja lasti tuli silti turvallisesti perille.

(Julkaistu Perussuomalaisen numerossa 12/2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Raili Meltovaara: Aihe, joka ei vanhene koskaan

Varsinais-Suomen sairaanhoitajien puheenjohtaja Riitta Karjalainen kirjoitti jokin aika sitten vanhustenhoidosta.

Vuosia vanhustenhoitoa läheltä seuranneena ja realistin silmin katsoneena minua ihmetytti hänen useaan kertaan toistamansa kommentti. Miten oikeastaan korkeasti koulutetut sairaanhoitajat, kuten hän ilmaisi, olisivat parhaita hoitajia vanhuksillemme? Olen asiasta aivan eri mieltä.

Ensinnäkin missä nämä korkeasti koulutetut sairaanhoitajat näkyvät vanhustenhoidossa?

On suorastaan outoa, että milloin superilaiset, milloin sairaanhoitajat vastustavat lisäkäsien saamista vanhustenhoitoon. Silti heiltä kuulee aina saman hokeman, ettei hoitajilla ole aikaa kommunikoida tai seurustella, saati viedä ulos edes kesällä vanhuksiamme.

Onko pelko, että nämä vähemmän koulutetut ihmiset, jotka tekevät juuri sitä kullanarvoista työtä vanhuksiemme parissa, veisivät heidän työpaikkojaan? Se on turha pelko.

Ketkä ovat sijaiskärsijät tästä vastustamisesta, vanhuksemme. On ja tulee tilanne, jossa ei tehdä mitään, mennään vaan samalla kaavalla eteenpäin. Eli ylilääkitään vanhuksemme vuoteisiin. Hyvinkin toimintakykyinen vanhus saadaan jo muutamassa viikossa vuoteenomaksi, lääkityksellä sekä liikunnan puutteella.

Vanhuus ei ole sairaus.

Asialle pitää tehdä jotakin, ja on tehtävissä, se on meistä jokaisesta kiinni. Asenteiden ja arvostuksen pitää muuttua.

Terveellä talonpoikaisjärjellä varustettu, empatiakykyinen, vanhuksia arvostava ihminen pystyy paikkaamaan tämän vajeen, joka vanhustenhoidossamme on. Enemmän sydäntä ja huolenpitoa, vähemmän lääkitystä vanhuksillemme.

Työvuorot uusiksi, vanhuksien nukuttaminen kuudelta illalla historiaan. Öisin, jotka ovat pahimpia, ei nappia suuhun, jos herää yöllä, vaan voileipää ja lasi maitoa. Lääkitys aiheuttaa sekavuutta ja kohtalokkaita kaatuiluja.

Huolenpitoa ja kiitollisuutta vanhuksiamme kohtaan, sitä toivon.

(Julkaistu Turun Sanomissa 15.12.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pirjo Lampi: Mikä on valinnanvapauden hinta?

Turku hyväksyi kriittisin kannanotoin ja ponsiesityksin sote-ja maakuntalakiuudistusluonnoksen 17.10. valtuuston kokouksessa. Toteutuessaan laki tulee muuttamaan monia yhteiskunnan toimintoja, jotka koskettavat jokaista kansalaista merkittävällä tavalla.

Luonnos herättää keskeneräisyydessään paljon kysymyksiä. Yksi niistä on valinnanvapauslain puuttuminen, jolla on varsin oleellinen merkitys uudistuksen rahoituksessa. Valinnanvapaus vaikuttaa myös tietojärjestelmien toimivuuden kustannuksiin. Tietojen pitää kulkea asiakkaan ja potilaan mukana. Muussa tapauksessa potilasturvallisuus vaarantuu.

Mitä valinnanvapaus tulisi koskemaan? Tiedämme sen, että uudessa sotessa valinnanvapaus koskisi lähinnä peruspalveluja ja mahdollisesti osaa erikoissairaanhoitoa ja palvelusetelien käyttöä lisättäisiin.

Sosiaalisten oikeuksien turvaamisen rinnalle tulee vahva talousjohtaminen. Nykyiset julkiset palvelut yhtiöitetään ja ne kilpailevat markkinoilla yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa palveluitten tuottamisessa.

Miten tämä tulee onnistumaan?

Lähtökohtaisesti on ilmoitettu, että asiakas maksaa samasta palvelusta saman hinnan riippumatta palveluntuottajasta. Ratkaiseeko palvelutuottajan hinta vielä nykyistä enemmän? Miten toimivat laatukriteerit? Jääkö se asiakkaan varaan siten, että hän valitsemalla ja vaihtamalla hoitopaikkansa määrittää hoidon laadun? Ovatko kaikki siihen kykeneviä?

