Jäsenten lehtikirjoituksia

Raili Meltovaara: Miksi GCM-sopimuksesta vaietaan?

YK:n ajama globaali siirtolaisuussopimus Global Compact for Migrition (GCM) allekirjoitetaan Marrakechissa Marokossa 10.12.2018. YK:n kansainvälinen sopimus helpottaisi maahanmuuttoa sekä rajoittaisi itsenäisten valtioiden päätäntävaltaa maahanmuuttopolitiikassa. Arvosteleminen massamaahanmuuttoa kohtaan tulkittaisiin vihapuheeksi.

Itävalta, Puola, Unkari, Tsekki, Usa sekä Australia kieltäytyvät allekirjoittamasta sopimusta. Tanska ja Sveitsi harkitsevat, allekirjoittavatko myöskään sopimusta.

Ulkoasianvaliokunta käsitteli puheenjohtaja Matti Vanhasen (kesk) johdolla 12.6.2018 GCM-sopimusta. Valiokunta päätti, että asian johdosta ei ryhdytä toimenpiteisiin. Asian käsittely valiokunnassa on päättynyt.

Että näin meillä Suomessa.

Sipilän hallitus aikoo ohittaa eduskunnan ja allekirjoittaa sopimuksen Marakossa. Onko tämä demokratiaa?

Onneksi perussuomalaiset ovat toista mieltä. He haluavat, että sopimuksesta pitää voida keskustella ja sitä käsitellään eduskunnassa. Kansanedustaja Ville Tavio on tehnyt toimenpidealoitteen, että sopimus käsiteltäisiin eduskunnassa.

YK:n yleiskokous 73:n kokouksessa presidentti Sauli Niinistö sanoi puheessaan tukevansa lämpimästi globaalia siirtolaisuuskompaktia ja odottavansa mielenkiinnolla konferenssia, jossa se hyväksytään Marrakechissa Marakossa.

Minä taas toivon, että Suomi ei tällaista sopimusta allekirjoita.

Suurin uhka maapallolla on räjähtävä väestönkasvu. On arvioitu, että 40 vuoden kuluttua Afrikan väkiluku lisääntyy kolmella miljardilla. Massat lähtevät liikkeelle Eurooppaan.

Mikä on lapsiemme ja lastenlapsiemme tulevaisuus täällä perä-Pohjolassa sitten, säälittää heidän tulevaisuutensa.

Mielestäni GCM:n sopimuksen sisältö pitää tuoda ihmisten tietoisuuteen. Se ei ole yhdentekevä sopimus.

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.11.2018)


Ville Tavio: Eduskunta sivuutettiin maahanmuuttopolitiikassa

Sipilän hallitus aikoo allekirjoittaa Suomen puolesta YK:n asiakirjan globaalista siirtolaisuudesta (GCM-sopimus). Valmistelu on Suomessa hoidettu vähin äänin, eikä käsittelyä tuotu eduskunnan täysistuntoon.

GCM-asiakirja sisältää useita poliittisia periaatteita siirtolaisuusasioiden käsittelemiseen. Asiakirja ei ole muodollisesti sitova, mutta siinä on vahvoja ja merkittäviä suosituksia allekirjoittajavaltioille.

Suomen demokratian kannalta on huolestuttavaa, että näin laajassa kansainvälisessä asiassa ei ole muodostettu eduskunnan kantaa.

Yhdysvallat ja Unkari ovat jo tyrmänneet GCM:n eivätkä allekirjoita sitä. Lisäksi ainakin Puolan ja Australian sisäministerit suosittelevat, ettei sopimusta allekirjoiteta.

Näitä maita huolestuttaa itsemääräämisoikeuden vähentyminen maahanmuuttoasioissa. Suomenkin olisi syytä suhtautua aiheeseen sillä vakavuudella, jonka se ansaitsee. Asia on tuotava eduskunnan täysistuntoon kiireellisesti.

(Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 30.10.2018.)

Pirjo Lampi: Mikä muuttuu vammaispalveluissa?

Hallituksen esitys eduskunnalle vammaispalvelulaista on annettu 27.9. 2018. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan 1.1. 2021. Suomessa tuli voimaan myös YK:n vammaissopimus 10.6.2016.

Nämä ovat jääneet kovasti vähälle huomiolle julkisuudessa. Olemme siis sitoutuneet noudattamaan myös kansainvälistä sopimusta vammaisten henkilöiden ihmisoikeuksista.

Tavoite tässäkin lakimuutoksessa on kustannussäästö. Aluksi se oli 61 miljoonaa, mutta lopulta summa on pienentynyt 15 miljoonaan euroon. Johtuneeko osittain siitä, että hallitus on päättänyt verotuksen invalidivähennyksestä luopumista, jolla säästetään noin 26 miljoonaa euroa. Tämä käytetään vammaispalvelujen rahoittamiseen ja uudistamiseen. Siis vammaiset rahoittavat itse osan uudistuksista.

Jossain määrin uusi laki parantaa palvelua, esimerkiksi valmennuksen ja tuen saantia. Kuljetuspalveluiden käyttöalue laajenisi työhön, opiskeluun ja muun lain nojalla järjestettävään osallisuutta edistävään toimintaan.

Henkilökohtaisen avun järjestämistapoja vahvistetaan. Maksutonta varhaiskasvatusta saisivat yhdenvertaisesti kaikki sitä tarvitsevat vammaiset.

Subjektiivisten oikeuksien oikeusturvaa laki kuitenkin heikentää. Invalidiliitto edellyttäisi, että subjektiivisista oikeuksista tulee jatkossakin olla oikeus valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ilman valituslupakäytäntöä.

Ehkäpä eniten odotettu ja toivottu muutos lakiin oli asiakkaan oikeusturvan vahvistuminen kilpailutuksessa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut.

Kun asumispalveluita kilpailutetaan, vammaiset ovat joutuneet siirtymään hankintapäätösten mukaan paikasta toiseen. Hinta on ratkaissut palvelun tuottajan. Tosin tässä kunnat ovat voineet toimia niin, että ketään ei ole pakotettu muuttamaan pois kodistaan, vaan kunta on maksanut kustannusten hintaeron. Näin on toimittu Turussa.

Entäpä sitten, kun maakunta vastaa palvelujen järjestämisestä?

YK:n vammaissopimuksessa määritelty esteettömyys on uusi ihmisoikeus. Siinä meillä on vielä paljon parannettavaa. Meillä on myös Kehas-ohjelman mukainen tavoite siitä, ettei kukaan vammainen enää vuoden 2010 jälkeen asuisi laitoksessa.

Maakunnilla olisi vammaispalveluihin määrärahoista riippumaton järjestämisvelvollisuus, mikäli maku-sote-uudistus toteutuu. Kuka palvelua vastaisuudessa tuottaa ja miten niitä tuotetaan, ei tälläkään sektorilla ole täysin selvää. Valinnanvapaudessa se tarkoittaisi asiakassetelien ja henkilökohtaisen budjetin käyttämisen mahdollisuutta.

Kolmannen sektorin ja järjestöjen rooli on tällä hetkellä huomattavan suuri palvelun tuottamisessa. Miten ne tulevat kilpailussa pärjäämään? Miten niiden toimintaa tulevaisuudessa rahoitetaan?

Useat järjestöt tuottavat kunnille myös ns. ennaltaehkäisevää toimintaa esimerkiksi avustusten varassa. Pelko siitä, että kaikki nykyiset järjestöt eivät pysty jatkamaan tarpeellista ja arvokasta työtään, on realismia.

Vammaiset henkilöt ja vammaisjärjestöt pitää ottaa huomioon vammaisia koskevassa päätöksenteossa. Itsenäinen elämä ja osallisuus yhteiskunnan toimintoihin kuuluvat kaikille yhdenvertaisesti.

(Julkaistu Turun Sanomissa 28.10.2018)

Ville Tavio: Eläinsuojeluun oma poliisiryhmä

Turkulainen nainen oli ostanut koiranpennun nettikirpputorin ilmoituksen perusteella, mutta pentu kuoli pian rokotusten puutteen vuoksi. Myyjä jäi tuntemattomaksi. Saimme lukea vastaavia ikäviä uutisia pimeistä pentutehtaista ja koirien hoidon laiminlyönneistä, kun lokakuun alussa vietettiin eläinten viikkoa.

Viranomaisten on kyettävä valvomaan lemmikkieläinkauppaa ja puuttumaan eläinsuojeluongelmiin, kuten pentutehtailuun, mahdollisimman tehokkaasti.

Tänä syksynä on Helsingin poliisilaitoksella perustettu Suomen ensimmäinen eläimiin liittyvien rikosten tutkintaryhmä.

Silmäys tilastoihin herättää ajatuksen, että samanlaiselle tutkintaryhmälle voi olla aihetta täälläkin. Lounais-Suomen poliisille ilmoitettiin viime vuonna yhteensä 93 eläinsuojelurikosta tai -rikkomusta. Helsingissä määrä oli 49. Seitsemän viime vuoden aikana Lounais-Suomessa ilmoitettujen eläinsuojelurikosten ja -rikkomusten määrä on joka vuosi ollut suurempi kuin Helsingissä.

Helsingin poliisin uusi eläinrikosten tutkintaryhmä ei maksa mitään, koska se luotiin järjestelemällä töitä poliisilaitoksen sisällä uudella tavalla. Kyseessä on työresurssien kohdentamisen muutos, ei työntekijöiden määrän muutos.

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.10.2018.)

Sanna Paasikivi: Epäreilua uutisointia Pansio-Pernosta

Oli murheellista lukea Turun Sanomista 21.10., että valtakunnan päälehti Helsingin Sanomat on kirjoittanut artikkelin ”Telakan varjossa” (14.10.) Pansio-Pernosta ilman objektiivisuutta ja riittävää taustoitusta.

Turussa on toki ns. ongelmalähiöitä, kuten kaikkialla Suomessa, mutta jokaiselta asuinalueelta löytyy myös hyviä ominaisuuksia siinä missä huonojakin.

On epäreilua markkinoida esimerkiksi Turun Varissuota yhteisöllisenä ja leppoisana monikulttuurisena lähiönä mutta Pansio-Pernoa kurjuuden ja sosiaalisten ongelmien tyyssijana, kun molempien alueiden työllisyys- ja tulotaso on suurinpiirtein samanlainen.

En henkilökohtaisesti tiedä, millaisia ongelmia Pansio-Pernossa asuvat vierastyöläiset aiheuttavat, mutta koko totuus tuskin lienee joukkotappeluissa, jollaisen kuvauksella toimittaja juttunsa Helsingin Sanomissa aloittaa.

Ei ole ihme, että lähiön asukkaat ovat pahoittaneet mielensä.

Haluan kiittää Turun Sanomissa omaa asuinaluettaan rohkeasti puolustavaa kuntapoliitikko ja asukasaktivisti Taru Pätäriä.

Selkeästi puolueellinen, jopa juoruihin perustuva uutisointi ja toimittajien omat mutu-näkemykset eivät kuulu laadukkaaseen journalismiin. Pansio-Pernon asukkaiden loukkaantuminen on oikeutettua ja Pätärin puuttuminen Helsingin Sanomien julkaisemaan tarkoitushakuisesti ilkeämieliseen artikkeliin aivan oikein.

Toivon itsekin lähiöasukkaana kaikkea hyvää Pansio-Pernon asukkaille ja heidän tulevaisuudelleen sekä menestystä alueen virkeälle asukastoiminnalle.

(Julkaistu Turun Sanomissa 25.10.2018)

Mikael Miikkola: Vain muutaman metrin tähden

”Fölikulaari” on ainoa jalankulkijalle esteetön yhteys 42 metriä korkealle Kakolanmäelle. Sen varaan tukeutuu 2 200 asukkaan, työntekijöiden, ulkoilijoiden ja turistien joukkoliikenne. Samalla alle 10 hengen parin miljoonan hiihtohissikopperosuunnitelmasta on kehkeytynyt moderni Leitnerin 30 matkustajan kabiini. Keksinnön kustannuksetkin asemarakennuksineen ovat hypänneet liki 6 miljoonaan.

Turun kaupunginhallitus päätti 13.3.2017 että tuossa vinohississä matkustaminen on maksutonta. ”Fölikulaari” on luonteva pari förille.

On mielikuvitusta, että satamasta tai keskustasta tuleva kulkisi jalan hissille vain saadakseen korvauksetta nousta 35 metriä Kakolaan? Hän lienee maksanut jo fölilipun ja saa siten liityntämatkan ilmaiseksi.

Jos Kakolan joukkoliikenne vastaavalla logiikalla tapahtuisi 20 minuutin välein yhdellä pikkubussilla, niin sen vuosikustannukset olisivat ainakin 300 000. Saastettakin siitä syntyisi.

Korkealle mäelle on vaikea nousta ja sen katuyhteydet ovat kinkkiset.

Fölissä on neljä tarkastajaa. Heidän tehtävänsä on pääasiassa varmistua että fölikalusto pysyy laadukkaana. Lipuntarkastuksesta huolehtivat kuljettajat. Miten lipuntarkastus ja -osto hississä olisivat kustannustehokkaasti olleet järjestettävissä?

Yleistäen on joukkoliikenteen kaluston osuus vain 15–20 prosenttia elinkaarikuluista!

Alkuvuodesta 2019 valmistuva funi-/”fölikulaari” ei kuulu joukkoliikennejärjestelmäämme vaan on sitä tukeva. Keksintö on Kakolan vetovoimatekijäkin. Olisiko funikulaarin kulut voitu jyvittää alueen asuntojen hintoihin on jälkiviisautta.

Kiinteistöneuvos Olli Ojalaa on kiittäminen että Kakolassa on taas pöhinää.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 24.10.2018)

Ville Tavio: Ilmastopopulismi ei saa voittaa

Olen huolissani ilmastonmuutoksesta. Samaan tapaan on syytä olla huolissaan väestöräjähdyksestä, puhtaan juomaveden ehtymisestä ja muista globaaleista uhkakuvista.

Nyt vellovaa ilmastonmuutoskeskustelua leimaa suhteellisuudentajun puuttuminen. Suomen ilmastopäästöt ovat globaalisti pieniä. Lapsia ja nuoria pelotellaan Suomessa silti pian ilmastonmuutoksella samaan tapaan kuin keskiajalla peloteltiin Helvetin tulella.

Suomen kannattaa pyrkiä olemaan päästöjä vastaan kamppailemisessa edelläkävijä, mutta pelottelun ja haihattelun sijasta pitää keskittyä käytännönläheisiin kehitys- ja ratkaisuideoihin.

Suomen kannattaa panostaa clean tech -innovointiin ja kotimaisen tuotannon piristämiseen. Sen sijaan valtion ei kannata kytätä autoilijoita eikä syyllistää kuluttajia astianpesukoneen käytöstä.

Suomen kannattaa suosia kotimaista teollisuutta. Suomalainen työ on ekoteko.

Lyhytikäiset kiinalaiset vaatteet ja elektroniikka ovat osa päästöongelmaa. Päättäjät voivat ratkaista sen nostamalla näiden ulkomaisten tuotteiden tuontiveroja.

Suomessa asuva ihminen kuluttaa energiaa moninkertaisesti verraten päiväntasaajan tienoilla asuvaan. Sen sijaan, että väestöä siirretään Eurooppaan keinotekoisin väestönsiiroin, Suomen tulisi näyttää rohkeasti esimerkkiä antamalla oman väestönkasvunsa pysähtyä.

(Julkaistu Turkulaisessa 13.10.2018.)


Jouko Laakso: Turun keskustan tyhjennys käynnissä

Kuka ottaa vastuun keskustassa toimivien liikkeiden mahdollisesti tulevasta konkurssiaallosta, kun asiakkaat eivät enää pääse henkilöautoilla keskustaan?

Varmaa on, etten lähde kävelemään huonoilla jaloillani linja-autopysäkille monen sadan metrin päähän, eikä moni muukaan.

Oma auto on pihalla ja pääsen sillä kauppakeskuksiin, joissa on ilmaiset parkit. Torikaupassa käynti tulee olemaan loppu kohdaltani. Minulta, joka olen joka lauantai sieltä hakenut tuoretta lähellä kasvatettua ruokaa.

Vihreät saavat mielestäni kantaa päävastuun yhdessä demarien ja kokoomuksen kanssa siitä, miten yksityisautoilu/autoilijat ovat joutuneet tällaisen vihan kohteeksi, vaikka selvästi ovat yhteiskunnalle tärkeä veronkeräyskohde.

Yksikään pienyrittäjä ei kestä 2–3 vuotta ilman asiakkaita keskustan alueella.

Missä on se taho, joka viheltäisi pelin nyt poikki ja pikavauhtia korjattaisiin torin pinta? Unohdetaan koko toriparkki, varsinkin kun halutaan hiilineutraali Turku.

Autot mahdolliseen toriparkkiin pitää ajaa keskustan katuja pitkin. Miten tämä yhtälö voi toimia, ettei autoja keskustaan, jos autot kuitenkin ajetaan kaikki todelliseen keskustaan, torin alle, josta autojen pakokaasut kerääntyvät torin pinnalle ja oikein isoina päästömäärinä Aurakadun puolelle, jonne kuulemma poistoilmaluukut asennetaan.

Turun kauppatori ei ole ollut ilmansaasteeltaan sen ongelmallisempi kuin muutkaan mittauspisteet kaupungissa nykymenolla, kun autot on parkkeerattu katujen varsille.

Nyt on viimeinen hetki panna koko toriparkkihanke jäihin ja mieluummin unohtaa kokonaan tämä järjettömyys, josta saa kärsiä niin yrittäjät kuin myös asukkaat.

Palataan vain torin päällisen parantamiseen helpottamaan liikuntaesteisiäkin ostosmatkoillaan.

(Julkaistu Turun Sanomissa 15.9.2018)

Jouko Laakso: Sankari vai antisankari?