Vanhuspalvelulaki saatiin aikaan viime hallituskaudella, mutta ei uutta sotea. Kunnalliset vanhainkodit julistettiin pannaan ja keksittiin tilalle tehostettu palveluasuminen. Sen tuottajina ovat pääosin yksityiset yritykset.

Nykyinen Terveystalon johtaja Laura Räty (kok.) toimi Stubbin hallituksessa sosiaali- ja terveysministerinä 2014–2015. Nyt Mehiläinen on runsaan vuoden aikana palkannut kaksi kokoomusvaikuttajaa eli Helsingin kaupunginhallituksen jäsenen Lasse Männistön sekä kokoomuksen ministeriryhmän avustajan Joonas Turusen. Toinen on merkittävä kuntapolitiikan vaikuttaja ja toisella on sisäpiirin tietoa, kun sote-uudistusta on valmisteltu.

Tämä kaikki lienee vain sattumaa? Uskokoon ken haluaa.

Muutama päivä sitten tuli lisäksi julki, että kymmenillä Mehiläisen entisillä ja nykyisillä johtajilla on ainakin 10 miljoonan euron omistukset yhtiössä luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Ministeri Rehula (kesk.) on lisäksi todennut (MT 5.10.), ettei hallitus suunnittele lakeja, joilla julkisin varoin sote-palveluita tuottavien yritysten pitäisi maksaa veronsa Suomeen. Jopa EU antaa siihen mahdollisuuden, mutta hallitus jättää harkintavallan maakunnille. Toista mieltä oli saman puolueen pääministeri Sipilä (MT 27.5.) todetessaan, että maakuntien sote-toimijoiden on maksettava verot Suomessa tekemästään tuloksesta.

Kaikesta tästä tulee mieleen pitkällä aikavälillä tehokkaasti suunniteltu sote-palveluitten yksityistäminen verorahoin.

Mikä on tämän valinnanvapauden hinta tässä uudistuksessa? Sitä ja minkälaisia sote-valintoja voimme tulevaisuudessa kenties tehdä arvioimme sitten, kun saamme valinnanvapauslakiluonnoksen lausuntokierrokselle.

(Julkaistu Turun Sanomissa 30.11.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Raili Meltovaara: Jätetään pois epäoleellinen

Venäjä aikoo vetää Itämeren alle kaasuputken. Elina Lepomäen (kok.) mielestä tämä on huono asia ja Suomen pitäisi reagoida. Onko epäoleellista puhua merenpohjassa olevasta putkesta tilanteessa, jossa olemme?

Ministeri Kai Mykkänen (kok.) on ponnekkaasti puhunut TTIP:n puolesta. Kahta kaunista ja kymmentä hyvää on meille tarjottu taas kerran. Perin tuttua, vaan todellisuus ei tulisi olemaan ollenkaan niin ruusuinen. Suursijoittajien ja yksityistämisen unelma. Ei kiitos.

Turvapaikanhakijat eivät pelkästään tyhjennä valtion ja kuntien kassoja, vaan ovat aiheuttaneet yhteiskunnassamme suurimman sisäisen turvallisuuden romahtamisen koko sodanjälkeisen historiamme aikana. Taloudellinen kantokykymme ei riitä. Onko turvapaikkabisnes vaarassa ehtyä? Vai miksi keskitytään johonkin kaasuputkeen?

Jätetään epäoleelliset asiat pois, keskitytään todellisiin haasteisiin, joita turvapaikanhakijat tuovat.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 19.11.2016.)

 

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Tuomas Tähti: Linnan juhlien harhautus

Itsenäisyyspäivä on taas lähellä! Viime vuonna Ylen lähettämä Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotto eli Linnan juhlat -lähetys teki uuden katseluennätyksen.

”Suomi tarvitsee yhteisiä, positiivisia kokemuksia. Tähän tarpeeseen itsenäisyyspäivä ja erityisesti Linnan juhlat vastaa hyvin. Olemme viimeiset pari vuotta korostaneet, että itsenäisyys on iloinen asia. Katsojaluvut ovat yksi signaali siitä, että suunta on ollut oikea”, sanoi tuolloin viime vuonna Ylen itsenäisyyspäivän ohjelmiston päätuottaja Marko Krapu.