Aamuset julkaisi oikein kuvan kera Timo Laihisen toriparkin ratkaisijaksi ja ikään kuin se olisi ollut hänen henkilökohtainen valintansa. Perussuomaiset, joihin Laihinen tuolloin kuului ja oli tullut valituksi vaaleilla, valtuustoryhmän kokouksessa teki yksimielisen päätöksen vastustaa toriparkin rakentamista. Laihinen ei kokouksessa ilmoittanut äänestävänsä eri tavalla, joten tämä ryhmäpäätöksen vastainen äänestys tuli meille täytenä yllätyksenä.

Onneksemme, ennen kuin olisimme hänet erottaneet ryhmästämme, Kansallinen Kokoomus otti hänet jäsenekseen ja ”siipiensä suojaan” ja antoi hänen pitää kaupunginhallituspaikan edelleen palkkiona. Perussuomalaisten onni oli, että kokoomus otti hänet ja pian nähdään onko hän sankari vai antisankari, kun Turun kaupungin keskustan kokonaisliikennejärjestelyt on päätöksessä.

Ei voi kuin toivoa parasta, että keskustan liikkeet/yrittäjät pysyvät pystyssä kun asiakaskato koettelee nyt muutamia vuosia joka tapauksessa.

Täytyy kuitenkin jaksaa ja kannattaa keskustassa asiointia sekä toivoa parasta.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 15.9.2018)

Kai Sorto: Lasten kanssa työskentelevien rikostausta selvitettävä aina

Eduskunta alkoi syysistuntokauden alussa käsitellä lakia lasten kanssa työskentelevien rikostaustan selvittämisestä.

Vaikka lasten ja nuorten kanssa työskenteleviltä henkilöiltä on vuodesta 2003 alkaen vaadittu rikosrekisteriotteen esittämistä työnantajalle, laki ei edellytä rikosrekisteriotteen vaatimista kuin yli kolme kuukautta kestävissä työ- tai virkasuhteissa.

Myös Turun kaupunki on saanut osansa asiaan liittyvästä julkisuudesta, kun päiväkodin 0–3-vuotiaiden ikäryhmää hoitaneen työntekijän kokaiinin käyttö paljastui valtakunnan mediassa viime keväänä.

Jokaisen, myös pätkätöitä lasten ja nuorten kanssa tekevän henkilön rikostausta pitäisi voida selvittää nykyistä tarkemmin. Tämä olisi kaikkien osapuolten, lasten, vanhempien, työnantajien sekä myös työntekijöiden etu. Menettely olisi lisäksi omiaan nostamaan myös sijaisten arvostusta.

(Julkaistu Turun Sanomissa 12.9.2018)

Raili Meltovaara: Viihtyisyys, unelmako vain?

Varissuo saa unelmiensa puiston. Hulppea näyttäisi tulevan. Jokainen Turun lähiö ottaisi sellaisen.

Minun toivomukseni on vaatimaton, mutta lisäisi kaikkien lähiöiden viihtyisyyttä; toivon nimittäin enemmän puisia penkkejä sekä iloisen värisiä roskiksia. Molempia on aivan liian vähän ympäri Turkua.

Esimerkiksi Stårlarminkadulla Wärtsilää vastapäätä on puistoalue, jossa ei ole ainuttakaan penkkiä eikä roskiksia.

Meillä on ollut kaunis kuuma kesä, joka näyttää jatkuvan yhä. Asunnot ovat kuumia vailla mitään ilmastointeja – olisi ollut mukava istahtaa puiden varjoon.

Vähäheikkilän koulun urheilukentän havaitsin ilokseni olevan koko kesän käytössä ahkerasti. Sielläkin penkit olisivat varmasti käytössä pienempien ja isompien otteluita seuraaville katsojille. Ja ne roskikset puuttuvat tyystin sieltäkin, ympäristö on luonnollisesti myös sen näköinen.

Viihtyisyyden ei tarvitse maksaa maltaita.

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.9.2018)

Pirjo Lampi: Mihin raja vedetään?

Tuntuu aika käsittämättömältä, ettei laittomasti maassa olevien hätämajoituksen kestoa ole millään tavalla rajoitettu. Sain viime lautakunnan kokouksessa 22. elokuuta vastauksen selvityspyyntööni tästä hätämajoituksesta. Se löytyy siis lautakunnan pöytäkirjoista. Kävin myös 20. elokuuta paikan päällä kerrostalossa sijaitsevassa kolmiossa, jossa hätämajoitusta tarjotaan. SPR:n koordinaattorin kanssa kävimme mielenkiintoisen keskustelun tästä laittomasti maassa olevien tilanteesta.

Hätämajoituksen tilat ovat olleet käytössä 1. kesäkuuta lähtien ja SPR:ltä saamieni tilastojen mukaan yöpyjiä on ollut keskimäärin kaksi kuukaudessa. Kahden kuukauden aikana oli yöpynyt kuusi eri henkilöä. Hämmästyttävää oli tieto siitä, että käyntipäivääni mennessä yksi ja sama henkilö oli yöpynyt paikassa joka ikinen yö eli siis jo lähes kolme kuukautta. Tämäkö on sitä STM:n tarkoittamaa sosiaalihuoltolain mukaista lyhytaikaista, kiireellistä apua?

SPR:n tehtävä on antaa paikan päällä palveluohjausta niistä oikeuksista, joita näillä kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneilla on. Tavoitteena on myös ohjata asiakkaita vapaaehtoisen paluun piiriin.

Kukaan näistä Turun hätämajoitusta käyttäneistä ei ole tähän mahdollisuuteen tarttunut. Keskustelumme aikana selvisi, että asiakkaita autetaan myös uuden turvapaikkahakemuksen tekemisessä. Tällöin kyseinen henkilö siirtyy taas vastaanottokeskuksen palvelujen saajaksi ja rumba jatkuu. Kun kaikki keinot on käytetty hätämajoitus pelastaa taas.

Kysyinkin kuinka kauan tämä majoitus voi kestää. Vastauksena oli, ettei sitä ole määritelty. Minulle esitettiin myös vastakysymys, mihin he sitten menisivät. Vastaukseni oli, että säilöönottokeskukseen odottamaan palauttamista kotimaahan.

Miksi me emme huolehdi omista asunnottomistamme, jotka yöpyvät sukulaisten ja tuttujensa luona, jotkut jopa porraskäytävissä ja roskalaatikoissa? Onko heidän palveluohjauksestaan huolehdittu riittävästi? Turussa ainoa ”hätämajoitus” heille on Sillankorvan ensisuoja. Omat vähäosaiset kansalaisemme ovat leipäjonoissa. Nämä paperittomat majoittujat saavat maksusitoumuksen ruokakauppaan.

Turun kaupungilla näyttää olevan varaa käyttää pääosin yhden henkilön jatkuvaan majoittamiseen puolessa vuodessa 128 500 euroa. Siis henkilön, jolla maamme oikeuslaitoksen mukaan ei ole enää oikeutta oleskella maassamme.

Pahinta on se, että nykyinen lainsäädäntömme mahdollistaa tämän toiminnan. Mikäli tämä verovaroin ylläpidettävä hätämajoitus lisääntyy maassamme, se on selkeä houkutin jäädä Suomeen. Nyt kunnilla oleva päätösvalta tästä asiasta tulee mahdollisen makusoteuudistuksen myötä siirtymään maakuntiin. Yhdestä asiasta olimme SPR:n koordinaattorin kanssa täysin samaa mieltä. Tämä on kiinni yksinomaan poliittisesta päätöksenteosta.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 5.9.2018)


Ritva ”Kike” Elomaa: Kiusaamiseen voitava puuttua nykyistä tehokkaammin

Lapset ja nuoret ovat taas syksyn saapuessa pakanneet koulureppunsa. Jotkut onnekkaat ovat saaneet kivoja uusia vaatteita, kouluvälineitä tai vaikkapa tuliterän matkapuhelimen. On kiva aloittaa uusi koulusyksy, kun näkee kavereita ja voi vaihtaa kuulumiset kesänvieton jälkeen. Monet ovat päässeet hienoille kesälomareissuille ja toiset ovat ilotelleet huvipuistoissa ja niin edelleen.

Kaikkia ei koulun alku hymyilytä. Kiusatut ovat kauhuissaan laskeneet aamuja, milloin se taas alkaa. Koko lukuvuoden kestävä hylkiminen ja kiusaaminen alkavat, taas.

Syyt kiusaamisen taustalla ovat moninaiset. Joku on väärän näköinen, ujo, hiljainen tai vähävaraisesta perheestä. En voi hyväksyä kiusaamista missään tilanteessa, mutta perheen rahatilanteen takia kiusaamiseksi joutuminen on täysin epäinhimillistä. Järkyttävää. Perussuomalaisilla on nollatoleranssi kiusaamisen suhteen niin kouluissa kuin työpaikoilla.

Siitä löytyy tutkimusnäyttöä, että köyhyys vaikuttaa muun muassa kiusatuksi tulemiseen. Köyhempien perheiden lapset kokevat muita useammin kiusaamista. Ei ole välttämättä uusimpia vaatteita, hienoa puhelinta tai hienoja matkatarinoita kerrottavana.

Joidenkin maiden kouluissa pukeutuminen on ratkaistu koulupuvuilla. Silloin vaatetus ei ole ainakaan syy kiusata.

Kännykät eivät kuulu mielestäni kouluarkeen. Hätätilanteen sattuessa oppilaat ovat kyllä tavoitettavissa koulun henkilökunnan avulla ja kännykät palvelisivat sitten koulumatkoilla. Pitää muistaa, että matkapuhelin voi olla sekä kiusaamisen väline että syy. Kännykät parkkiin koulupäivän ajaksi!

Tänä päivänä peräti viidennes suomalaisista nuorista kärsii mielenterveydellisestä häiriöstä. Syyt näiden taustalla ovat moninaiset. Turvallisen ympäristön puute, perheen tuen puute, kiusatuksi tuleminen, kiusaajana olo. Kiusaamisen vaikutukset nuoren tulevaisuuteen ovat usein dramaattiset. Puhutaan mittavasta yhteiskunnallisesta ongelmasta.

Koulukiusaamisen osalta on oltava nollatoleranssi ja sen pitää oikeasti näkyä koulujen käytävillä ja pihamailla. Kiusaaminen on havaittava ja sille on laitettava piste. Koulujen henkilöstöresurssit on vedetty tiukoille, mikä valitettavasti heijastuu henkilökunnan mahdollisuuksiin puuttua kiusaamiseen. Osassa kouluista ongelmaa yritetään jopa lakaista maton alle.

Laadin viime keväänä lakialoitteen koulurauha-asiamiehen nimittämisestä kuntiin. Koulurauha-asiamies toimisi ulkopuolisena asiantuntijana haastavien kiusaamistapausten käsittelyssä, mikä mahdollistaisi vaikeidenkin tilanteiden rakentavan käsittelyn. Tämä toisi käytännön helpotusta ongelmiin puuttumiseen Suomen kouluissa.

Koulut ovat olleet pitkään säästöpaineiden alla, mikä vaikuttaa myös paikoin toimintakykyyn torjua kiusaamista. Nyt syksyn budjetissa odotan hallitukselta tuntuvaa kädenojennusta koulutuksen saralla.

Kiusaamisen laajuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia ei saa vähätellä. Ongelmia ei saa lakaista maton alle vaan ne pitää rohkeasti kohdata. Kuntapoliitikkojen ja tietysti meidän kansanedustajien on yhdessä pohdittava, miten kaikenlainen kiusaaminen saataisiin kuriin. Välittäminen on se ase, jolla voidaan saavuttaa tuloksia. On tärkeää pitää silmät auki ja puuttua heti, jos havaitsee kiusaamista. Tämä koskee meitä kaikkia. Kiusaamista ei saa hyväksyä millään tasolla.

(Julkaistu Turkulaisessa 30.8.2018)

Raili Meltovaara: Lakaistiin maton alle

Turku ei järjestänyt muistotilaisuutta vuosi sitten tehdyn terroriteon johdosta. Ei pidetty hiljaista hetkeä viime vuonna valtuustossa teon jälkeenkään. Järkyttävää toimintaa meidän Turussa. Mieluiten lakaistiin maton alle koko tapahtuma, toivoen että ihmiset unohtaisivat terroriteon. Vai pelättiinkö, että mamut suuttuvat, vai annettiinko pelolle valtaa? Tähän on tultu Turussa, tämä ei ole turuntautia. Tämä suunta, jota Turku noudattaa on vihervasurien kokoomuksen suosimaa yltiösuvaitsevaa mamutusta.

Viis enemmistön turkulaisten tunteista tai mielipiteistä. Mielenilmaisuja pidettiin, jotka eivät yksikään sopineet tähän surulliseen päivään. Perussuomalaiset pitivät hiljaisen muistotilaisuuden. Se oli sellainen tilaisuus, jonka olisi pitänyt Turun kaupungin järjestää myös.

Anarkistien mielenosoituksessa näkyi olevan vasurien puheenjohtaja, joka on erityisluokanopettaja. Äitinä mummina pidän erittäin huolestuttavana, että kasvatusalan ammattilaiset, ilmeisesti oli toinenkin, nainen kasvot osin rätin peitossa osallistuvat tällaiseen. Pystyvätkö he olemaan neutraaleja opettaessaan lapsiamme nuoriamme?

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 30.8.2018)

Pekka Aho: Vasenvihreä populismi

Ihmettelen että eikö Suomen lakeja enää ole pakko kunnioittaa tai noudattaa. Tämä viimeinen lentokone-episodi todisti sen jälleen. Häiriköstä tehtiin sankaritar.

Kuvitellaan että tämä kyseinen henkilö olisi kantanut Perussuomalaisten jäsenkirjaa, mikä haloo ja syytösten ryöppy olisi noussut. Kuten kävi tässä Hakkaraisen saunajutussa, jossa ei ollut mitään erikoista.

Mihinkä meidän maata viedään? Onko tarkoitus että kaikki teollisuus- ja yritystoiminta laitetaan niin ahtaalle kaiken maailman ympäristöverojen ja maksujen muodossa, että yksinkertaisesti pienet yritykset eivät enää kykene suoriutumaan kaikista velvoitteista?

Monet kilpailijamaat naureskelevat meidän muka suoraselkäisyydelle. Kaukoidän maat eivät piittaa vähääkään miten siellä joku pikku paja toimii. Toki maapalloa ja ilmastoa tulee suojella, mutta pitää neuvoa ja opastaa noita alikehittyneitä maita.

Meillä Suomessa on jo kauan tehty ympäristön eteen paljon töitä. Meidän ympäristö asiat on maailman parhaasta päästä. Nyt poliitikkojen pitäisi ottaa Suomen kansan edut ensiksi etusijalle ja sitten auttaa vasta naapureita, kun on omat asiat hyvin. Meillä nimittäin vanhushuolto ja laitoksissa asuvat sairaat vanhukset ovat huonossa jamassa. Ei toki kaikki, ne pärjää joilla on rahaa. Sodan jälkeiset suuret ikäluokat alkavat nyt olemaan siinä, iässä että he tarvitsevat päivittäin ulkopuolista apua, panostakaa siihen.

Meillä on aina verrattu Ruotsiin, mutta se kannattaa nyt jo unohtaa sillä siellä ei todella mene hyvin. Turvattomuus lähiöissä lisääntyy, joka yö on autojen polttoja ynnä muuta. Tämäkö on meillä edessä jos haluamme Ruotsin mallia noudattaa. Suomi pitää palauttaa järkipolitiikan piiriin ja käyttää globaali sanaa vähemmän.

(Julkaistu Turun Tienoossa 21.8.2018)

Pekka Aho: Ruuantuontanto ja vakava kriisi

Suomi on maatalouspolitiikallaan ajanut itsensä umpikujaan. Varmuusvarastoja on pienennetty roimasti, kiitos kuuluu Arkkadian mäelle ja siellä eräille ministereille. Kepu on ajanut EU:n myötävaikutuksella kaikki pientilat pois pelilaudalta. Suuret tilat jatkavat ja nekin kannattavuuden rajoissa.

Tämän hetkinen hallitus on EU:ta myötäilevä nukkehallistus, Sipilän johdolla tehdään juuri niin kuin Brysselistä määrätään. Maanviljelijöiden elinoloja huononnetaan vuosi vuodelta.

Hanna Takatalo kirjoitti Turun Tienoossa että ”ruuan tuotannon kannattavuus on ollut Suomessa heikko jo pitkään”. Tämä pitää paikkansa, johtuen kahdesta seikasta, menimme EU:n ja hävitimme pienviljelijät pois. Oli monia pientiloja joissa oli muutama hehtaari viljeltyä ja isäntä kulki vieraalla töissä.

Muistan kun aikoinaan näitä ”isäntiä” työmailla solvattiin siitä että tekivät kahta työtä. Liittoihin kuuluvat olivat suurimpia solvaajia.

Nyt kun ollaan tosiasioiden edessä, on kuivuutta ja ruokavilja on ostettava. Mutta tämä ei vielä ole paha tilanne. Ajatellaampa että sytty maailman laajuinen kriisi, sota. Emme saakkaan viljaa enää edes rahalla. Mistä esimerkiksi Helsingin seudun väki saa leipänsä, tai leipä viljansa?

Ennen oli miltei kaikilla kaupunkilaisilla maalaisserkkuja tai tuttuja. Lihaa, voita ja viljaa sai, silloin maaseutu ruokki itsensä ja nämä kaupunkiserkut.

Olisi järkevää asuttaa näitä pieniä kyliä ja elvyttää maanviljelyä pienissä määrin. Mutta eihän se käy, koska olemme EU:ssa. Sieltä meitä määrätään. Olemmeko enää itsenäisiä, sitä voi jokainen suomalainen kysyä itseltään?

(Julkaistu Turun Tienoossa 7.8.2018)

Pirjo Lampi: Hätämajoituksessa vielä selvitettävää

Kun päätös sosiaali ja -terveyslautakunnassa laittomasti maassa olevien hätämajoituksesta tehtiin 16.5. ja siitä tiedotettiin, kukaan ei reagoinut asiaan millään tavalla. Asia oli pyynnöstäni 25.4. kokouksessa lähetetty uudelleen valmisteluun yksimielisesti. Tuolloin ei päätösehdotuksessa ollut edes kustannusarviota. Tuntui siltä, että SPR:n kanssa tehtävä puitesopimus oli tuotu kiireellä lautakunnan hyväksyttäväksi. Päätöskokoukseen oli tuotu sentään kustannusarvio ja meille kerrottiin, että tilaksi oli varmistunut asunto Varissuolla.

Lyhyt keskustelu käytiin siitä, onko kerrostaloasunto tähän tarkoitukseen paras vaihtoehto. Muualla Suomessa näin ei ole toimittu. Esitin muutosehdotusta, jossa olisin halunnut, että meille olisi tuotu tiedoksi jonkinnäköinen toimintasuunnitelma. Siinä olisi tuotu esiin, miten turvallisuus asunnossa taataan, montako henkilöä sinne voidaan majoittaa samanaikaisesti ja miten lautakuntaa pidetään ajan tasalla tästä toiminnasta.

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan valtio ei erikseen korvaa kunnille laittomasti maassa olevien henkilöiden sosiaalipalveluja. Muita puolueita nämä asiat eivät huolestuttaneet ja niinpä esitys hyväksyttiin. Itselleni jäi vain mahdollisuus eriävän mielipiteen jättämiseen. Päätöksen teko perustui STM:n Kuntainfoon, jossa esitetään kunnille suositukset laittomasti maassa oleskelevien kiireelliseen sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Siis kyse on suosituksista. Asia esitetään velvoitteena.

Velvoittavaksi haluttiin tulkita sosiaalihuoltolain §21, jonka mukaan tilapäistä asumista järjestetään henkilöille, jotka tarvitsevat lyhytaikaista, kiireellistä apua. Kyseeseen voi tulla myös esimerkiksi niin sanottuna hätämajoituksena yösijan järjestäminen myös ilman oleskeluoikeutta maassa olevalle henkilölle. Jätin asiasta vielä lautakunnalle selvityspyynnön, johon odotan vastausta seuraavassa lautakunnan kokouksessa.

Ihmettelen myös Turun kaupungin viestintäjohtajan Saara Malilan kommenttia Iltalehdelle siitä, että naapureitten tiedottamisesta hätämajoituksesta sovittiin yhteistyössä kaupungin, poliisin ja SPR:n kanssa. Ainakaan lautakunnan jäseniä ei tästä asiasta informoitu. Odotan, että asia selvitetään perin pohjin seuraavassa lautakunnan kokouksessa. Puitesopimuksen jatkamista pitäisi mielestäni tarkkaan harkita.

(Julkaistu Turun Sanomissa 19.7.2018)

Ritva ”Kike” Elomaa: EU ajaa Suomen maaseudun ahtaalle

Hallituspuolueet keskusta ja kokoomus olivat aikanaan viemässä Suomea Euroopan unionin jäseneksi huonoista ehdoista huolimatta. Maatalouden osalta neuvottelutulos jätti erityisen paljon parantamisen varaa ja viljelijöille lupailtiin kansallista tukipakettia pehmentämään EU:n maatalouspolitiikan iskuja.

Kymmenisen vuotta sitten EU leikkasi tuntuvasti maatalouden tuotantotukia ja kohdensi resursseja maaseudun kehittämiseen, mikä oli tietenkin taas yksi isku viljelijöille. Vuonna 2015 poistettiin maitokiintiöjärjestelmä mikä kirpaisi Suomen maitotiloilla. Venäjä-pakotteiden myötä maatalouden kannattavuutta koeteltiin rankalla kädellä. Maitotilojen määrä on ollut tästä lähtien jyrkässä laskussa ja väheneminen jatkuu yhä.

Näköpiirissä on jälleen mustia pilviä maanviljelijöiden toimeentulon kannalta. EU-komissio julkisti kesäkuun alussa maatalousesityksensä rahoituskaudelle 2021–27. Tämä on viimeinen niitti monille suomalaisille tiloille. Maataloustuet voivat laskea jopa kahdeksan prosentin verran. Lisäksi on tulossa uusia ympäristövaatimuksia. Näitä uudistuksia maataloutemme ei kestä.

Tuleva vaalikausi 2019–23 on erittäin ratkaiseva Suomen oman maataloustuotannon kannalta. Suurten panosten pelissä on pöydällä myös omavaraisuutemme, maaseudun elinkelpoisuus ja tietysti viljelijöiden tulevaisuus. On ymmärrettävää, että nuoret eivät nykytilanteessa ole innokkaita jatkamaan maataloutta, sillä velka, vaativa työ ja epävarma tulevaisuus mietityttävät. Maaseudun palvelujen väheneminen ajaa ihmisiä kaupunkeihin. Suomen hallituksen on tehtävä kaikki mahdollinen turvatakseen riittävät palvelut myös maaseudulla.

EU:n toiminta on Suomen maaseudulle kohtalokasta. Ero unionista olisi pitkä sekä hankala prosessi. Tulevalla rahoituskaudella Suomen vuosittainen nettomaksuosuus paisuu sadoilla miljoonilla euroilla. Iso osa rahoistamme uppoaa muiden maiden menoihin ja byrokratiaan.

Perussuomalaiset vaatii EU:n maatalous- ja koheesiomiljardien kierrättämiselle stoppia, mutta hallitus ei ole lämpenemässä järkiavauksille. Asia jäänee seuraavan hallituksen vastuulle. Meidän on valvottava tiukasti omaa etuamme ja taisteltava maamme, maaseutumme ja elintarviketaloutemme puolesta.

Meidän on palautettava oikeus päättää omista asioistamme ja huolehdittava kansastamme sekä maastamme sekä tietysti maaseutumme elinvoimasta. Tähän meitä velvoittaa veteraanien ja edellisten sukupolvien meille jättämä arvokas perintö.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 15.7.2018)


Kai Sorto: Veikkausliigan politikointi Pride-viikolla ihmetyttää

Monien katsojien hämmästykseksi jalkapallon Veikkausliiga otti hiljattain näyttävästi osaa Seta ry:n järjestämään Pride-viikkoon, järjestämällä ”homofobian vastaisen kierroksen” kaikilla ottelupaikkakunnilla 29.–30. kesäkuuta.

On herännyt kysymyksiä siitä, kuinka vapaaehtoista liigan osallistuminen Pride-viikkoon oli, ottaen huomioon järjestön tekemän aiemman painostuksen muun muassa Pori Jazzin toimitusjohtajan erottamisen ja tamperelaisen kauppakeskus Ratinan yhteydessä. Päättikö Veikkausliiga valita asiassa pienimmän riesan tien?

Jalkapalloa ovat aiemmin käyttäneet poliittisena keppihevosenaan muun muassa Mussolini, Stalin ja Udai Hussein. On kuitenkin sanomattakin selvää, että kuningaslaji kuuluu kaikille. Setan kaltaisia järjestöjä ei kaivata politikoimaan ja keräämään irtopisteitä asiasta.

(Julkaistu Etelä-Suomen Sanomissa 5.7.2018)

Timo Rumpunen: Pridessa on kyse politiikasta

Parhaillaan järjestetään jokavuotinen Helsinki Pride -viikko. Jälleen yritykset yksi toisensa perään lähtevät mukaan pinkit eurot silmissään vaihtamalla yrityksensä logon sateenkaaren väriseksi facebookissa ja lisäämällä aina saman litanian missä kertovat olevansa tasa-arvon ja monimuotoisuuden kannattajia.

On kuitenkin käsittämätöntä, että sellaiset laitokset ja organisaatiot, kuten Kansaneläkelaitos, Posti ja Opetushallitus lähtevät mukaan identiteettipolitiikkaan vaikka näiden pitäisi olla täysin neutraaleja tahoja.

Monesti, kun asiaa lähtee kritisoimaan, että pridessä on kyse politiikasta aletaan väitettä ampumaan alas tasa-arvolla ja rakkaudella. Kuitenkin vuonna 2016 silloinen Vasemmistonuorten puheenjohtaja Anni Ahlankorpi kirjoitti Kansan Uutisiin: ”Vaikka Pride-tapahtumia markkinoidaan lähinnä rakkauden juhlana, ovat ne alkujaan, ja edelleen, poliittisia tapahtumia.”

Pridessä on siis kyse poliittisesta valtataistelusta ja seksuaalipropagandasta, jota lähes pakonomaisesti tyrkytetään yrityksille ja tätä kautta ihmisille. Koska viimeksi vastaavanlaista on edes tapahtunut historiassa, että yritykset yksi toisensa perään alkavat tunnustamaan yhtä poliittista ideologiaa ja liputtamaan sen puolesta?

Hyvesignalointikisa käy nyt todella kuumana.

(Julkaistu Turkulaisessa 1.7.2018)

Kai Sorto: Sote-uudistus ajaa kohti jäävuorta

Pääministeri Sipilä antoi keskiviikkona eduskunnalle ilmoituksen sote-uudistuksen viivästymisestä vuodella. Ilmoitus ei tullut yllätyksenä, sillä uudistus on kulkenut kriisistä toiseen jo 12 vuoden ajan. Jos jostakin tulisi vielä ihminen, jonka päätä ei tällä koohotuksella olisi ihan kokonaan sekotettu, niin se ihmettelisi.

Tiivistetysti sote-uudistuksen tilanne on se, että kolmesta päätavoitteesta – eli laajasta valinnanvapaudesta, katkeamattomista hoitoketjuista ja menojen kasvun hillitsemisestä – vain kaksi voi toteutua samanaikaisesti.

Mikäli valtion kestämätöntä velkaantumista halutaan hillitä ja säilyttää asiakasmaksut edes nykyisellä tasolla, on siis tehtävä valinta laajan valinnanvapauden ja katkeamattomien hoitoketjujen välillä.

Nykyinen malli on kaukana linjauksista, joita Perussuomalaiset olivat hyväksymässä hallitusohjelmaan keväällä 2015. Sotessa oli tuolloin tarkoitus edetä kolmessa vaiheessa siten, että valinnanvapauskokeilu olisi ollut vasta kolmas vaihe maakuntahallinnon ja yksikanavaisen rahoituksen kuntoon saamisen jälkeen.

Tilanne muuttui ratkaisevasti marraskuun 2015 hallituskriisin myötä, jolloin Sipilä antautui ja Kokoomus sai läpi yksityistämistavoitteensa. Valinnanvapaus siirrettiin toteutettavaksi samanaikaisesti sote-uudistuksen kanssa, ilman huolellisia selvityksiä ja kokeiluja. Vastineeksi Keskusta sai haluamat 18 maakuntaansa.

Vaikka jälkiviisaus onkin helppoa, on selvää että tuolloin tehtiin isoja virheitä, joiden tekemisessä myös Perussuomalaiset näyttelivät sivuroolia. Soteen syntyi kaksi valuvikaa: valinnanvapausmalli, joka lisää kustannuksia, sekä maakuntamalli, joka toimii osassa maakuntia, mutta ei sovi esimerkiksi pääkaupunkiseudulle.

Keskiviikkona uutisoitiin pääministerin ilmoituksen lisäksi myös laajasta kansainvälisestä tutkimuksesta, jonka mukaan Suomen terveydenhuollon laatu ja tulokset ovat maailman parhaat.

Sote-uudistus on puolestaan ajamassa kohti jäävuorta, sillä kolmen miljardin säästötavoite on muuttunut kolmen miljardin lisäkuluiksi, ja perustuslailliset ongelmat ovat yhä ratkaisematta.

Kaikesta huolimatta Sipilän hallitus jatkaa sumeilematta soten runnomista läpi, asiantuntijoista piittaamatta, yhden äänen enemmistöllä ja täysin epärealistisella aikataululla.

(Julkaistu Salon Seudun Sanomissa 29.6.2018)

Ville Tavio: Suosi suomalaista

Suomen talous voidaan saada kestävään nousuun nykyään lähes täysin unohtuneella keinolla: Aletaan suosia kotimaista tuotantoa. Kansantalouden kannalta sillä on ratkaiseva merkitys, mihin kuluttajien ja valtion rahat kulkeutuvat.

Asiassa on hienoa se, että kuluttajana kuka tahansa meistä voi vaikuttaa oikeasti isänmaan puolesta. Suomeen syntyisi vuosittain 10 000 uutta työpaikkaa, mikäli jokainen suomalainen käyttäisi 10 euroa kuukaudessa enemmän kotimaisiin tuotteisiin ja palveluihin.

Pelkkään kuluttajan valintaan kotimaisten tuotteiden menestystä ei kuitenkaan tule jättää. Politiikalla voidaan vaikuttaa suoraan siihen, millaisin kustannuksin kotimaisia tuotteita voidaan tuottaa eli miten kilpailukykyisiä ne ovat ulkomaisiin verrattuna. Korkean verotuksen ja byrokratian tie onkin kuljettu loppuun.

Myös kunnissa tehtävillä valinnoilla on merkitystä. Hiljattain uutisoitiin, että Turun koulujen ja päiväkotien ruokien lihasta reilu kolmannes on ulkomaista, joka on valtakunnallisestikin huono tulos. Perussuomalaiset esittivät viimeisimmässä Turun kaupunginvaltuuston kokouksessa, että kaupungin omistajapolitiikassa tulee pyrkiä nostamaan hankintojen kotimaisuusastetta. Valtuusto hyväksyi esityksen yksimielisesti.

Lisäksi ehkä suorin tapa julkisella vallalla puuttua talouden kulkuun on sen oman julkisessa omistuksessa olevan tuotannon edistäminen. Nykyinen tilanne näyttää välillä lähes toivottomalta, koska Suomi noudattaa nöyrästi EU:n vaatimuksia yhden markkina-alueen mallista, jossa voittavat etenkin Saksa ja Ranska.

Suomen hallitukset ovat myös EU:sta riippumatta toimineet vastoin kansallista etua. Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen (sd.) hallituskaudella myytiin sähköverkko Carunalle ja nyt pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ja valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) hallituskaudella valtion rautatieyhtiö VR pilkotaan ulkomaalaisen kilpailun edistämisen nimissä. Puhumattakaan siitä, että terveyspalveluita ollaan sote-uudistuksen myötä luovuttamassa entistä enemmän ulkomaisten sijoittajien käsiin.

(Julkaistu Turkulaisessa 20.6.2018)


Kai Sorto: Koulukoirat avuksi myös Turussa

Koira on ihmisen paras ystävä, jota voidaan koulutettuna käyttää apuna arviolta yli 30 erilaisessa ammatissa. Koirien vaikutusta myös erityislapsiin on tutkittu: koira-avusteisen pedagogiikan avulla on saatu hyviä tuloksia muun muassa autististen lasten sosiaalisten taitojen, empatiataitojen ja kommunikaation kehittämisessä. Koulukoiran läsnäolo on auttanut oppilaita myös keskittymään tehtävien tekemiseen ja parantanut oppimistuloksia.

Opetushallitus onkin myöntänyt Jyväskylän ammattikorkeakoululle rahoituksen opettajille suunnattuun koulutukseen ”koira-avusteinen työskentely oppimisen ja kasvun tukena”. Koulukoiria työskentelee tällä hetkellä useilla paikkakunnilla ympäri maata, myös Varsinais-Suomessa Raisiossa ja Salossa.

Kuitenkin Turun kaupungin sisäilmatyöryhmä on marraskuussa 2016 linjannut, etteivät koirat ole tervetulleita koulun sisätiloissa järjestettävään toimintaan. Päätöstä perusteltiin allergiasyillä, sillä noin 5 prosentilla koululaisista ja nuorista aikuisista on koira-allergia.

Suurimmalla osalla heistä allergia on lievä.

Myöhemmin ilmeni, että päätöksen sivuvaikutuksena kiellettiin myös koira-avusteinen työ Turun kouluissa, vaikka Turussa on tälläkin hetkellä ainakin 2-3 työtöntä, koulutuksen käynyttä koiraa kasvatusalan ammattilaisten työpareina.

Tietääkseni Turun sisäilmalinjauksia, mukaan lukien koirakieltoa, tarkastellaan viimeistään syksyn aikana uudelleen. Vaikka Turun sivistystoimiala onkin viime aikoina saanut lähinnä kielteistä julkisuutta, luotan siihen, että virkamiehet osaavat käyttää asian suhteen maalaisjärkeä.

Mahdollisiin allergioihin ja koirapelkoihin liittyvät käytännön kysymykset on onnistuttu selvittämään ja järjestämään kaikissa muissa kaupungeissa. Miksei tämä olisi mahdollista myös Turussa?

(Julkaistu Turkulaisessa 16.6.2018)


Timo Rumpunen: Poliittisesti latautuneet pois peruskouluista

Satakunnan Kansa teki jutun (23.5.) auktoriteettikammoisesta feministisestä opettajasta, joka on tekemässä oppilaille kirjaa, joka keskittyy tasa-arvoa edistäneisiin naisiin. Kirjassa on Tarja Halosen lisäksi muun muassa Feministisen puolueen jäseniä.

Kyllä opettajilla saa olla poliittisia mielipiteitä, mutta niiden levittäminen propagandanomaisesti oppilaisiin ei käy päinsä. Mikä myrsky siitä syntyisi, kun liberaalit vanhemmat kuulevat opettaja Pekka Perussuomalaisen paasanneen EU-kritiikkiä, maahanmuuttokritiikkiä ja pakkoruotsia vastustavia ajatuksia oppilaille?

Feministinen puolue löytyy tätä nykyään Ruotsista, Norjasta ja Suomesta. Kyseessä on siis todellinen poliittinen ideologia.

Marraskuussa 2016 allekirjoitin yhdessä muiden paikallisten poliittisten nuorisojärjestöjen edustajien kanssa vetoomuksen kouluille Varsinais-Suomessa, että he avaisivat meille ovensa, koska moni koulu oli kieltäytynyt ottamaan meitä vastaan. Miksi siis tämä feministinen opettaja saa päivästä toiseen levittää rauhassa ideologiaansa koulussa, kun poliittisilla nuorisojärjestöilläkin on vaikeaa päästä esittäytymään?