Olen samaa mieltä siitä, että yhteiset, positiiviset kokemukset ovat hyväksi suomalaisille. Itsenäisyydestä puhun kuitenkin konditionaalissa: Itsenäisyys olisi iloinen asia.

Suomi ei enää ole itsenäinen valtio ja sen myötä itsenäisyyden juhliminen on menettänyt merkityksensä. Tarkastelutavasta riippuen menetimme itsenäisyyden joko Euroopan unioniin liittyessämme 1995 tai Lissabonin sopimuksen astuessa voimaan vuonna 2009 tai asteittaisena prosessina EU:n integraation vähitellen syventyessä. Jotkut vähättelevät EU:n liittovaltiokehityksen merkitystä Suomen itsenäisyyden kannalta, toiset taas myöntävät ilmiön olemassaolon mutta näkevät sen myönteisenä asiana.

Itsenäisen valtion tärkeitä tunnusmerkkejä ovat mm. oma lainsäädäntö, oma valuutta, kansallinen budjetointi sekä valta päättää ulkopolitiikasta, kauppapolitiikasta ja rajapolitiikasta. Näihin kaikkiin EU-lonkerot ulottuvat oleellisesti. Jo pelkästään lakiemme yhteensopivuuden varmistaminen Euroopan komission ja muiden jäsenmaiden kanssa on aihe, joka täyttäisi koko tämän lehden.

Edellä mainittujen lisäksi on symbolisia tunnusmerkkejä, kuten oma lippu, kansallislaulu ja almanakkaan merkitty itsenäisyyspäivä. Niiden merkitys on kuitenkin tunnearvoa lukuun ottamatta vähäinen. Siksi EU:n onkin helppoa antaa jäsenmaiden pitää ne. Näin ylläpidetään harhakäsitystä itsenäisyydestä. Kerran vuodessa harhaa vieläpä vahvistetaan Linnan juhlilla.

Linnan juhlien glamour olisi hienoa katseltavaa, jos juhlaan olisi aihetta. Nykyään tapahtuma on valitettavasti onttoa pintakuorrutusta ilman sisältöä.

Niin kauan kuin Suomi on nykymuotoisen EU:n jäsen, vietän 6.12. itsenäisyytemme muistojuhlaa enkä itsenäisyyspäivää.

(Julkaistu Rahvaan numerossa 3/2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pirjo Lampi: Valinnanvapaudesta ratkaisu soteen?

Turku, kuten maamme muutkin kunnat, antaa lausuntojaan sote- ja maakuntalakiuudistusluonnokseen.

Luonnos herättää keskeneräisyydessään vielä paljon kysymyksiä. Yksi niistä on valinnanvapauslain puuttuminen. Sillä on varsin oleellinen merkitys uudistuksen rahoituksessa.

Uudessa sotessa valinnanvapaus koskisi lähinnä peruspalveluja ja mahdollisesti osaa erikoissairaanhoitoa. Palvelusetelien käyttöä lisättäisiin.

Sosiaalisten oikeuksien turvaamisen rinnalle tulee vahva talousjohtaminen. Julkiset palvelut yhtiöitetään ja ne kilpailevat markkinoilla yksityisen ja kolmannen sektorin kanssa. Miten tämä onnistuu?

Asiakas maksaa samasta palvelusta saman hinnan riippumatta palveluntuottajasta. Ratkaiseeko palvelutuottajan hinta vielä nykyistä enemmän? Miten toimivat laatukriteerit? Jääkö se asiakkaan varaan siten, että valitsemalla ja vaihtamalla hoitopaikkansa määrittää hoidon laadun? Ovatko kaikki siihen kykeneviä?

Vanhuspalvelulaki saatiin aikaan viime hallituskaudella, mutta ei uutta sotea. Kunnalliset vanhainkodit julistettiin pannaan ja keksittiin tilalle tehostettu palveluasuminen. Sen tuottajina ovat pääosin yksityiset yritykset. Nykyinen Terveystalon johtaja Laura Räty (kok.) toimi Stubbin hallituksessa sosiaali- ja terveysministerinä vuosina 2014–15.

Mehiläinen on runsaan vuoden aikana palkannut kaksi kokoomusvaikuttajaa: Helsingin kaupunginhallituksen jäsenen Lasse Männistön ja kokoomuksen ministeriryhmän avustajan Joonas Turusen. Toinen on merkittävä kuntapolitiikan vaikuttaja ja toisella on sisäpiirin tietoa sote-uudistuksen valmistelusta. Tämä kaikki lienee vain sattumaa? Uskokoon ken haluaa. Kymmenillä Mehiläisen entisillä ja nykyisillä johtajilla on ainakin kymmenen miljoonan euron omistukset yhtiössä luxemburgilaisen omaisuudenhoitoyhtiön kautta.

Ministeri Juha Rehula (kesk.) on lisäksi todennut (MT 5.10.), ettei hallitus suunnittele lakeja, joilla julkisin varoin sote-palveluita tuottavien yritysten pitäisi maksaa veronsa Suomeen. Jopa EU antaa siihen mahdollisuuden, mutta hallitus jättää harkintavallan maakunnille. Toista mieltä oli saman puolueen pääministeri Juha Sipilä samassa lehdessä (27.5.) todetessaan, että maakuntien sote-toimijoiden on maksettava verot Suomessa tekemästään tuloksesta. Kaikesta tästä tulee mieleen pitkällä aikavälillä tehokkaasti suunniteltu sote-palveluitten yksityistäminen verorahoin. Mikä on valinnanvapauden hinta uudistuksessa?

Sote-juna kulkee kuitenkin eteenpäin. Pääseekö se perille aikataulussa, raiteet ja vaunut kunnossa, jää nähtäväksi.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 22.10.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

Raili Meltovaara: Jo riittää!

Suomen veroeuroja käytetään Afganistanin jälleenrakentamiseen 110 miljoonaa kolmessa vuodessa.

Sisäministeri Risikko vaati kesällä 60 miljoonaa lisää rahaa maahamme laittomasti tai laillisesti rajan yli astuneille tulijoille. Rahat tulivat kuin apteekin hyllyltä. 280 miljoonaa lisättiin ensi vuoden maahanmuuttobudjettiin entisten päälle.

Suomi on rikas maa, näiden lukujen perusteella voisi todeta.

Kantaväestöllä on oikeus vaatia veroeurojen oikeudenmukaista käyttöä. Kantaväestön eri-ikäisten kaikkinaisen hyvinvoinnin pitää olla aina ykkösprioriteetti. Onko nykyään? Ei. Heikennyksiä, leikkauksia toinen toisensa perään.

Diakoniakeskuksen mukaan miljoona suomalaista elää köyhyydessä. Tiedämme, että maatamme hoidettiin kahden edellisen hallituksen aikana holtittomasti. Suunnan on muututtava, mutta ei näin.

Vanhuksiemme hoitajamitoitusta ollaan vähentämässä, jotta saadaan säästöjä 70 miljoonaa.

Tämä sukupolvi, jotka ovat hoitokodeissa ja laitoksissa ovat niitä, jotka taistelivat isänmaamme puolesta. Sitkeydellä sekä kovalla työllä maksoivat sotavelat sekä rakensivat hienon pohjan yhteiskuntaamme, jossa nyt elämme. Pitäisi olla itsestäänselvyys, että annamme heille kaiken mahdollisen hyvän elinkaarensa loppupäähän, sillä he ovat sen ansainneet, jos jotkut.

Nämä ihmiset eivät ole vaatimassa parempaa ruokaa, virikkeitä, ulkoilumahdollisuutta tai enemmän käyttörahaa.

Helsingin mielenosoitukseen osallistui noin 200 superilaista. Missä oli presidentti Halonen? Kaikki muistamme hyvin isoäititapauksen menneiltä vuosilta. Halonen oli marssimassa etunenässä venäläisen ja egyptiläisen vanhuksen Suomeen jäämisen puolesta. Miksi ei kantaväestön vanhuksiemme hoito kiinnosta rouvaa?

Avainministerien, jotka jatkuvasti ovat Brysselissä, on otettava toisenlainen asenne. Pois nöyristely ja lammasmainen käytös. Meillä ei ole mitään syytä nöyristellä kenellekään missään.

Me suomalaiset olemme rehellisiä, vastuuntoisia, työtätekeviä ihmisiä. Pidetään toinen toisistamme huolta, jos me emme sitä tee, niin kukas sitten? Ei kukaan.

(Julkaistu Turun Sanomissa 13.10.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Miehellä on valta mutta naisella vaikutusvalta

Sain kutsun teatterin ensi-iltaan. Loistava infra ja erinomainen produktio, joille läsnäolijat osasivat antaa arvoa.

Tullessa herra avasi seuralaiselleen ulko-ovet. Tervehti tuttuja hymyillen kumarruksella tai kättelemällä. Narikassa hän auttoi daamiltaan takin ja ojensi sen vahtimestarille. Väenpaljoudessa ja penkkirivien välissä herra aurasi uran ja avasi istuimen oikealle puolelleen istuutuvalle seuralaiselleen.