(Julkaisu Aamuset-lehdessä 5.6.2018)

Pirjo Lampi & Tapio Äyräväinen: Mistä soten säästöt syntyvät?

Meneekö päivääkään ilman, ettei julkisuuteen tule uusia mielipiteitä sote-uudistuksesta? Hallituksen värväämät asiantuntijat ovat tietysti oikeassa ja muut väärässä. Valinnanvapaudesta on noussut suurempi vastarinta kuin kokoomus oletti. Omatkin rivit ovat repeilleet. Alkuperäisessä lakiluonnoksessa valinnanvapaus oli paljon suppeammassa muodossa. Siitä ehkä olisi voitu päästä kompromissiin. Sitten iski ahneus. Huomattiin, mikä mahdollisuus tässä on suurille yksityisille sotealan yritysmonopoleille tuottaa palveluita valtion rahoituksella.

Ulkoministeri Timo Soini (sin) totesi, että nyt voi köyhäkin valita. Ehkä voi, jos osaa ja sattuu asumaan suhteellisen suuressa kunnassa, jossa palveluntuottajia on enemmän kuin yksi. Entäpä palvelun hinta?

Asiakasmaksu on sama riippumatta siitä, minkä julkista palvelua tuottavan sotekeskuksen, yksityisen tai terveyskeskuksen, asiakas valitsee. Molemmat asettuvat maksun suhteen samalle viivalle. Hallitus on vakuuttanut, etteivät asiakasmaksut nouse.

Kunnat ovat jo nostaneet innolla maksujaan asiakasmaksuasetuksen enimmäistasolle niin perusterveydenhoidossa kuin erikoissairaanhoidossa. Käykö niin, että asiakas, joka tällä hetkellä maksaa yksityisellä sektorilla sen mukaisesti kalliimman hinnan kuin julkisella sektorilla, saakin palvelunsa tulevassa sotekeskuksessa halvemmalla kuin ennen? Hyötyykö köyhä?

Alunperin puhuttiin kolmen miljardin kustannussäästöistä. Asiantuntijat ovat tulleet toisiin ajatuksiin. Niinpä ministeri Petteri Orpo (kok) oli kääntänyt takkinsa ja totesi eduskunnan kyselytunnilla, ettei uudistuksella tavoitellakaan säästöjä. Nyt tavoitteena oli Orpon mukaan se, että ihmiset pääsevät nopeammin hoitoon. Sitä vartenko vaaditaan ja tarvitaan historiallisen suurta uudistusta?

Valtiosihteeri Martti Hetemäki sotki pakkaa ilmoittamalla omassa muistiossaan, että valinnanvapauden säästöpotentiaali on nolla euroa, mutta tiedon ja teknologian käytön avulla voitaisiin saada neljän miljardin säästöt. Tulokset valinnanvapauden kokeilusta Keski-Uudellamaalla viittaavat kuitenkin siihen, että malli lisää kustannuksia.

Mistä säästöt syntyvät? Säästöjä saadaan visioissa mm. vanhusten hoidossa. Ikäihmisiämme pitää hoitaa kotona viimeiseen hengenvetoon asti, mutta resursseja ei siihen ole tälläkään hetkellä. Pelastaako teknologia? Kotihoitajien virtuaalikäynneillä syntyy säästöjä. Hoitaja kävisi päivässä jopa 20-40 kotihoidon asiakkaan luona ”virtuaalisesti”. Toisin sanoen säästöt revitään kotihoitajien pienistä palkoista.

Säästöjä tavoitellaan myös sähköisten terveystarkastusten ja oirearvioinnin käytön lisäämisellä. Teknologian avulla saatamme saada säästöjä, mutta teknologian hankkiminen ei ole ilmaista. Se voi olla hyödyllinen lisäapu, mutta sillä ei voida koskaan korvata kokonaan hoitohenkilökuntaa.

(Julkaistu Perniönseudun Lehdessä 31.5.2018)

Pirjo Lampi: Vanhustemme heitteille jättäminen on lopetettava

Olen toista kautta sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenenä enkä olisi ikinä voinut uskoa, että viime kauden vanhuspsykiatrian tapahtumien jälkeen ollaan taas samassa tilanteessa. Turun Sanomat toimii tiedon antajana asioista, joista lautakuntaa pitäisi informoida nopeasti. Tällä tavalla ei kerta kaikkiaan voida virkamiesten taholta jatkuvasti toimia. Asiat eivät salaamalla muutu paremmiksi.

Kotihoidon tilanne on kaoottinen. Kesälomasijaisista on huutava puute ja jo viime vuoden elokuussa on Lounais-Suomen aluehallintovirastolle (Avi) tehty epäkohdista ilmoitus. Nyt Avi edellyttää Turun sosiaali- ja terveyslautakunnalta selvitystä elokuun loppuun mennessä. Lautakunta ei tiedä asiasta mitään.

Vanhuksilta on jäänyt palveluja saamatta. Ovatko he kuitenkin niistä maksaneet?
Meille on esitelty asiakastyytyväisyyskyselyitten tuloksia ja kaikesta on saanut kuvan, että asiat ovat hyvin.

Työntekijöitten ilmoituksista siitä, että he eivät pysty hoitamaan tehtäviään ajanpuutteen vuoksi tai että asiakkaat ovat jääneet jopa palveluja vaille, ei ole hiiskuttukaan. Siitä, että sijaisten saaminen ei ole helppoa on joskus mainittu yleisellä tasolla.

Hoitohenkilökunnastahan on pulaa joka puolella Suomea. Varsin ikäviä uutisia kotihoidon laiminlyönneistä koko maan tasolla saamme lukea aivan liian usein. Pelkkä henkilökunnan lisääminen ei välttämättä kuitenkaan ratkaise kaikkea. Kysymys on myös työn arvostamisesta, organisoinnista ja johtamistavoista.

Itse olen saanut viestejä omaisilta hoidon tasosta joistakin hoivayksiköistä ja kotipalveluista aina silloin tällöin. Asioista olen informoinut vastuuvirkamiehiä ja he ovat luvanneet puuttua asioihin.

Ihmisiltä kuulee myös edelleen valitettavaa viestiä siitä, miten huonosti ikäihmisten kotiuttaminen sairaalahoidosta toimii. Meillä ei ole riittävästi jatkohoitopaikkoja esimerkiksi Tyksistä.

Meillä on tehty toiminnan muutoksia kehittämällä kuntoutusta, kotisairaalatoimintaa ja meillä on kotiuttamistiimi. Valitettava viesti on se, että näitten toimintojen välillä ei keskinäinen tiedonkulku toimi. Vanhusta pompotellaan hoitopaikasta toiseen.

Kotihoidon varassa on aivan liian huonokuntoisia ihmisiä. Se, että olemme saaneet vanhuspalvelujen kustannuksia pienennettyä, vanhuspalvelulain mukaisesti, siirtämällä tosiasiassa ympärivuorokautista hoivaa tarvitsevia vanhuksia riittämättömän kotihoidon varaan, on edesvastuutonta.

Tulevassa sote-uudistuksessa säästöjen kohteena ovat juuri vanhukset. Säästöjä kuvitellaan saatavaksi muun muassa kotihoitojen virtuaalikäynneillä”.

Turku on yksi kaupungeista, joka haluaa lisätä laittomasti maassa olevien palveluja. Hätämajoituksen järjestämiseen löytyi rahat ja huoneisto nopeasti ilman selkeää toiminta suunnitelmaa.

Olen jättänyt asiasta lautakunnalle selvityspyynnön. Kun kohteena ovat ihmiset, joilla ei ole lainmukaisesti oikeutta enää olla maassamme, vedotaan tunteisiin, tasa-arvoon ja inhimillisyyteen.

Nämä arvot eivät siis ilmeisesti koske omia ikäihmisiämme, koska nyt on kyse nimenomaan arvovalinnoista.

Saammeko maanlaajuisesti kansalaiset osoittamaan tahtotilansa tässä asiassa? Nousemmeko barrikadeille puolustamaan heidän oikeuksiaan, koska he eivät siihen enää itse kykene?

Olemmeko valmiita vaatimaan vanhuksillemme subjektiivista oikeutta hoivakotiin silloin, kun he sitä kuntonsa puolesta tarvitsevat ja itse haluavat? Tällä hetkellä he ovat kotinsa vankeja, ellei kukkarosta löydy riittävästi rahaa yksityisen hoivapaikan hankkimiseksi.

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.5.2018)

Pirjo Lampi: Kastaripuistoa ei pidä tuhota

Suurin osa Uittamon asukkaista ei halua, että tuota aluetta ruvetaan pilkkomaan. Uimahallin tilalle asukkaat ovat valmiita hyväksymään uutta rakentamista, koska vuosikausia käyttökelvottomassa kunnossa olevaa uimahallirakennusta on turha säilyttää. Ehkäpä se olisi aikanaan pitänyt kunnostaa.

Ihmettelen Olli Mannin kommenttia asukasmäärän pienenemisestä, koska uittamolaisena tiedän, ettei siellä juuri tyhjillään asuntoja ole. Ne, jotka tulevat myyntiin menevät kaupaksi varsin nopeasti.

Uittamolla on lähikauppa ja posti. Lähikoulu ja päiväkoti esiopetuksineen. Ne eivät ole tyhjillään. Asukasmäärän lisääminen tietää ongelmia näiden palveluiden suhteen. Lähikoulun säilyminen alueella koettiin viime valtuustokaudella välttämättömäksi.

Alue on säilynyt rauhallisena ja turvallisena. Siellä on säilynyt yhteisöllisyys. Siellä autetaan toinen toisiaan.

Ikäihmisiä alueella on kuten muuallakin ja monet heistä asuvat nyt yksin tai kaksin suhteellisen isoissakin asunnoissa. Se on saattanut vaikuttaa asukasmäärän muutokseen.

Uittamolla on usean sukupolven ihmisiä. Isovanhemmat, lapset ja lastenlapset viihtyvät samalla alueella. Myös monet kotoaan lähteneet nuoret palaavat alueelle takaisin perustettuaan perheen.

Kastaripuistolla on alueella asuville suuri merkitys virkistysalueena. Se on korvaamatonta luontoaluetta.

Mikäli tuolle alueelle rakennettaisiin seitsemän kerrostaloa, se tuhoaa koko alueen nykyisen kokonaisuuden.

Liikenne Ispoisten puistotiellä tulee ongelmaksi sen ollessa jo nyt varsin ruuhkainen työssäkäyntiaikoina.

Luonnon läheisyys ja lähiön pienuus ovat olleet juuri Uittamon valtteja. Siellä voi kävelylenkillä nähdä ketun tai peuranvasan. Siellä on tilaa ulkoiluttaa koiria. On suunnistusreittejä ja kuntopolkuja ja toisella laidalla Uittamoa myös meri.

Siitä, minkälaisia asuntoja tulisi ja kuka niitä rakennuttaisi, on ilmeisesti epäselvyyttä tai ainakaan asiaa ei haluta paljastaa.

Miksi juuri Kastaripuisto pitäisi osittain hävittää rakentamisen tieltä? Mikäli alueelle rakennettaisiin myös vuokra-asuntoja, se tulisi oleellisesti muuttamaan lähiön imagoa.

Turun kaupunkistrategiassa todetaan, että asukkaiden osallisuus nähdään tärkeänä osana kaupungin perustoimintaa, asioiden valmistelua ja päätöksentekoa.

Samoin todetaan, että liikunnallisen, aktiivisen elämän tuottama lisäarvo on kaupungin talouden ja toiminnan kannalta merkittävä.

Toivottavasti päätökset tehdään kaupunkistrategian mukaisesti ja Uittamo saa säilyä pienenä ja viihtyisänä lähiönä asukkaiden toiveiden mukaisesti.

(Julkaistu Turun Sanomissa 18.4.2018)

Ville Tavio: Kohta poissa on veljet

Isoisäni oli vasta täyttänyt 18 vuotta, kun talvisota alkoi 30.11.1939. Hän värväytyi aseväkeen vapaaehtoisena ja osallistui talvi- sekä jatkosotaan selviten haavoittumatta. Sotien jälkeen hän kuitenkin lähti Lappiin miinanraivaustyöhön ja menetti miinan räjähdyksessä jalkansa. Hän sai sotainvalidien palvelut ja eli hyvän elämän, kunnes nukkui pois vuonna 1993.

Heti sotien jälkeen sotaveteraaneja oli Suomessa noin 600 000. Nyt vuonna 2018 heitä on jäljellä enää noin 11 000 ja muutaman vuoden päästä enää noin 5 000.

Nyt on siis viimeinen hetki maksaa kunniavelka sotiemme veteraaneille.
Veteraanijärjestöt ovat esittäneet, että vuosien 1939–1945 rintamaveteraaneille korvataan samanlaiset kattavat avopalvelut kuin tähän asti sotainvalideille.

Käytännössä tämä toisi helpotusta vaikeisiin ja taloudellisesti tiukkoihin vanhuudenpäiviin. Rintamaveteraaneille korvattaisiin kotipalveluja, asumispalveluja, liikkumista tukevia palveluja, omaishoidontuki ja sairaanhoitopalveluja.

Mitään kokonaan uutta lakia ei tarvitse säätää, vaan nykyisen rintamaveteraanien kuntoutuksesta annetun lain muutos riittää.

Riittävä rahoitus ei saa olla budjettikysymys, koska veteraaneja ei ole pian enää keskuudessamme. Riittääkin, että rahoitus varmistetaan parille seuraavalla vuodelle, koska veteraanien määrä vähenee nopeasti.

Veteraanien vähentymisen myötä valtion tähän asti veteraaneihin budjetoima rahamääräkin laskee.

On asioita, joita ei voi mitata rahassa. On Suomelle kunnia-asia tarjota ihmisarvoisen elämän puitteet viimeisille elossa oleville sotaveteraaneille.

(Julkaistu Turun Sanomissa ja Turkulaisessa 11.4.2018.)


Jouko Laakso: Toriparkki uusi lypsylehmäkö?

Torikannen rakentamisen sanottiin olevan kustannukseltaan 23 miljoonaa euroa, kun sitä kysyttiin edellisessä valtuustossa ja sen kustantaa Turun kaupunki.

Nyt saatiin juuri lukea TS:stä, että kustannus onkin jo 30 miljoonaa euroa ja lisäksi joukkoliikennelautakunta haluaa 750 000 euroa liikennejärjestelyihin ja taas maksaa turkulainen veronmaksaja kiltisti mitä pyydetään.

Nyt on piikki auki, lisärahan tarve varmaankin tulee kasvamaan kun veronmaksajat näköjään saavat vastattavakseen ”kustannusaparaatin”, jonka kokonaiskustannuksista ei kenelläkään ole varmaa tietoa.

Vanhustenhuolto ja vammaisten asiat on jo retuperällä! Rahaa hukataan yllä mainittuun hankkeeseen, jota suuri osa turkulaisista on vastustanut ja vastustaa edelleen. Turun kauppatori on yhtä arvokas historiallisesti kuin Tuomiokirkko tai Vanhan suurtorin alue tai jokiranta sekä Turun linna.

Uuden valtuuston pitäisi ottaa koko asia uudelleen käsittelyyn. Kustannuksiltaan näin epämääräistä hanketta ei saisi aloittaa tämän tietämyksen pohjalta mitä nyt on saatavissa.

Päättäjät, teillä on myös vastuu. Oletteko valmiit kantamaan sen vastuun, mitä näillä tiedoilla olette saaneet käyttöönne?

Toivon ryhtiä valtuutetuilta tässä hulvattomassa menossa mikä on jo nyt nähtävissä. Missä esimerkiksi ovat tarkat rakennuspiirustukset koko hankkeelle, sekä selvitys rahoituksen vastuusta?

Torin kansi tulee olemaan varmaan suurin kansirakennelma Suomessa ja sen vesitiiviys tulee olemaan vaikeasti hallittavissa. Jos vuotoja syntyy, niin jälleen veronmaksajat ovat maksumiehiä. Voidaan puhua jopa miljoonista euroista.

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.4.2018)

Ritva ”Kike” Elomaa: Suomalaisen maataloustuotannon puolesta on taisteltava

Maa- ja metsätalousvaliokunta käsitteli viime viikolla kokouksessaan komission tiedonantoa tulossa olevasta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan kokonaisuudistuksesta. Uudistukseen ja sen mahdollisiin vaikutuksiin liittyy suurta epävarmuutta. Suomen on taisteltava neuvotteluissa oman maataloustuotannon puolesta. Emme voi olla neuvottelupöydän vellihousu, joka nielee kaiken pureskelematta. Meidän on neuvotteluissa varmistettava, että koko maassa pystytään harjoittamaan maataloutta tulevaisuudessakin. Meillä täällä vallitsee varsin poikkeavat olosuhteet, minkä seurauksena Suomen on erityisesti oltava hereillä neuvottelupöydässä.

Nuorten viljelijöiden sekä pientilojen tarpeet on otettava jatkossa paremmin huomioon. Myös sukupolvenvaihdoksia tiloilla on helpotettava niin talouden kuin byrokratian osalta. Ruoan alkuperätiedot on saatava pakkauksiin selkeästi näkyviin, jotta kuluttajat voivat arvioida paremmin elintarvikkeiden alkuperää. Kotimaisen ruoan on saatava näkyä ja erottua kauppojen hyllyllä. Hyvää ei tarvitse piilotella.

Suomalaisen ruoantuotannon kilpailukyky perustuu muun muassa puhtauteen ja eettisyyteen. Meillä antibioottien käyttö on todella vähäistä moniin muihin Euroopan maihin verrattuna. Vaikka eläinten oloissa on aina parannettavaa, niin tälläkin saralla suurella osalla suomalaisista tiloista asiat on hoidettu mallikelpoisesti. Suomessa porsaat saavat pitää saparonsa ja kanat nokkansa. Porsaat saavat pitää saparonsa vain kolmessa EU-maassa ja saparoa pidetäänkin eläinten hyvinvoinnin supermittarina.