Väliajalla herra nouti juomat ja purtavan. Daamille pidettiin seuraa ja hänelle esiteltiin luokse tulleet tuttavat. Permannolta purkauduttiin toisia kunnioittaen. Ilma oli sakeana kohteliaisuuksia. Tietysti herra nouti daaminsa palttoon ja auttoi sen hänen ylleen.

Kulttuuri on mielen ravintoa. Mainio esitys palkittiin pitkin aplodein sekä runsain kukkasin.

Käytöksellään vieraat tekivät rutiineista juhlan. Miehet olivat sonnustautuneet vähintään arkipukuun. Naiset sädehtivät.

Onnistuneessa tapahtumassa vessan neonvalotkin vaikuttivat kristallikruunuilta.

Herrasmies tietää, että naisilla on vaikutusvalta. Hyvä palkitaan moninkertaisesti. Kunnioituksella on heijastusvaikutus. Se näkyy harmoniana perhe-elämässä ja keskittymisenä lasten käytöksessä.

Tämä tarina oli tosi. Se tapahtui syksyllä 2016 Turussa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 2.10.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Raili Meltovaara: Vanha on kaunista

Kiitos Raili Engdahl kirjoituksestasi (TS 17.9.). TS:n havainnekuva Suomen Pankin tontille kaavaillusta kerrostalosta keväällä sai minut aamulla luettuani lehteä haukkomaan henkeä, ei voi olla totta, vaan aprillipilaa.

Olin kaupunki- ja ympäristölautakunnan kokouksessa, jossa kaavamuutosta käsiteltiin. Olin ainoa, joka esitti paheksunnan, että miten on mahdollista edes ajatustasolla lähteä viemään eteenpäin tällaista hanketta. Pilataan kaunis, ainutlaatuinen miljöö.

Lautakunnassa istuu kolme demaria, kaikki olivat vaiti. Niinpä tietysti olivat, koska kokoomus kannatti, he myös. Se on sitä sulle-mulle-politiikkaa, jossa turkulaisten etu ja mielipiteet eivät ole päällimmäisenä tavoitteena.

Täydennysrakentaminen pitää tehdä taiten. Suomen Pankin kauniin, jykevän massiivisen rakennuksen tontille ei sovi mitään rakennusta. Se on aivan päivänselvää. Järki käteen, euronkuvat on pyyhittävä pois silmistä.

Taas kerran kauniit puut saisivat lähteä, kuten Fortuna-korttelin kerrostalon tieltä. Puut, jotka ovat kaupunkien keuhkoja.

Kaavailtu kerrostalo porrastettuine parvekkeineen sopisi jo korkeudenkin puolesta johonkin tyhjälle tontille, missä olisi samantyylisiä rakennuksia.

Turkuun tulee keskustan tuntumaan hienoja asuinalueita, Harppuunakortteli, Pääskynrinne ym., jotka sopivat ympäristöön, joten uudistuotantoa on.

Pidetään Kristiinankadun alkupää kaupunkimme ylpeydenaiheena vastakin. Vanhat kauniit rakennukset antavat silmänruokaa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 23.9.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pekka Aho: Talojen katsastus

Lauantain Turun Sanomien sivuilla oli juttu talojen katsastuksesta. Vakuutusyhtiö If on aloittamassa pilottihanketta, jossa ilmaiseksi tutkitaan talojen kunto ja kartoitetaan viat. Asia on sinällään hyvä ja varmasti on ainakin nuorten, jotka ostavat ensiasunnoksi vanhan talon, hyvä saada ammattiapua ja neuvoja. Mitalilla on kuitenkin kaksi puolta, nimittäin jonkin aikaa se on ilmaista, sitten peritään ehkä pieni maksu. Myöhemmin tulee eduskuntaan lakiesitys, jossa esitetään pakollista katsastusta. Jos kokoomus on vallassa niin varmaa on, että se laki menee läpi.

Suomeen perustetaan firmoja jotka katsastavat taloja. Hinnat eivät aluksi ole korkeita, mutta ajan saatossa hinnat nousevat. Näin on käynyt monen hyvän asian suhteen. Vaikka en ole koskaan ollut hyvä ennustaja, niin luulen että näin tulee tapahtumaan joskus.

(Julkaistu Turun Tienoossa 20.9.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Ville Tavio: Rikollisten karkotukset tehostumassa

Kansalaisaloite rikokseen syyllistyneen ulkomaalaisen karkottamisesta keräsi yli vaaditut 50 000 nimeä ja eteni eduskunnan käsittelyyn. Aloite asetti eduskunnan vaikeaan asemaan, koska hyvästä ajatuksesta huolimatta aloitteen teksti ei ollut riittävän täsmällistä siihen, että aloite voitaisiin asettaa uuden lainsäädännön pohjaksi.

Kansalaisaloitteet ovat silti hyödyllisiä demokratian täydentäjiä ja vähintään hyviä keskustelunavauksia, vaikkeivat ne menestyisikään.

Kansalaisaloitteen perimmäinen idea on selvä. Vakaviin rikoksiin tai toistuvasti rikoksiin syyllistyneet ulkomaalaiset tulisi karkottaa automaattisesti. Rikoksiin syyllistynyt ulkomaalainen on menettänyt yhteiskuntaluottamuksensa.

Suomenkin kansalainen karkotetaan ulkomailta vankila-ajan kärsimisen jälkeen takaisin Suomeen. Tässä ei ole mitään uutta. Viime kädessä jokainen valtio vastaa omista kansalaisistaan.

Suomessa asuminen ei ole universaali ihmisoikeus. Suomi ei kuulu kaikille. Tänne muuttavien tulee noudattaa yhteisiä sääntöjä eli Suomen lakia. Rikosseuraamusten pitää olla johdonmukaisia.

Karkotuspäätöksissä ei mielestäni tulisi käyttää liikaa viranomaisharkintaa, vaan karkotussääntöjä tulisi noudattaa tiukasti ja karkotuskriteerien tulisi olla selvät. Rajanvedon suhteen onkin paljon parantamisen varaa, jotta karkotuspäätökset olisivat yhdenmukaisia ja tehokkaita. Olen lakialoitteella esittänyt eduskunnalle, että vakavimpiin rikoksiin syyllistyneiden karkotusten osalta poistettaisiin poliisin ja maahanmuuttoviraston harkintavalta. Tuomioistuimilla olisi tarvittava harkintavalta oikeusvaltioperiaatteen mukaisesti.

Tämä johtaisi pahimpien ulkomaalaisten rikollisten automaattiseen karkotukseen.

Kansalaisaloite ei menestynyt, mutta hallitus on ottanut maahanmuuttajarikollisten karkottamisen nyt tosissaan ja hallituksen on tarkoitus tehdä karkotuksista esitys keväällä 2017.

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.9.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Timo Rumpunen: Isänmaallisten tahojen eripuraisuus

On ikävää nähdä, että niin sanotut isänmaalliset tahot jakautuvat yhä enenevässä määrin eri leireihin. On persua, muutosta, suomidemokraattia, ipulaista ja myös iso liuta kansanliikkeitä, kuten: Suomen Sisu, Suomi Ensin! (hakemassa myös puoluerekisteriin), Rajat Kiinni!, (rajakit), Rakkaudesta Suomeen ry et cetera

Puolueina Perussuomalaiset ja Muutoksen erottaa Muutoksen ajama suora demokratia. On myös sanottu, että Muutokseen ovat lähteneet Perussuomalaisista pois potkitut tai Perussuomalaisten menoon kyllästyneet.

Suomidemokraatit haluaa olla veljespuolue Ruotsidemokraateille. Valitettavasti heidän puheenjohtajakseen valittiin turkulainen kaupunginvaltuutettu Olavi Mäenpää, joka on ollut todella monessa puolueessa ja kansanliikkeessä. On todettu, että mihin tahansa hän kuuluu, niin se lopulta hajoaa tai hänet erotetaan. Tästä huolimatta hänelle kuuluu iso kiitos siitä, että hän on pitänyt melua maahanmuuton haitoista jo yli 20 vuotta Turussa.

Itsenäisyyspuolue on ajanut jo pitkään Suomelle omaa valuuttaa ja eroa Euroopan unionista. Heiltä päin taas on lennellyt Perussuomalaisia kohtaan rasismisyytöksiä silloin tällöin.

Mitä tulee sitten kansallisliikkeiden paljouteen? Siihen on yksinkertaisesti syynä valtataistelu ja henkilökemioiden törmäykset (googlettakaa esimerkiksi KKK eli Kaukinen, Kemppainen & Kähkönen).

Suomen Sisu on näistä ehkä pitkäaikaisin, vaikka sen toiminta oli pitkään aika hiljaista, melkein kuollutta suurimmassa osassa maata. Sisun nosti uuteen kukoistukseen kansanedustajamme Olli Immonen.