Suomalaisen maatalouden kilpailukyky ei saa kärsiä siitä, että tiloillamme hoidetaan asiat hyvin. Laadun kustannuksella tapahtuva hintakilpailu ei ole hyvä asia. Eläinten hyvinvointiin panostaminen ja puhdas suomalainen ruoka ovat tulevaisuuden kilpailuvaltteja. Emme saa vesittää kotimaisen maatalouden toimintaedellytyksiä olemalla passiivisia EU:n maatalouteen liittyvään päätöksentekoon vaikuttamisessa. Tällä hetkellä elintarvikealan tuotantoketju työllistää peräti 340 000 suomalaista. Kotimaiset marjat, kananmunat, maitotuotteet, liha sekä vilja ovat valtava taloudellinen mahdollisuus. Tämä suomalaisten neuvottelijoiden on syytä pitää mielessä istuessaan neuvottelupöytään. Kotimaisen maataloustuotannon puolesta on taisteltava, jos emme halua olla tulevaisuudessa huonompilaatuisten tuontielintarvikkeiden varassa.

(Julkaistu Turkulaisessa 24.3.2018)

Ville Tavio: Ratikka vai jättibussi

Ratikka vai jättibussi? Siinäkö ainoat vaihtoehdot Turussa?

Oletteko lukeneet viime aikoina uutisia, joissa esitellään valintaa raitiotien tai jättibussien välillä? Tämä kysymyksenasettelu tarjoaa vain kaksi vaihtoehtoa.

Oikeasti on paljon vaihtoehtoja. Politiikassa on aina valinnanvaraa.

Entä miksi raitiotietä kutsutaan pikaraitiotieksi ja isoja busseja superbusseiksi? Kyse on mielipidemuokkauksesta, jossa ihmisille luodaan positiivista mielikuvaa tuotteen erinomaisuudesta. Markkinamiesten lisäksi monet poliitikot käyttävät mielellään tällaisia sanoja, sillä niillä pyritään luomaan äänestäjille mielikuvaa oman politiikan edistyksellisyydestä.

Olisi rehellistä puhua raitiotiestä ja jättibusseista. Sekä lisäksi siitä, mitä niiden vaihtoehtoina on.

Ensinnäkin, nykyinen bussiliikenne ja varsinkin seutuliikenne Föli toimii erinomaisesti. Turun lähiöissä ei tapahdu sellaista väestöräjähdystä, ettei busseihin enää mahtuisi. Sitä paitsi vilkkaisiin aikoihin on helppo lisätä vuoroja. Raitiotie ja jättibussit maksavat veronmaksajille valtavasti uusina menoerinä ja silti ne kulkisivat ruuhka-ajan ulkopuolella lähes tyhjillään.

Toiseksi, liikkuminen ja kaupunkiympäristön kehittyminen on paljon muutakin kuin muutama reitti kantakaupungille. On lentokenttää, satamaa ja rautatieasemaa, sekä satoja muita osoitteita, joihin ihmiset kulkevat. Paljon pyörällä polkemista ja rutkasti enemmän autoilua.

Rautatieaseman ja bussiaseman yhdistäminen moderniksi matkakeskukseksi kannattaisi tehdä ensimmäiseksi. Turun Perussuomalaiset otti tämän esille jo vuonna 2012. Sitten pitää huolehtia hyvistä ja nopeista kulkuväylistä busseille ja yksityisautoilijoille.

Keskustan ja isompien lähiöiden välit ovat mielenkiintoisia reittejä suunnitella raitiotietä ja jättibussilinjoja, mutta liikenteeseen panostaminen yksisilmäisesti niiden välillä ei ole järkevää. Meillä on esimerkiksi kauppakeskukset Mylly ja Skanssi, sekä ennen kaikkea Turun lähikunnat, joita ei saa unohtaa joukkoliikenneratkaisuissa.

(Julkaistu Turkulaisessa 24.3.2018.)

Kai Sorto: Puolalan koulun tilanne vaatii kiireellisiä toimia

Puolalan alakoulun peruskorjaus alkaa kesällä ja kestää kaksi vuotta. Syksyllä 2016 tehtiin päätös 450 oppilaan sekä 35 työntekijän sijoittamisesta korjauksen ajaksi väistötiloihin Sepänkadulle. Kevään 2017 aikana Sepänkadulla alkoi kuitenkin ilmetä sisäilmaongelmia rakennuksen toimiessa TSYK:n väistötilana.

Sepänkadun ongelmat havaittiin siis vuosi sitten, mutta asia tuotiin kasvatus- ja opetuslautakunnan tietoon ja päätettäväksi muutama viikko sitten. Asian kanssa näpertelyyn meni lähes vuosi. Miksi?

Puolalan koulun tilanne vaatii kiireellisiä toimia, sillä aika ja vaihtoehdot käyvät vähiin. Sepänkadun sekä vaihtoehtoiseksi väistötilaksi tarjotun Ruiskadun sisäilmaongelmia on nyt alettu selvittää, mutta tutkimusten valmistuminen kestää aikansa, eikä tuloksista ole vielä mitään varmuutta.

Näin lautakunnan jäsenen näkökulmasta oppilaiden vanhempien aktiivisuus väistötila-asiassa on ollut keskeisen tärkeää. Myös koulun henkilökunnan kanssa käydyt keskustelut koululla vieraillessani antoivat olennaista tietoa. Peruskorjauksen siirtäminen lyhyellä varoitusajalla kävisi erittäin kalliiksi ja tekisi tyhjäksi henkilökunnan tekemät valmistelut syksyn toiminnan osalta.

Mielestäni paras ratkaisu olisi parakkikylän hankkiminen, mikäli aikataulu sen vielä tässä kohtaa sallii. Pahin vaihtoehto olisi ”kokeilla” väistötilaa, todeta se terveydelle haitalliseksi ja pompotella koulua väistötilasta toiseen.

Puolalan lisäksi Turulla on edessään valtavia kouluinvestointitarpeita. Hyväksyttyjen sekä valmistelussa olevien hankkeiden vuosittaiset kustannustasot saattavat pahimmillaan ylittää 100 miljoonan euron rajan.

Tampereen kaupunki on vuokrannut kymmeneksi vuodeksi pitkäaikaiseen käyttöön tarkoitetun ja tarpeiden mukaan suunnitellun siirtopäiväkodin, joka toimii kunnallisten päiväkotien väistötilana lukuisten sisäilmaremonttien ajan. Voisimmeko käyttää samaa ratkaisua myös Turun koulujen osalta?

(Julkaistu Turun Sanomissa 20.3.2018)


Jouko Laakso: Föli on paras joukkoliikenteen ratkaisuksi

Joukkoliikenne on Turussa ja ympäristökunnissa saanut varauksetonta kiitosta hyvänä joukkoliikennejärjestelynä. Turku on myös laajalti levinnyt asumisalue ja bussit pääsevät joka alueelle rattia kääntämällä.

Pian ovat nykykehityksen myötä liikenteessä olevat bussit sähkökäyttöisiä ja samalla ympäristöystävällistä joukkoliikennettä. Näin ei tule kohtuuttomien kustannusten paineita meille veronmaksajille ja reittejä voidaan muuttaa aina tarpeiden mukaan sekä tihentää ajovälejä kysynnän mukaan, kohtuuhinnalla, nyt ja tulevaisuudessa.

Pitäisi kysyä joukkoliikennettä käyttäviltä mitä he haluavat ja miten he haluavat veroeuronsa käyttää. Myös muilta kaupungeilta on tullut halua matkia Turun mallia joukkoliikenteen järjestämiseksi samoin perustein kuin meillä Turussa nyt on toimittu.

Ylisuuret superbussit ja kiskoilla olevat pitkät raitiovaunuletkat eivät millään muotoa sovi keskikaupungin kapeisiin katuverkkoihin ja siltoihin, vaan ovat suorastaan muun liikenteen vahvana haittatekijänä katuverkossamme.

Nykyistä hyväksi todettua Föli-liikennettä vielä paremmaksi hiomalla saadaan kaikkia tyydyttävää ja hinnaltaan edullista liikkumista Suomen Turkuun.

(Julkaistu Turun Sanomissa 17.3.2018)

Timo Rumpunen: Taikaseinästä rahaa?

Mistä Vihreiden valtuustoryhmän aloitteen allekkirjoittaneet valtuutetut meinaavat repiä rahat maksuttomaan koulutukseen ja terveydenhuoltoon paperittomille ihmisille Turussa? Samat henkilöt unelmoivat rakentavansa myös ratikkaverkoston ja tähän vielä päälle vielä rummutetaan maksutonta varhaiskasvatusta ja ehkäisyä nuorille. Kyllä rahaa näyttää riittävän vaikka Turku elää jatkuvassa budjettivajeessa.

(Julkaistu Turkulaisessa 31.1.2018)

Mikael Miikkola: Nöyryys on hienoin joukkuepelaajan ominaisuus työpaikoilla ja urheilussa

”Nöyryys ei olk koskaa liikaa, sano piika ko sonnil niias”, opettaa varsinais-suomalainen sananparsi. Nöyrä on johtajan suosituin adjektiivi itsestään. Sillä mm. poliitikko valintansa jälkeen osoittaa vaatimattomuuttaan.

Vaikeaahan se on, sillä käsite on liukas. Sen vastakohtia ovat ainakin: määräävä, vallanhimoinen, koppava ja ylimielinen.

Nöyrät johtajat palvelevat. Nöyryys muokkaa hyvästä johtajasta erinomaisen. Se on ominaisuus, jolla hän erottuu taviksista. Nöyrä myöntää virheensä. Hän ymmärtää, että johtajuus on oppimista myös alaisilta. Nelson Mandelassa oli nöyrän johtajan ominaisuudet.

Kelpo johtaja ei ole ylimielinen tai pollea kyvyistään. Presidentti Kekkonen totesi aikoinaan, että ”mahtailijat ovat aaseja” eli ylimielisiä ja tyhmiä. Heillä voi olla rohkeutta ja jääräpäisyyttä, mutta sosialinen hoknokka puuttuu. Kun ego ohjaa, silloin harkinta helposti pettää.

Sosiaalisesti älykäs ihminen tietää kuinka eri tilanteessa on käyttäydyttävä, mitä sanoa tai jättää sanomatta.

Tärkeintä on, miten toiseen suhtautuu. Jokaista on kohdeltava samoin. Asemaan katsomatta. On oltava halu ja kyky kokea toinen vertaisenaan. Asettua hänen asemaansa. Se on ihmisten välistä maalaisjärkeä. Nöyryyttä!

Työpaikoilla se vaatii hyvää arvostelukykyä ja vaistoa. Kykyä aistia miten työtoveri todennäköisesti reagoi eri tilanteisiin ja tapahtumiin – oivallusta, hoksnokkaa.

Kun rekrytoidaan huipputason joukkuepelaajia, niin nöryys on tärkeämpää kuin pätevyys ja tekniset taidot. Nöyryys on paljon sitä miltä se näyttää. Siitä puuttuu ylisuuri ego sekä huoli omasta asemasta.

Nöyrä osaa arvostaa toisten työpanosta ja välttellä parrasvaloja. Hän jakaa kiitosta, korostaa tiimiä. Nöyrälle menestys on kollektiivistä.

Se on hienoin ja välttämättömin joukkuepelaajan ominaisuus sekä työpaikoilla että urheilussa.

Työntekijä on ketjun tärkein lenkki. Siksi parhaat headhunterit jalkautuvat värväämmään yrityksen kulttuuriin sopivia työmuurahaisia. Ei haalita kuningattaria, prinssejä tai primadonnia vaan nöyriä, nälkäisiä ja älykkäitä. Se on sekoitus tarmoa, intohimoa ja henkilökohtaisesta vastuuta.

Todellinen joukkuepelaaja on kiinnostuneempi ympärillään olevista kuin itsestään.

Kun terve itseluottamus puuttuu, ollaan lipevän jalomielisä ja myönteisiä. Jotkut erehtyvät pitämään sitä nöyryytenä kun toinen ei osaa ymmärtää ja arvostaa omia lahjojaan tai työpanostaan. Se on nöyristelyä! Nöyryys ei ole sitä, että vähättelee itseään vaan ajattelee vähemmän itsestään.

Ihmiset ovat usein erilaisia kahden kesken ja porukassa. Monet lahjakkaat, hauskat ja ystävälliset eivät ole joukkuepelaajia, kun nälkä suuntautuu ulkopuoliseen. Yhteiset matkat ja pitkähköt vuorovaikutustilanteet ovat sosiaalisesti paljastavia.

Tehokas tapa on hakea työntekijöitä ystävien ja suosittelijoiden välityksellä. Kolme, neljä laatusanaa asianomaisesta riittää.

Suoritusnälkäinen ja epäitsekkäällä tavalla työpaikasta motivoitunut on onnistuneempi valinta kuin koreileva CV.

Työpaikalla, joukkueessa, tiimissä on oltava vahva oma kulttuuri. Suurin Hiawatha kulkee sen etunenässä. Hän luo kulttuurin – porukan hengen. Kuten kaupunginjohtaja, pormestari tai rehtori.

Kyse ei ole vain yhdestä intiaanipäälliköstä. Alijohtajat palkkaavat puolestaan muita intiaaneja samalla sapluunalla. Rekrytointi on firman tärkein menestystekijä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 27.1.2018)

Mikael Miikkola: ”O juur niinkum pikkulaps, ete tiärk kosk tule ja mitä tule”

Äidinkielen opettajalta kysyttiin pilkkusäännöistä. Hän vastasi:”Missä puhekielessä tulee ”vittu”, siihen kannattaa panna pilkku.”

Sanavarastomme huvetessa on muidenkin välimerkkien käyttö lisääntynyt. Jopa niillä erotumme kulttuurikansoista. Kun aurinkorantojen gigolo kysyy kansallisuuttamme ja saa vastauksen, niin poikkeuksetta singahtaa rantatuuleen:”Suomi, perkkele, saatana…” Brändiämme tuskin parantaa se, että olemme ainoa EU maa, joka on antanut nimensä vodkamerkille ja joka tekee itsestään uunoturhapuromaista pilaa?

Brittiläisessä maailmassa jo hartiatason alapuolisten sanojen käyttöä pidetään sivistymättömänä.

Suomen kieli soveltuu liian hyvin kiroiluun. Voimasanat on vanha reaktio ”taistele tai pakene”-tilanteissa, kun vaara kohtaa. Se on kuin taisteluhuuto, jolla luodaan myös pelkoa vastustajaan. ”Hakkaa päälle”, ”Uraaaaa… ja islantilaisten jalkapallofanien tunnushuuto ovat jo käsitteitä.

Kun Väinö Linnan ”Tuntematon sotilas” vuonna 1954 julkaistiin, sitä jouduttiin sensuroimaan jermujen kiroilun (224 kpl) takia.

Hallitsematon ja liiallinen sadattelu ovat on ala-arvoista ja sivistymätöntä. Oikeaan paikkaan ja aikaan murjastuna voimasana voi sitä sastoin olla taiteellinen ilmaisu, kuten presidentti Kekkosen ”saatanan tunarit”, entisen ministerin ”vmp-ei vois vähempi kiinnostaa” tai Lenitan ”se on ihan perseestä” osoittanevat.

Kiroilun voimakentästä eristäytyminen on mahdotonta. Porukkakäyttäytyminen, mielialamyrkyt ja piinttyneet tavat ovat liian hallitsevia. Jotkut pyrkivät kielenkäytöllään vain ärsyttämään ja saamaan huomiota. Ja siinähän onnistuu helposti.

Tein testin. Vastasin tuntemattomien soittoon: ”Kuka ”X#@£”siellä horisee”? Viidennen kerran jälkeen oli lopetettava. Erotuin kielteisesti!

Sananvapaus edellyttää harkintaa ja varovaisuutta. Muka hyvä pila, iva, pilkka tai jopa sormimerkki voidaan tulkita saeksuaaliseksi häirinnäksi tai syrjinnäksi. Siitä jo julkinen häpeä on kova rangaistus.

Kiroilu toisen nimittelemiseksi, solvaamiseksi, vähättelemiseksi tai halventamiseksi voivat johtaa käräjäoikeuteen. Medioissa vasta olleet julkkisten möläytykset ovat varoittavia esimerkkerjä. On hyvä pitää mielessä, että monikulttuurisessa yhteiskunnassa on myös ryhmiä, joiden kunnian loukkaaminen vaatii hyvitystä tai kostoa!

Haavat ja mustelmat paranevat, mutta henkiset arvet pysyvät.

Huonoista tavoista pääsee eroon. Parannus on tehtävä omien korvien välissä. Mentorikin voi siinä auttaa. Koti ja varhaiskasvatus ovat tiloja opetella kunnioittamaan, pesemään suunsa ja hillitsemään itseään. Joukkueurheilukin kesyttää kusipäät. Se antaa mahdollisuuden parantaa tapojaan silloin kun minä, minä, minä vielä kääntyy. Jos ei äiti opeta, niin maailma opettaa.

Kansakoulussa ihastuin sievään neitoon. Kiinnitin jenkin hänen hiuksiinsa. Jäin hetkeksi tytön mieleen, mutta sain jälki-istuntoa. Opin, että massasta erottuminen on tehtävä myönteisesti!

Sanotaanhan: ”Joka ei mieltään pahoita, ei tapojaan paranna.”

(Julkaistu Turun Sanomissa 7.1.2018)

Ville Tavio: Vaaralliset kauppasopimukset

EU:n ja USA:n välinen TTIP-vapaakauppasopimus sekä EU:n ja Kanadan välinen CETA-vapaakauppasopimus ovat olleet pitkään eduskunnan käsiteltävinä.