Itse mietin, onkohan järjestöllä muuta tulevaisuutta kuin jakaa ämpäreitä ja pitää hulppeita käräjiä, sillä mitään konkreettista ei heidän suunnalta ole näkynyt.

Mutta ei anneta tämänkään häiritä! Vihervasemmistoakselilla on alkanut myös tapahtua hajontaa. Nimittäin Feministinen puolue kerää parhaillaan kannattajakortteja. Jännityksellä jäädään odottamaan, mitä tuleman pitää.

(Julkaistu Rahvaan numerossa 2/2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Kai Sorto: Kieltenopetuksessa katse tulevaisuuteen

Suomen koulutusjärjestelmä on perinteisesti menestynyt hyvin kansainvälisissä vertailuissa. Vuoden 1866 kansakoulu-uudistuksesta lähtien yhteinen pohjakoulutus on ollut jokaisen saatavilla, säätyyn tai varallisuuteen katsomatta. Koulutusta laajennettiin tuolloin, sillä työvoiman ammattitaitovaatimukset olivat lisääntyneet teollistuvassa yhteiskunnassa.

Mutta vastaako tarjottu koulutus enää työelämän tarpeisiin, vai valmistavatko koulut maailmaan jota ei ole enää olemassa? Syksyllä aloittavat ekaluokkalaiset jatkavat työelämässä pääsääntöisesti 2070-luvulle asti. Käyttöön tuleva opetussuunnitelma sisältääkin jo esimerkiksi ohjelmointia, mutta toisaalta pakollinen ruotsin opiskelu on laajennettu jo alakoulun puolelle.

Vaikka vieraita kieliä tarvitaan nykymaailmassa entistä enemmän, syö ruotsin pakollisuus tilaa monissa tapauksissa hyödyllisempien kielten opiskelusta. Vuonna 2014 julkaistun kolmen yliopiston yhteistutkimuksen mukaan peräti 75 prosenttia vastanneista kannattaa pakollisesta kouluruotsista luopumista.

Ruotsin pakollisuus ei paranna maamme kilpailukykyä eikä se ole tarkoituksenmukaista tai suosittua. Ruotsin sivistävästä vaikutuksesta puhuttaessa unohdetaan, että yleissivistys on aina sidoksissa nykyhetkeen ja ympäröivään yhteiskuntaan. Yhteiskuntaan, jonka asukkaista vain viisi prosenttia puhuu tänä päivänä äidinkielenään ruotsia.

Olisiko aika kypsä uudistukselle myös kieltenopetuksen suhteen? Alueellinen kielikokeilu on askel oikeaan suuntaan, pitkällä tähtäimellä pakkoruotsista tulisi kuitenkin luopua kaikilla oppiasteilla.

(Julkaistu Rahvaan numerossa 2/2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Raili Meltovaara: Tabut ovat tabuja

Tabuja, tabuja. Mamut ovat tabu. EU on tabu. Sananvapaus, tasa-arvo ovat arvoja, jotka kuuluvat suomalaiseen yhteiskuntaamme yhtä kiinteästi kuin tuhannet järvemme ja metsämme. Sananvapautta pitäisi joidenkin poliittisten suuntien mielestä rajoittaa ja karsia. Luonnollisesti niin, että he itse saavat tuoda julki sanomaansa, ja se sanoma on aina tietenkin oikea.

Turkin Erdoganin toimintako on oikeaa, kun sananvapautta kitketään ankaralla kädellä? Itse äänestin aikoinaan ei EU:lle, oikein äänestin. Ajatukseni oli silloin, että miten voi niin erilaisista maista syntyä toimiva harmoninen unioni. Ei mitenkään voi, sen voimme jokainen itse todeta, mahdoton yhtälö. Sanokoot Sipilä, Rehn ja Orpo ynnä muut EU:hun uskovat mitä hyvänsä, että on sopimatonta sanoa, että EU on tehoton. Minun suutani eivät tuki. Useat EU:n maat ovat mittavissa taloudellisissa vaikeuksissa, ainakin kaikki jotka kuuluvat Emuun. Kantaväestön turvattomuus on joka EU:n maassa lisääntynyt huolestuttavasti. Nämä ovat tosiasioita.