Ulkomaankaupan esteiden purkaminen on Suomen kaltaiselle vientimaalle lähtökohtaisesti hyvä ja kannatettava asia. Mikä voisi mennä sopimuksissa pieleen?

Ensimmäinen ja pienempi ongelma on, että Suomi ei itse aktiivisesti neuvottele kauppasopimuksistaan, vaan EU tekee sen kaikkien 28 jäsenmaansa puolesta. On siten selvää, että pienemmän jäsenmaan intressit voivat jäädä neuvotteluissa vähemmälle huomiolle.

Esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltojen vapaakauppasopimus TTIP:ssä Suomi ei saanut yrittämisestään huolimatta jäänmurtajia mukaan sopimuksen piiriin. Jäänmurtajat olisivat olleet juuri tarvittava toimiala, jossa markkinoiden avautuminen Yhdysvaltoihin olisi merkinnyt Suomelle isoja kauppoja.

Toinen ja suurempi ongelma on, että sekä TTIP- että CETA-sopimuksiin sisältyy uuden kansainvälisen investointituomioistuimen perustaminen. Kyse on uudenlaisesta järjestelmästä, jossa ulkomainen yritys voi haastaa Suomen oikeuteen kansainvälisessä tuomioistuimessa. Suomalaisten tuomioistuimien käyttöä ei vaadita. Tämä on huomattava epäluottamuslause kotimaisille tuomioistuimillemme.

Eduskunnan lakivaliokunta on käsitellyt Suomen tuomiovallan luovuttamista pois Suomesta useaan otteeseen ja valiokunta on joka kerta todennut sen olevan hyvin epäsuotuisaa. Tästä huolimatta lakivaliokunta antoi nyt joulukuussa äänestyksen jälkeen EU:lle avoimen valtakirjan aloittaa neuvottelut laajemmastakin investointituomioistuimien järjestelmästä. Vain perussuomalaiset, kristillisdemokraatit ja vihreät vastustivat.

CETA-sopimus hyväksytään eduskunnassa pian alkuvuoden aikana, jolloin EU tarjoaa enää ”ota tai jätä” -vaihtoehdon – ja Suomi ottaa. CETA-sopimukseen sisällytettiin keväällä 2016 määräykset myös investointituomioistuinjärjestelmästä ilman, että EU:n jäsenvaltioilla oli käytännössä mahdollisuutta vaikuttaa määräysten sisältöön. Tämä on kauhuesimerkki EU:n demokratian puutteesta.

(Julkaistu Turkulaisessa 30.12.2017.)

Pirjo Lampi: Paperittomista tehdään laillisesti maassa olevia

Helsinki teki valtuustossaan päätöksen, jonka mukaan laittomasti maassa olevat tulevat saamaan kaikki välttämättömät sotepalvelut siis myös kiireettömän hoidon.

Helsingin kaupunginhallituksen mukaan paperittomille välttämättömiin palveluihin kuuluvat hätämajoitus, toimeentulotuki, välttämätön kroonisten tautien hoito, lääkitys ja seuranta sekä suun terveydenhuolto samassa laajuudessa kuin turvapaikanhakijoilla. Maksukyvyttömyys ei saa muodostua esteeksi palvelujen saamiseksi.

Helsingin päätös tarkoittaa sitä, että laittomasti maahan jäävät kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet muuttuvat sotepalveluitten suhteen käytännössä taas turvapaikanhakijoiksi. Ei siis ihme, ettei Suomesta haluta palata omaan kotimaahan takaisin, vaikka siitäkin heille maksetaan.

Turvapaikahakijoiden oikeudet terveyspalveluihin määritellään vastaanottolaissa. Vokeissa terveystarkastukset tehdään kahden viikon kuluessa maahantulosta. Hammashoitoon he pääsevät nopeasti, koska palvelu ostetaan pääosin yksityisektorilta kuten varsin monet seulontatutkimukset (tuberkuloosi, B-hepatiitti, hiv, kuppa ja suolistoloiset). On todettu,että näitä tauteja esiintyy turvapakanhakijoissa selvästi kantaväestöä enemmän.

Maahanmuuttovirasto vastaa palveluiden järjestämisestä ja maksaa kunnille tuottamisesta koituneet kulut. Se on todennut myös, ettei turvapaikahakijoilla ole pysyvää henkilötunnusta, joten yhtenäistä rekisteröityä tietoa heidän terveydestään ja palvelujen käytöstä ja kustannuksista ei ole.

Helsinki otti 2014 käyttöön paperittomien raskaana olevien ja alle 18-vuotiaiden julkiset terveyspalvelut. Turku teki saman 2016 valtuuston päätöksellä. Käyttäjiä ei juurikaan Turussa tänä vuonna ole ollut.

Nyt mielipidepalstalla (TS 18.12) Tiago Silva (skp) peräänkuuluttaa Turkua laajentamaan laittomasti maassa olevien palveluja.

On käsittämätöntä, että samaan aikaan kun asunnottomille suomalaisille ei ole hätämajoitusta tarjolla ja pienituloiset oman maamme kansalaiset jättävät lääkkeensä ostamatta saadakseen ruokaa, ollaan valmiita tarjoamaan kaiken kattavat sotepalvelut laittomasti maahan jääville.

Tähänkin asti jokaisella on ollut oikeus kiirelliseen hoitoon ja pitää ollakin. Ketään ei jätetä heitteille eikä kadulle kuolemaan on sitten paperit tai ei.

On kuitenkin kysymys arvovalinnoista ja siitä, mihin yhteisiä verorahoja käytetään.

Turussa toimii myös salainen Global Clinic, joka hoitaa paperittomia. Sinne varmaan jokainen julkisten palveluiden lisäämistä kannattava voi tehdä lahjoituksia.

Turvapaikkapäätöksiä on vielä paljon tekemättä ja laittomasti maahan jäävien lukumäärä on suuri kysymysmerkki. Sote-uudistusta yritetään ajaa läpi keinolla millä hyvänsä. Onko tässäkin laittomasti maahan jäävien julkisten palveluiden lisäämisen takana yksityisten yritysten bisneksen lisääminen?Minkälainen vastuu asiassa tulee olemaan tulevilla maakunnilla palvelujen järjestäjänä?

Missä muussa maassa tarjotaan turvapaikanhakijoille, puhumattakaan laittomasti maahan jääneille tällaiset edut kuin Suomessa? Tämäkö ei muka houkuttele jäämään Suomeen?

Me hoidamme, vaikka emme edes tiedä kustannusten todellista määrää tälläkään hetkellä. Julkisella sektorilla ei voida hoitaa salaa potilaita kirjaamatta toimenpiteitä, koska jokaisella tutkimuksella on hintansa ja hoidon seuranta on välttämätöntä. Laittomasti maahan jäävien palauttamista pitää tehostaa eikä heille pidä antaa samoja sotepalveluita kuin kantaväestölle.

(Julkaistu Turun Sanomissa 21.12.2017)


Mikael Miikkola: Salassapito on vallan toimivuuden ehto

Luottamus on politiikan kallisarvoisin hyödyke. Liika avoimuus johtaa sulkeutumiseen. Luottamusta ei voi ostaa takaisin. Sen tarkistaminenkin on vaikeaa.

Pienessä maassa ihmisnetti, muodostuu hyväveli-suhteista. Se on miehinen ”kurppakerho”, kanssakäymisen perusta. Leirituli, joka äärellä partiossa, joukkuepeleissä, Intissä ja politiikassa alfaurokset mittauttavat kykyjään. Niissä ”luottamuksellinen” usein tarkoittaa, että kerrotaan vain kavereille.

Ei pidä uskoutua toiselle vain siksi, että hän on työkaveri tai ystävä. Jos ei tunne lähimmäisen heikkouksia, niin keneenkään ei tohdi luottaa. Joskus isä eikä poika eivät luota toisiinsa ilman kirjallista sopimusta.

Salaista tietoa vaihtamalla luodaan kauhun tasapaino. Jos suhde muuttuu peukaloruuviksi, syöt toisen kädestä..

Kiinalaiset viisaat opettivat, että ”tiedon hankinta ja siten saavutettu yllätys ovat sodankäynnin (politiikka, business) äiti.” On taito saada toinen puhumaan ohi suunsa. Se on jokamiehen tiedustelua. Kaikki tiedustelevat, kuten ”Wikileaks”- tapaukset osoittavat.

Raha, alkoholi, seksi ja muut intohimot ovat tiedustelun välineitä. Siksi valtiollisiin tehtäviin valitaan vain kansalaiskunnoltaan koetelluimmat. Silti järjestelmä fuskaa. Sanotaan, että ”kolme säilyttää salaisuuden, jos heistä kaksi on kuollut!”

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Puolueet pyrkivät valtsemaan hallintokoneistoon kätyreitään, jotka tihkuvat heille kallioisarvoista tietoa. Sillä ruokitaan mm. mediaa sekä oman puolueen gallupeja.
Korkeimmat virkamiehet vierailevat ryhmäkokouksissa ja antavat omilleen tietoa, jolla voi elämöidä. Siksi virkamiesvalmistelu usein kyseenalaistetaan. Päätöksenteko takkuaa.

Ennakkotietoa pitää saada ja sen tulee olla luotettavaa. Motiivit ovat usein koukuttavia.

Salaisuuden turvatakuita ovat uhka sekä taloudelliset sitoumukset. Pään kuhmut ja naarmut auton kyljissä hillinnevät nekin. Kun tieto on tarpeeksi arvokasta, jopa läheisin henkilö uhrataan, mutta palkitaan myöhemmin. Vain lopputulos ratkaisee. Häpeä tulee vasta sitten, kun jää kiinni. Kaikki on kaupan, paitsi kunnia!

Salaisuuden ja luottamuksen symboli on punainen ruusu, sub rosa. Rakkauden jumala Cupido lahjoitti sen hiljaisuuden jumalalle kiitokseksi, kun tämä pysyi vaiti äitinsä Venuksen rakkaussuhteista.

Usein ihmetellään sitä, miksi poliitikko ei vastaa tehtyyn kysymykseen? Diplomaattikoulutuksessa opetetaan milloin kannattaa vastata tai kääntää huomio? Totuutta pitää joskus säännöstellä. Hyveitten lisäksi parhaiden johtajien ominaisuuksiin kuuluvat oveluus, salakavaluus sekä valehtelemisen taito.

Ei kenraalikaan etukäteen ilmoita minkä linnakkeen aikoo valloittaa.

Mikael Miikkola

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.11.2017.)

Ville Tavio: Bernerin konsultoinnit

Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) teetätti VR:n pilkkomis- ja kilpailuttamishankkeesta konsulttiselvityksiä. Selvitykset maksoivat 700 000 euroa.

Erittäin arvostettu Boston Consulting Group teki ammattitaitoisen ja kattavan selvityksen. Heidän selvityksensä johtopäätös oli, että Bernerin pilko ja kilpailuta -malli ei kannata, vaan se lisää kustannuksia.

Tämä selvitystulos ei tietenkään miellyttänyt ministeriä. Berner tilasi muitakin tutkimuksia. Kysynnän ja tarjonnan laki toimi, mutta Boston Consultingin selvitys ei jäänyt ainoaksi, joka ennusti valtion kustannusten kasvavan VR-uudistuksen myötä.

Lopulta Sipilän hallituksen ministerit päättivät tukea Bernerin mallia kriittisistä konsulttiselvityksistä huolimatta. Kokoomus ja keskusta olivat täysin Bernerin vietävissä. Perussuomalaisten silloisista ministereistä asiasta vastaava ministeri oli Jussi Niinistö (sin.), joka vastoin suositustani lähti Bernerin kelkkaan.

Kilpailuttaminen Bernerin esittämällä tavalla ei paranna junamatkojen tarjontaa eikä pienennä lippujen hintoja. VR:n kannattavien reittien antaminen ulkomaisille suuryrityksille on täysin kansallisen edun vastaista.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 14.10.2017.)

Ville Tavio: Vaarallinen EU-syyttäjänvirasto

Eduskunnan suuri valiokunta hyväksyi EU-asetuksen Suomen liittymisestä Euroopan syyttäjänvirastoon. Ruotsissa päädyttiin aivan toiseen ratkaisuun, eikä Ruotsi liittynyt uuteen Euroopan syyttäjänvirastoon. Suomessa vain Perussuomalaiset vastustivat.

Euroopan syyttäjänviraston eli EPPO:n perustamista perusteltiin EU:n avustuspetosten tutkinnan tehostamisella. Ne ovat kuitenkin niin harvinainen ja alueellinen rikostyyppi, että ne voi käsitellä tehokkaasti vain kansallisesti.

Vierailin hiljattain Romanian Bukarestissa sijaitsevassa korruptionvastaisessa syyttäjäorganisaatiossa ja voin todeta, että paikallinen syyttäjäntoimi on järkevin tapa napata paikallisia konnia.

Romania on EU:n avustuspetosten suurimpia riskimaita, joten resurssit olisi järkevämpi kohdistaa ennemmin sinne kuin vaikkapa Suomeen.

Tällaisen järkevän alueellisen toiminnan sijaan uusi Euroopan syyttäjänvirasto alistaa nyt alleen kaikkien jäsenmaiden kansalliset syyttäjäorganisaatiot.

Euroopan syyttäjänviraston perustaminen on EU-maiden kansalaisille vaarallista, koska se on uusi portti liittovaltiokehityksen syvenemiseen.

Kuinka moni oikeasti haluaa nähdä vaikkapa italialaisen EU-syyttäjän toimivan Suomessa?

EU:n toimivalta on alkanut laajentua oikeudellisissa asioissa viime aikoina nopeasti, vaikka perinteisesti on katsottu, etteivät oikeusasiat kuulu EU:n toimivaltaan.

Hiljattain komission puheenjohtaja Juncker ja Ranskan presidentti Macron sanoivat julki, että Euroopan syyttäjänvirastoa tullaan käyttämään myös muuhun rikollisuuteen kuin taloudellista etua rikkoviin.

Tämä linja ei ollut kansallisten parlamenttien tiedossa, kun ne päättivät hyväksyä syyttäjänviraston perustamisen. EU:n demokratia toimi siis jälleen kerran vain näennäisellä tasolla.

(Julkaistu Turun Sanomissa 11.10.2017.)

Mikael Miikkola: Joka piruja pelkää se piruja luo

Pelko on käsijarru. Jos se jää päälle tai hirttää, ajoneuvo ei ehkä käynnisty tai liiku. Seuraukset voivat olla tuhoisia. Peloista aiheutuu stressiä. Se syntyy kun mieli uskoo olevansa vaarassa. Alan viisaiden mielestä se on melkein kaikkien sairauksien perussyy!
Turvallista on tietää, että käsijarru on erillinen järjestelmä. Jos pelkää, että jalkajarru ei toimi tai haluaa pysähtyä varmasti, niin käsijarru auttaa. Kun adrenaliini kohisee on käsijarru, terve pelko, itsesuojelua.
Itse kukin pelkää. Rohkeus on tehdä se jota välttäisi mutta tietää välttämättömäksi. Turvallisuus on sen tiedostamista, että sitä ei ole olemassa.Pelon vallassa eläminen ei ole ihmisarvoista.

Kun olin pieni kotimme lähistöllä sanottiin talvisin liikkuvan susia. Minua varoitettiin niistä. Susien ohella piti varoa romaneja. Pelkäsin molempia. Asuimme aivan rautatien varressa ja eräänä syysiltana läheisen maitotalon piika kietoi päänsä ympärille huivin niin ettei nähnyt eikä kuullut mitään. Sitten hän laskeutui kiskoille ja antoi yöjunan ajaa ylitseen. Tämän jälkeen aloin pelätä myös junia. Pelko on mielen tuote. Kuvitelma. Samanlainen kuin krokotiili lapsen vuoteen alla.

Meihin on uskomattoman helppo ohjelmoida pelkoja. Media maalaa silmiemme eteen uhkakuvia joita emme muutama vuosi sitten osanneet kuvitellakaan. Siiloudumme ja asumme yksin. Se on otollinen maaperä kaikenmaailman haittaohjelmille, uhkakuville sekä poliittiseeen hullaantumiseen. Mieli täyttyy huolista sekä ahdistuksesta. Ne tukeutuvat omiin tulkintoihin ja ajatuksiin menneestä ja tulevasta. Pelko ja viha ruokkivat toistaan. Jos ulospääsyä ei löydy, seuraa kyynisyys, motivaation puute, uupuminen ja lamaantuminen. Lopuksi mitataan liikakuormitus eli ”burn out”.

Mielen huoltoon eivät auta ulkoiset nautinnot, hermomyrkyt, energiajuomat tai addiktiot. Tiikerillä ratsastava ei voi hypätä sen selästä. Pelko on tunne. Se voi tulla hiipien tai äkkiä. Vaikutus on sama. Pystyt hallitsemaan, vaihtamaan, säätämään ja kontrolloimaan tunteitasi, sillä päätät itse mitä ajattelet.Tavat ja rutiinit helpottavat toimintaa. Etene pienin muutoksin. Kun pelottaa toista myönteisiä lauseita. Torju muut. Uusien ystävien hankkiminen on muutoksen ensi askel.
Maailmaa ei voi muuttaa, mutta ajatuksia ja asenteita kyllä. Autoakin ajetaan sisältä.

Murehtijoiden kerho on maailman levinnein. Olet mitä ajattelet. Jokainen on tunteistaan sekä kokemuksistaan itse vastuussa. Kukaan toinen ei voi olla Sinun elämäsi asiantuntija. Meillä on vapaus valita millainen elämä tahansa. Usein siinä lääkärikin lievittää ja häntä avittaa lääketeollisuus.

Mielikuvitus on yhtä totta kuin todellisuus. Minä pelkään enemmän monikansallisen hoivayrityksen vaipanpunnitsijoita kuin maailmanpoliittista sekamelskaa. Se miten maailman kokee on oma valinta. Muutoksen on tapahduttava korvien välissä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 30.9.2017)


Pirjo Lampi: Koulujen turvallisuus uhattuna

Terrori-iskun tekijä Abderrahman Mechkah kävi koko viime lukuvuoden Puropellon koulussa Valmo-opetuksessa. Perusopetukseen valmistava opetus on tarkoitettu Suomeen muuttaneille vieraskielisille oppilaille. Opetusta annetaan seitsemässä eri kouluyksikössä.

Oppivelvollisuusikä loppuu Suomessa sinä lukuvuonna, kun nuori täyttää 17 vuotta. Terroristi oli 22-vuotias kielteisen turvapaikkapäätöksen saanut aikuinen mies. Turussa on 2 200 maahanmuuttajataustaista perusopetusta saavaa oppilasta. Ei tiedetä, moniko on turvapaikanhakija. Eikä sitäkään, minkä ikäisiä tai nimisiä he oikeasti ovat.

Miten näin voidaan toimia? Aikuisia turvapaikanhakijoita koulutetaan suomalaisten peruskoululaisten kanssa samassa koulussa.

Puropellon koulussa järjestettiin torstaina 24. elokuuta vanhempainilta. Osa vanhemmista oli tullut paikalle myös siksi, että he olivat huolissaan lastensa turvallisuudesta, koska iskun tekijä oli koulua käynyt. Rehtori Anne Alho ilmoitti jo ennen tilaisuuden alkua, että tätä asiaa ei käsitellä. Kun eräs isä tivasi häneltä moneen kertaan, että entäs jos vanhemmat kysyvät tästä asiasta, vastaus oli sama. Asiaa ei käsitellä, mutta rehtorina hän vastaa, että lapsenne ovat turvassa. Isä lähti pois, koska hän oli tullut paikalle juuri siksi, että olisi halunnut huolestuneena vanhempana keskustella, miten koululaitoksessa tapaukseen suhtaudutaan.

Eikö vanhempainilta ole koulun ja kodin kohtaamista ja myös vanhempien huolien kuuntelemista? Vaikka se ei tilaisuuden alkuperäisessä suunnitelmassa ollutkaan, eikö siitä olisi pitänyt voida keskustella? Vanhempien huoli lastensa turvallisuudesta on oikeutettua.

Toimialajohtaja Timo Jalosen mukaan kaupunki ei ole edes harkinnut, että turvapaikanhakijoita koulutettaisiin muissa tiloissa kuin kouluissa suomalaisten lasten kanssa.

Olisiko kuitenkin näitä aikuisiksi miehiksi osoittautuneita lapsia syytä opettaa vaikkapa vastaanottokeskuksissa?

Alaikäisinä lapsina maahamme pyrkivät turvapaikanhakijat ovat varsin usein osoittautuneet aivan muuksi kuin lapsiksi. Oikea ikä voitaisiin vahvistaa tekemällä ikätesti Suomessa. Miksi näin ei toimita? Siksi, että siihen ei löydy yhteistä poliittista tahtoa.

Olen kuunnellut monien vanhempien, joiden lapset käyvät Puropellon koulua, kauhistelleen tilannetta. Asun alueella, jonka lapset tuota koulua käyvät. Pidän erittäin valitettavana Puropellon koulun rehtorin toimintaa. Oliko häntä kenties ohjeistettu toimimaan näin?

Keskustelun kieltäminen ei vähennä tunnemyllerystä, johon kuuluvat pelko ja myös viha, suru ja huoli. Vanhemmilla on oikeus vaatia, että heidän lastensa koulu on kaikilta osin turvallinen. Päättäjiltä vaaditaan selkärankaa tehdä tarvittavia muutoksia. Sanonta ”pelolle ei pidä antaa valtaa” on kärsinyt jo aikoja sitten inflaation.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 16.9.2017)


Ville Tavio: Terrorismista ei saa puhua

Euroopan parlamentti ja useat valtuustot ovat pitäneet hiljaisen hetken Turun terroristi-iskun uhrien muistamiseksi. Ele on kaunis ja arvokas.

Tähän ei kuitenkaan kyetty Turun kaupunginvaltuustossa.

Vielä huolestuttavampaa on se, että Turun valtuustossa ei ole saanut puhua terroristihyökkäyksen jälkeen kaupunkilaisten turvallisuudesta.

Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja Lauri Kattelus (kok.) ilmaisi selkeästi ryhmäjohtajien palaverissa, ettei toivo asiasta puhuttavan. Valtuuston puheenjohtaja Elina Rantanen (vihr.) keskeytti puheenvuoroni saman tien, kun paheksuin sitä, ettei turvallisuudesta saa puhua. Molemmilla henkilöillä olisi tehtävänsä puolesta valta ottaa turvallisuuskeskustelu valtuuston asialistalle.

Kokoomus ja vihreät ovat puhuneet juhlavasti avoimuuden puolesta. Missä se avoimuus on nyt, kun sitä eniten tarvitaan? Olisi kaikkien etu, että käytäisiin avointa ja julkista keskustelua, jotta kansalaiset tietäisivät, miten poliittiset päättäjät toimivat turvallisuutta edistääkseen.

Perussuomalaiset pyysivät maanantaina 11.9. jokaiselta Turun valtuuston kokouksessa olleelta valtuutetulta allekirjoitusta esitykseen, jossa pyydettiin turvallisuuskeskustelun käymistä.

Perussuomalaisten lisäksi vain muutama muu allekirjoitti paperin, eikä edes vaadittavaa 17 allekirjoitusta saatu Turun 67 valtuutetun joukosta. Kokoomuksen valtuutetuista allekirjoitti vain yksi. Vihreiden, SDP:n ja Vasemmistoliiton valtuutetuista ei yksikään. Kenties useampi piti aloitetta hyvänä, mutta aloitteen tekijä oli väärä?

Pyydän Turun johtavia puolueita kokoomusta ja vihreitä kertomaan, mikseivät he salli, että terroristihyökkäyksen kohteena olleen kaupungin ylimmässä päättävässä elimessä ilmaistaan mielipidettä tai esitetään kysymyksiä turvallisuustilanteesta.

Terrorismista ja turvallisuustilanteesta täytyy saada puhua.

(Julkaistu Turun Sanomissa 13.9.2017.)


Mikael Miikkola: Kaikki paitsi purjehdus on turhaa

Kokemuksen ahavoittamalla merikarhulla oli tapana tokaista maakravuille: ”Maapallosta on 2/3 vettä ja 1/3 maata ja sekin vain siksi, että laivat voi kiinnittää”. Sen todistaa myös Lasse Mårtensonin säveltämä ja Juha ”Watt” Vainion sanoittama kappale.

Laivan elämä on verrattavissa ihmisen vaellukseen. Siinä on erotettavissa syntymä, kaste kummeineen, värikäs elämä ja lopuksi raadollinen kuolema. Laiva on kautta vuosisatojen syntynyt laivaisännän ja laivanrakentajan välisin sopimuksin kuten avioliitto.

Ensimmäinen juhlinnan aihe on kölipuun lasku, eräänlainen peruskiven muuraus. Nykyisin ehkä proosallisesti se on vain kölilohkon kappaleen tuominen alihankkijalta kokoonpanotelakan slipille. Moderni telakka on käytännössä rautakourien Legoland.

Kaste tapahtuu, kun alus juhlallisesti marssimusiikin soidessa liukuu veteen. Sitä ennen on jonkun isokenkäisen pienijalkainen vaimo, kummi, rikkonut samppanjapullon laivan keulaan ja lausahtanut: ”Olkoon onni kanssasi”.

Se on perua kreikkalaisilta. Heillä oli tapana voidella aluksen keula viinillä ja oliiviöljyllä antaakseen uhrin meren jumalille. Perärankaan ripustettiin tuolloin myös laakeriseppele, voiton ja pyhyyden symboli, kuten nykyisin tohtoripromootioissa.

Tapana on, että kastepullon kaula istutetaan tyylikkääseen vitriiniin messin seinälle. Sitä ja kastajan nimilaattaa voidaan pällistellä laivan eliniän – sekin noin ihmisen elinkaari.

Kieltolain aikana ei alkoholia haaskattu. Kastaminen tapahtui leikkaamalla sinivalkoinen nauha.

Tuskin 1600-luvulla tasa-arvovouhotus oli syynä aluksen sukupuolenmuutokseen, sillä nykyisin, nimestään huolimatta jämerinkin jäänsärkijä on sukupuoleltaan nainen – She. Miksi? Kuka ties syynä on miesten äitisuhde?

Erään sovinistimerenkulkijan mukaan käytännön syytkin ovat ilmeiset: Miehet hyörivät ahkerasti alusten kimpussa. Aluksia korjaillaan ja maalataan tavan takaa. Laivan ylläpito maksaa enemmän kuin uskoisi – ja vuosien mittaan ne käyvät vikuriksi hallita sekä omistajan vaihtuessa muuttavat nimeä.

Laivoja täytyy noin 20 vuoden välein peruskorjata, kuten meitä maakrapujakin. Todellisia mummojakin on yhä vireänä. Pohjoismaiden vanhin yhä toiminnassa oleva alus lienee Aurajoessa ravintolalaivana sinnittelevä Majland. Sen runko on 1800-luvulta!

Aluksen kunniakas tapa on upota, kuolla kuin ”saappaat jalassa”. Nykyisin käytöstä poistettava laiva riisutaan eli arvoesineet otetaan talteen ja se romutetaan.

Merivoimiemme maineikas koululaiva, fregatti Matti Kurki sulatettiin Mustion Åminneforsin rautakrematoriossa ja siitä tehtiin nauloja. Jäljelle ovat jääneet vain muistot sekä ajan kuluessa turpoavat merimiesjutut.

Sillä tottahan on, että ”rajua merimieselämää ei voi voittaa muu kuin vieläkin rajumpi merimieselämä!”

(Julkaistu Turun Sanomissa 3.9.2017)



Timo Rumpunen: Jokaisella on oikeus pelätä

Turkulainen uutisoi 20.8., että Turun Sdp:n valtuutetut Berhan Ahmadi ja Seppo Lehtinen esittävät, että Turussa järjestettäisiin suuri tapahtuma, jossa kunnioitettaisiin Turun terrori-iskun uhreja ja omaisia.

Kaunis ajatus, mutta minulle pisti silmään kohta, jossa Ahmad ja Lehtinen toteavat, että pitää näyttää koko maailmalle, että Turku ei pelkää. Terrorismia saa ja pitääkin pelätä. Pelko estää meitä joutumasta ikävyyksiin ja se on täysin luonnollista.

Meillä on ollut kaikki työkalut käsissämme tämän iskun estämiseksi, mutta poliittista tahtoa ei ole löytynyt. Vaadittiin kaksi kuolonuhria ja useita loukkaantuneita, että hallitus edes alkaa miettimään palautuskeskuksien käyttöönottamista kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneille, mutta sekin näyttää nyt hyvin epätodennäköiseltä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 24.8.2017)

Mikael Miikkola: Merellä tuulee aina

Jos kirkonmiesten ammattitaudiksi mainitaan hengen ahdistus, niin merimiehillä se on prostata. Sillä merellä tuulee aina. Jos ei muuten, niin aluksen liikkeen aiheuttamana vauhtituulena. Suojaisinta on peräkannella. Tosin siellä kiusaavat mahdolliset pakokaasut.

Maakraputkin tuntevat amiraali Beaufortìn. Ei ole harvinaista että nainen pienessä paatissa ja merenkäynnissä kysyy kippariltaan: ”Montako pallia?” Tarkoittaen tietenkin tuulen voimakkuutta.

Entisaikaan tuulen voimakkuus määritettiin ”lonkalta” kyseisessä säässä käytetyn purjepinnan mukaan. Kuten prammipurjetuuli, märssypurjetuuli tai pohjakreivituuli.

Vuonna 1805 amiraali Beaufort ehdotti, että laaditaan taulukko, joka perustui sen aikaisen linjalaivan eri tuulissa tiukasti vastahankaan purjehdittaessa tarvitsemaan purjepintaan. Se oli kokemukseen perustuva käpälätuntuma-asteikko 0-12, jota on vaikea nivoa nykyiseen m/s – järjestelmään. Maakrapuille myrsky on 5 Ballia ja kunnon ”skönelle” puolimyrsky 8-9B.

Merkityksellisempää ovat sitä vastoin tuulen ja veden vapaan pinnan pituuden yhteisvaikutus eli aallokko, sen kestoaika, kuormitus ja veden syvyys.

Raivoavalla merellä on kaksi näköharhaa. Koska horisonttitaso ei näy, aaltojen korkeus- ja jyrkkyys arvioidaan jopa 2,5 kertaiseksi. Vesi ei myöskään liiku. Aallokko on näennäistä kuten viljapellon lainehdinta.

Kokemusperäinen aallokkoasteikko on 0-9. Harvoin aalto ylittää 18 m. Kun tuulen vapaa pyyhkäisypinta on liki 100 km, on aalto korkeimmillaan.

”Estonian” upotessa 28.9.1994 Itämerellä noin klo 1, tuuli toi lounaasta ja sen nopeus oli 18–20 m/s. Onnettomuushetkellä aallon korkeus oli runsaat 4 metriä. Tuulen pyyhkäisypituus oli satoja kilometrejä. Siksi aallot olivat jyrkkiä ja kuormittivat laivaa.

Suomen merialueen korkeimmat aallot ovat olleet juuri Pohjois-Itämerellä ja jopa 14 m!

Melkein jokaisen laivaston merimiesten asuissa on tuulisiakin muistoja amiraali Nelsonista. Lakin musta nauha periytyy hänen hautajaisten surunauhasta. Musta solmuke, pamppu on samasta tilaisuudesta. Merimieskauluksen kolme nauhaa kuvaavat amiraali Nelsonin kolmea suurta meritaisteluvoittoa: Abukir, Kööpenhamina ja Trafalgar.

Huivia käytettiin ylös niskaan käännettynä tuulta vastaan. Merimiehillä oli tuolloin myös edestä kaksinkertaiset luukkuhousut suojaamassa eturauhatonta.

”Ne kko meril seilava, ne mertte vaarat tiätävä”! Merituultenkin murjoma merisankari Nelson oli raihnainen, silmä- ja käsipuoli sekä vammainen. Lisäksi hänellä oli keripukki, keltakuume ja tuon tuostakin meritauti

Silti Nelson oli lippulaivallaan ”Victoryllä” innostava ja pidetty päällikkö. Hänessä yhdistyivät taito, rohkeus sekä kylmäverisyys. Nelson oli ihminen isoilla iillä; kateuden ja pikkumaisuuksien yläpuolella.

Nykyisissä maailmantalouden tuulissa ja turbulensseissa häneen kannattaisi maalla häärivien kippareidenkin samaistua.

Sotilaspolitiikan rauhattomuutta siunailevien on syytä pitää mielessä varsinaissuomalaisten rauhoittava meriviisaus: ”Itätuul mene yässeks ämmäns viäre”

(Julkaistu Turun Sanomissa 4.8.2017.)

Mikael Miikkola: Perinteet ovat merenkulkijan majakoita

Perinteet syntyvät sattumalta. Väkisin tuunatut näivettyvät ja kuolevat.

Merivaltioilla on useita paikkoihin kiinnittyneitä traditioita.

Usein herää kysymys, miten miehistä tulee merimiehiä.

Meillä ensimmäinen merimiehuuskoe on Gotlannin eteläkärjen ohitus. Silloin Hoburgin niemen ukko maan löyhkän ärsyttämänä nousee seurueineen kasteseremoniaan aluksen peräkannelle.

Vuodelta 1967 olevaan pergamenttiseen kastetodistukseeni on präntätty: ”Itämeren vesistön hallitsija ME HOBURGIN UKKO… samalla on lääkärimme hyväksynyt hänen fyysisesti ja moraalisesti vajavaiset ominaisuutensa, jonka johdosta hänet tästä päivästä lukien lasketaan alamaisiimme kuuluvaksi. Tästä suuresta kunniasta älköön hän kuitenkaan ennen aikojaan ylpeilkö, ennen kuin hän on tietojensa ja taitojensa puolesta valmis astumaan itse merenjumalan kasvojen eteen.”

Tapoihin kuuluu osoittaa kunnioitusta ja nöyrää mieltä lähestymällä kontaten Ukkoa. Hänen Eukko tulee huomioida suutelemalla tätä varpaille. Kuitenkaan menemättä liian pitkälle suosion tavoittelussa. Koko tilaisuus on yllättävä ja mystinen.

Merimieskasteeseen liittyy myös hönssaus. Ensikertalainen, jota kutsutaan myös Simpuksi, joutuu ensi matkallaan kokeneiden järjestämään läpäisytestiin. Kaiken kokemansa jälkeen hän kestitsee kastajansa. Vieraanvaraisuuden tasolla on suuri vaikutus kehityskäyrän suuntautumiseen.

Kansainvälisiä tunnettuja merellisiä perinteitä ovat Päiväntasaajan ylitys sekä Tanskan salmissa oleva Kullenin niemen sivuutus. Se lienee vanhin meillä tunnettu traditio.

Kun purjealus oli yökaudet luovinut Itämereltä pitkin ahdasta ja virtaisaa Juutinraumaa, oli miehistö lopen uupunut. Uni ei tullut, vaikka Kullenin kohdalla alkoi ensimmäinen pitkä sivuhalssi. Tarkoituksenmukaisuussyistä tuolloin on ikivanha tapa tarjota vapaavahdille ”Kulliryyppy”.

Ainakin varsinaissuomalaisten kannattaa perehtyä saaristomme runsaaseen historiaan. Moniko tietää, että Ominaisten saareen kerrotaan haudatun Oolannin sodan uhreja? Tai että Krampissa ja Isoluodossa kähistiin verisesti Suomen sodan aikana? Tai että Vandrockin saaren nimi johtunee sen hollantilaisesta asutuksesta?

Saarten nimillä on runsaasti kerrottavaa sekä kiireiselle veneilijälle että autolautan kansilla romantisoiville.