The Ulkopolitist -lehden päätoimittaja Elina Ylä-Montosen mielestä maahanmuuton arvottaminen taloudellisilla mittareilla on tosi surullista. Mikäs sen Ylä-Montosen mielestä niin surulliseksi tekee? Vuosikausia on arvotettu rakkaita vanhuksiamme, jotka rakensivat hyvän perustan yhteiskuntaamme. Elinkaaren alkupäässä lapset ja nuoret arvotetaan taloudellisilla mittareilla. He, jotka ovat tulevia veronmaksajiamme. Heissä sentään on meidän tulevaisuuden toivomme.

Työttömien arvottaminen rahassa ja syyllistäminen, että he ovat itse syypäitä työttömyyteensä, on tosiasia. Nämä ryhmät joutuvat hulvattoman mamupolitiikan maksumiehiksi.

Fiksuja suomalaisia nuoria syrjäytetään. Totta, eivät syrjäydy, vaan syrjäytetään. Eivät saa koulutuspaikkoja, eikä heille anneta työtä. Nämä nuoret tajuavat, että työstä otetaan vastuu.

Tuntuu, että suurin huoli on invaasion seurauksena maahamme laittomasti ja laillisesti tulleista muslimimiehistä. Ostovoima lähtee lentoon. Sipilä lupasi veronkevennyksiä, jos kiky solmitaan. Verot alenevat 0,5 prosenttia. Esimerkiksi 1 000 euron työeläkkeestä viisi euroa. Näitä tonnin työeläkeläisiä on paljon ainakin naisissa, jotka aikoinaan hoitivat lapsensa itse.

Kulutusjuhlia ei vietetä, ostovoima ei nouse. Ilmeisesti tämä veronkevennys on paremminkin huomion vieminen pois ihmisiltä ensi vuoden leikkausten tullessa voimaan. Kahden edellisen hallituksen holtittomasta taloudenpidosta saamme nyt maksaa. Keskiluokka ja pienituloiset joutuvat maksumiehiksi.

Mielestäni taakka on liian raskas tavallisille tulonsaajille. Tarvitaan leveämpiä hartioita, niitä, joilla menee taloudellisesti entistä paremmin, he myös mukaan.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 27.8.2016.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pekka Aho: Elämän ja kuoleman herra

Suomi on ollut hyvinvointivaltio jo kauan. Meillä on ollut hyvät lääkärit ja sosiaalipalvelut. On toki vieläkin, vaan ei aina ole kaikkien saatavilla.

Priorisointi on hieno sana, mutta se pitää paljon epämieluisia asioita sisällään. Jos olet varaton eläkeläinen, niin on luojassa, että saat tarvitsevaa hoitoa ajallaan.

Tiedän tapauksen, jossa lääkäri oli kysynyt ennen ohitusleikkausta, että menettekö leikkauksen jälkeen töihin. Henkilö mietti hetken ja sanoi, menen totta kai. Tähän lääkäri totesi, että hyvä, sillä muutoin olisitte jäänyt jonon hännille.

Samaan aikaan meillä on kova paniikki ihmishengistä. Koko maailma pitäisi pelastaa. Kuitenkin omat vanhukset jäävät usein vaille kunnon hoitoa.

Koko ajan priorisoidaan heidän palvelujaan. Pidetään sellaisia vanhuksia kotona, jotka ehdottomasti kuuluisivat laitoshoitoon. Samaan aikaan otetaan lisää velkaa toisten auttamiseen.

Meillä on sama periaate ihmisistä, kuin on nykyajan koneista. Ei kannata korjata, otetaan uusi tilalle. Vanha joutaa kaatopaikalle tai kierrätykseen. Vanhuksia kun ei voi enää kierrättää, nykylain mukaan, heidät on vielä haudattava tai tuhkattava.

Ihminen on ahne, sille ei vain voi mitään. Usein näytetään televisiosta hamstraajia, mutta meissä kaikissa on samaa vikaa. Mitä rikkaampi, sitä enemmän sellainen yksilö hamstraa – rahaa.

Tätä on ollut aina ihmiskunnan syntyajoista lähtien, ja tuntuu, että me emme koskaan viisastu.

(Julkaistu Turun Sanomissa 23.8.2016.)

 

 

siniharmaaviiva2014

 

 

 

Turun Perussuomalaiset ry:n jäsenten mielipidekirjoituksia ja kolumneja pidetään näkyvillä tällä sivulla noin yhden vuoden ajan ensijulkaisusta laskien. Jäsenten mielipiteet eivät välttämättä ole yhteneväisiä Turun Perussuomalaiset ry:n tai Perussuomalaiset rp:n linjan kanssa.