On mainittu, että turkulaisen veneilijän merimaailma aukeaa vasta Paraisten portin avaimella. Kyseinen paikka sijaitsee Paraisten kaupungin eteläpuolella olevassa salmessa. Jo siinä voi nuuskia raitista Itämeren merituulta. Parainen lienee luovuttanut portin avaimen joillekin arvovierailleen?

Kohtuullinen ja sivistynyt alkoholinkäyttö on ikivanha merellinen tapa. Paloviinan apuun turvauduttiin, kun merimiehiä oli tyynnyteltävä myrskyssä tai innostettava uhmaamaan vaaraa. Esimerkiksi armeijan laivastolle 1779 annetun talousohjesäännön mukaan oli joka miehen saatava päivittäin yksi jumpru (0,8 l) paloviinaa.

Siihen aikaan kuului asiaan, että turkulaisaluksilla tarjottiin viinaryyppy aamupuuron painikkeeksi.

”Ne ko meril seilava ne mertte vaarat tiätävä!”

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.7.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Laiva on merimiehen koti

Vaimot tietävät, miten ankeata elämä voi joskus veneessä olla. He nurkuvatkin: ”Miksi kurjuutta pitää opiskella?” Mutta surkeata se oli purjelaivojenkin aikakaudella.

Aluksella oli paljon väkeä, jopa parikymmentä kertaa enemmän kuin nykyisin. Vallitsi tolkuton ahtaus. Laivalla oli mitä erilaisimpia ammatinharjoittajia: sairaan luona kävijöitä, lohduttajia ja pappejakin. Lääkäri oli haavuri ja samalla aluksen parturi. Lisäksi oli timpureita, tynnyrintekijöitä eli kyyppareita ja juomanlaskijoita. Huonoimmassa asemassa olivat laivapojat eli passarit. Heitä oli pesijöinä, siivoojina jne. jopa 40!

Aluksi nukuttiin tiiviisti ja kosteasti kansilaudoituksella, kunnes v. 1670 keksittiin purjekankainen riippumatto. Sitä käytettiin taistelutilanteissa myös vuotomattona. Matto hilattiin köysillä reiän kohdalle aluksen rungon ulkopuolelle kuten vaippa.

Palvelu oli ympärivuorokautista ja raskasta. Laivaisäntä, kauppias oli varsinainen iso päällikkö. Kun hän tuli tai meni, piti miehistön olla lakki kainalossa aluksen partaalla.

Hygieniasta ei ollut tietoa. Maha- ja suolistotaudit, paisumat sekä äkämät olivat arkea. Hoitona oli suonen iskeminen, ulostavat rohdot, kulkueet sekä taikuus. Normaali operaatio oli amputaatio. Kova känni ja pala pois. Heikot, jopa 40–60 % ihmisistä kuolivat matkalla ja vahvat jäivät henkiin.

Kuolema ei silloin ollut ihmeellistä. Jos kipu oli kaulan ja polvien välissä ja merimies siihen menehtyi, kuului haavurin diagnoosi: vatsanväänteitä. Jos omaisia ei ollut, myytiin menehtyneen tavarat huutokaupalla.

Tuoreita miehiä hankittiin sielunkauppiaiden välityksellä, houkuttelulla tai pakko-otoin eli sanghaijaamalla.

Miehistön moraalinen taso oli kehno. Rikollista ainesta oli riittävästi. Kapinat, ryöstöt ja murhat olivat yleisiä. Kuri oli kaamea ja siksi kapinoitiin. Ei ollut harvinaista, että merirosvolippu – ”The Jolly Roger” nostettiin ja ryhdyttiin rosvoiksi. Usein tuollaisen aluksen nimikin oli ”Revenge” – Kosto.

Varkaus, salaliitto, kapina tai niskoittelu aiheutti kuolemantuomion. Lievin rangaistus oli löyhkäävään, kosteaan keulapiikkiin sulkeminen, raipat tai ruoskiminen.

Varkaan käsi naulattiin mastoon tai hän sai puukoniskun kämmeneensä. Päällikön vastustamisesta heitettiin yleensä kolme kertaa raa´an nokasta mereen tai vedettiin kölin alta. Jos siitä selvisi, oli syyllinen. Tappaja sidottiin murhatun selkään ja heitettiin mereen.

Kuolemanrangaistus tuli armotta, jos liikkui tulen tai valon kanssa aluksella kun yövahti oli alkanut. Tulipalo on katastrofi aluksella, kuten nykyisinkin.

Taistelussa vietiin armotta nirri pois. Vain upseerit ja herrasmiehet säästettiin, koska heistä odotettiin saatavan lunnaat. Jos ampui liian kaukaa tai ilman lupaa, joutui syyllinen maksamaan kuulat sekä ruudin.

On huomionarvoista, että Erik XIV käski amiraaliensa tapattaa kaikki urheat vangit, jotka olivat aiheuttaneet sotavoimille vahinkoa, mutta armahtamaan aseensa laskeneet pelkurit.

Ratsuväki on raakaa, mutta merimiehillä on sydäntä.

(Julkaistu Turkulaisessa 5.7.2017.)

 

 

 

 

Mikael Miikkola: Perussuomalaiset on palannut juurilleen

Kuntavaalikentillä poliittisesti päälleni syljettiin. ”Persut ovat pettäneet meidät”, sättivät vähäosaiset. Kehnosti toimeen tulevia on pahiten kyykitetty. ”Mentiin herrojen kanssa marjaan. Hallituksessa tehdään niin oikeistolaista politiikkaa että hirvittää!” Jytkyä äänestäneet siirtyivät poliittiseen katsomoon.

Vaaleissa tuli pahasti turpaan. Gallupien käyrät sojottavat alas. Linjamuutokselle on ajolähtö. Perussuomalaisten Lahden viimevuotinen kokous oli kuin Mainilan laukaukset. Kepu ja Kokoomus saivat syyn aloittaa ”kybersota”. Sitä kiihdytti suurliikemies Alfred Kordelinin entisestä graniittihuvilastakin singahtaneet kommentit. Vastustajien mielikuvamanööverien seurauksena siitä tuli paariapuolue.

Perussuomalaiset on palannut juurilleen. Se sai aatteellisesti terveellisen ja oikea-aikaisen herätyksen. Jos puolue olisi yhä sparrannut Kepun ja Kokoomuksen syleilyssä, se olisi ensi eduskuntavaaleissa isketty kanveesiin. Yhä säilyvät aatteen palo ja oma identiteetti.

Nyt on henkisesti käynnissä Krimin valloituksen kaltainen kybersota trollauksineen ja disinformaatioineen.

Deng Xiaopingin oppi: ”Tarkkaile viileästi, suhtaudu tyynesti, pidä asemasi, kätke kykysi ja odota hetkeäsi” on arvossaan. Huomion ja tunteiden taistelussa faktat ovat toisarvoisia.

Kyllä kansa tietää, ketä se uskoo! Polun risteyksessä järkevä valitsee uran, jota on vähemmän kuljettu.

Sotateoreetikko Suntsi on opettanut, että ”pane vastustaja liikkeelle ja säästä itse voimiasi”. Tässä hereille ravistelussa menestyy se, jonka puolelle perussuomalaisten kenttäväki asettuu. Se kuka on uskottavampi ja linjakkaampi. Selkärangan suoruus ja aatteen palo ovat jälleen voimissaan.

Johtajan tulee edistää ryhmän etua sellaisena kuin sen jäsenet sen näkevät. Niin on miltä näyttää.

Ontuvaa on nojata joukossa, joka vaalikampanjassaan on vastustanut EU:n liittovaltiokehitystä ja vaatinut tiukempaa maahanmuuttopolitiikkaa, mutta äänestysten jälkeen kääntää nuttunsa. Demokratia toimii vain, jos poliittiset johtajat asettavat yhteisen hyvän henkilökohtaisen edun edelle.

Kansainvälisessä politiikassa on verisesti opittu, ettei ketään kannata nimitellä rikolliseksi, diktaattoriksi tai terroristiksi. Huomenna hän voi olla iso johtaja. Hänen kanssaan on mahduttava samaan neuvottelupöytään. Jos salista poistuu, on sinne vaikea palata.

Kähinässä ei ole voittajaa. Sen jälkeen on pää kylmänä pohdittava, miten ehjänä palataan arkeen. Haavat, mustelmat sekä infra paranevat. Henkiset tappiot jättävät ikävän arven. Silti: ”Ei piru ole niin musta kuin kerrotaan.”

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.6.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Perussuomalaisetko rikollisten puolue?

Nyt ovat saaneet mediat vettä myllyynsä, kun ne retostelevat Perussuomalaisten johtavien poliitikkojen rikkeillä. Tuntuu kuin olisi perältään itsekin rikollinen, jos on äänestänyt kyseistä puoluetta. Ihmettelen, miksi ei media ole kiinnostunut lainkaan muiden puolueiden johtajien rikkeistä. Niitä kyllä löytyy jopa pormestaritasolta. Nyt Seura-lehti paljasti kepun johtajan bisneksistä aika laajamittaisen selostuksen. Tuskin sekään kestää joka puolelta päivänvaloa? Me tavalliset suomalaiset, jotka äänestimme Perussuomalaisia, olemme ihan tavallisia ihmisiä ja mikä tärkeintä, me ajattelemme omilla aivoillamme. Onko väärin, jos on eri mieltä eliitin kanssa, joka muutenkin on ajanut tämän Suomen selvitystilaan? Meillä ei ole kohta omaa pihakoivua, jos nykymeno jatkuu. Kaikki myydään, mihin ne rahat menevät? Carunan myynti oli yksi härskeimmistä teoista, samoin aikoinaan katsastustoimistot. Myytiin lypsäviä lehmiä.

Me ihmiset, jotka olemme niitä syvistä kansan riveistä nousseita ja saaneet äänemme kuuluviin, nyt meitä lyödään median ja pienen eliitin joukosta kuin vierasta sikaa. Esimerkkinä on Jussi Halla-ahon rikos, kiihotus kansanryhmää vastaan. Tämä tuomio oli kuin Pohjois-Koreassa järjestetty oikeudenkäynti.

Ainoastaan Jussia ei teloitettu, kuin henkisesti. Nyt jopa valtionpäämies nosti hänet hampaisiinsa. Säälittävää ihmisen ajojahtia ja syynä vain se, että hän on sattumoisin oikeassa monessa asiassa. Samaan aikaan somessa suomalainen muslimi kehottaa raiskaamaan Jussi Halla-ahon vaimon. Siitä kukaan viranomainen ei puhu mitään. Onko Suomen kansa jakautumassa oikeasti kahtia?

(Julkaistu Turun Tienoossa 15.6.2017.)

 

 

 

Kike Elomaa: Luku- ja kirjoitustaito avaa ovia opinnoissa ja elämässä

Lukeminen ja kirjoittaminen kuulostavat itsestään selviltä taidoilta maassa, joka komeilee vuodesta toiseen kärkisijoilla kansainvälisissä luku- ja kirjoitustaitoa mittaavissa tutkimuksissa. Hyvästä testimenestyksestä voi olla ylpeä, mutta luku- ja kirjoitustaitoon tulee panostaa jatkossa entistä aktiivisemmin. PISA-tulosten laskeva trendi herättää huolta nuortemme tulevaisuudesta.

Perhetausta ja lukutottumukset heijastuvat yhä selvemmin lasten ja nuorten luku- ja kirjoitustaitoon. Suomalaisen koulujärjestelmän vahvuutena on perinteisesti ollut kyky tarjota tasapuoliset eväät elämää varten. Juuri tämän tulee olla keskeinen elementti, kun tehdään koulutusta koskevia päätöksiä.

Peruskoulun keskeinen tehtävä on tarjota kaikille nuorille riittävät kielelliset valmiudet jatko-opintoja varten. Lukioissamme on kuitenkin oppilaita, jotka eivät ymmärrä tarpeeksi hyvin suomenkielistä tehtävänantoa. Oppilaiden suomeksi kirjoittamista vastauksista opettaja ei saa selvää.

Sivistysvaliokunnan jäsenenä olen seurannut mielenkiinnolla lukiokoulutuksen kehitystä jo vuosia. Digitalisaatio jyrää opetuksen saralla ja vaikutukset ulottuvat jo äidinkielen yo-kokeeseenkin.

Opetus- ja kulttuuriministeriön asettaman työryhmän mukaan nykyisen yhteensä 12 tunnin kokeen sijaan äidinkielen osaaminen olisikin jatkossa mahdollista osoittaa sähköisellä neljän tunnin kokeella. Tätä on vaikea hyväksyä. Luku- ja kirjoitustaito ovat avainasemassa kaiken oppimisen kannalta. Lisäksi lukeminen ja kirjoittaminen kehittävät tutkitusti ajattelukykyä, pitkäjänteisyyttä ja keskittymiskykyä sekä laajempien asiakokonaisuuksien hallintaa. Juuri näitä ominaisuuksia tarvitaan opinpolun lisäksi työelämässä. Riittävä luku- ja kirjoitustaito on myös perusedellytys osallistumiselle yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä vaikuttamiseen ja tätä kautta suomen kielen osaaminen heijastuu demokratian toteutumiseen. Äidinkieli on monessa suhteessa aivan erityislaatuinen oppiaine, eikä sen merkitystä voi alleviivata liikaa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 1.6.2017.)

 

 

 

Ville Tavio: Kiihkomuslimien sopeutuminen Suomeen on myytti

Suomeen saapuu jatkuvalla syötöllä suuri määrä turvapaikanhakijoita ja heidän joukossaan myös kansainväliseen terrorismiin kytkeytyviä henkilöitä.

Emme nykyisin tiedä tulijoiden taustoista juuri muuta kuin sen minkä he itse ilmoittavat.

Kiihkomuslimien sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on myytti, joka usean poliitikon on ollut helppo myydä hyväuskoisille äänestäjilleen nykyisessä poliittisesti korrektissa ilmapiirissä. Radikalisoitumisen syyt ovat kuitenkin todellisuudessa täysin muualla kuin työttömyydessä tai kantaväestön rasismissa.

Vaikka yksittäiset ei-islamistisetkin hullut ovat toteuttaneet joukkosurmia, niin suurimman järjestäytyneen terrorismin uhan muodostaa selkeästi radikaali islamistinen terrorismi.

Suojelupoliisilla on tällä hetkellä tunnistettuna noin 350 terrorismintorjunnan kohdehenkilöä, jotka toimintansa laadun tai yhteyksiensä takia ovat Suojelupoliisin mielenkiinnon kohteina. Heidän määränsä on noussut noin 80 prosenttia vuodesta 2012.

Kun Supon tunnistamia henkilöitä on jo 350, kuinka paljon uskotte tunnistamattomia olevan? Entä sellaisia, jotka vain hiljaa hyväksyvät tai kannattavat ISILiä?

Suojelupoliisin arvion mukaan Suomesta aseellisiin konflikteihin lähtevien ja sieltä maahan palaavien henkilöiden lukumäärä tulee jatkossa edelleen kasvamaan.

ISILin propagandassa on esiintynyt kasvavissa määrin myös Suomesta lähteneitä vierastaistelijoita, joiden kertomukset ovat nostaneet Suomen profiilia ISILin propagandassa lännen liittolaisena ja legitiiminä iskujen kohteena.

Jo viime vuoden marraskuussa Supo vahvisti, että Suomesta lähtenyt vierastaistelija on tehnyt itsemurhaiskun Irakissa. Mies oli jo Suomessa asuessaan uhkaillut eräitä suomalaisia julmilla, väkivaltaisilla viesteillä.

On selvästi nähtävissä, mihin avoimien rajojen ei-työperäisen maahanmuuton politiikka johtaa.

Avoimen turvapaikanhakujärjestelmän lopettaminen olisi tarpeellinen ensimmäinen toimenpide terrorismia vastaan.

(Julkaistu Turkulaisessa 31.5.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Merellä ei ravinnosta nirsoilla

Autolautan messissä tai Aurajoen jokilaivalla hyvässä seurassa, valkoisen liinan ääressä istuvaa voi kadehtia. ”Hiijo hoi!” -aikaan oli toisin. Silloin ei ollut terveystarkastajia, homeongelmia tai direktiivejä. Rautaisten miesten vatsat olivat kuin peltiä.

Satamasta lähdettäessä laivalla pidettiin elävää muonaa. Oli sikoja, kanoja ja lampaitakin.

Yleisimmät säilömistavat olivat suolaus, kuivaus ja savustus. Pakasteita ei ollut. Aluksella oli jauho- ja korppusäkkejä, joissa olleita toukkia kanatkin söivät. Korput kopautettiin pöydän kulmaan, jotta murut karisivat mutta toukat – mehevä liha – pysyi sisällä. Rotankaan syöminen ei tuohon aikaan ollut kummallista. Yleinen ruoka oli stuuvi, muhennos. Se ei läikähdellyt ja ikääntyessään parani.

Puuroakin syötiin. Siinä oli paljon voita tai öljyä sekä luumuja. Höysteinä nautittiin etikkaa, sipulia, papuja, herneitä ja juustoja. Huttu syötiin puupakeista aluksen ulkolaipioon saranoiduilta pöydiltä.

Merimiehen perinteiset juomat ovat vesi ja olut. Terveydeksi saatettiin aamuisin naukata kortteli vatsakatkerovermuttia. Myös punssin valmistus ja käyttö hallittiin.

Historiallisella kaudella Ruotsi-Suomessakin lienee aluksilla käytetty paloviinaa ja pontikkaa. Ne auttoivat viluun sekä toimivat lisukkeena laihaan, suolaiseen ja yksipuoliseen ruokaan. Nostihan naukku mielialaa ja juovuksissa merisotilaat taistelivat entistä sisukkaammin. Hollantilaisten merimiesten tiedetään käyttäneen geneveriä, mutta kunnon ”sköne” eli merimies ei juonut konjakkia.

Pitkällä merimatkalla vesi tuli kohta pahanmakuiseksi. Englantilainen amiraali Vernon teki innovaation, kun keksi sekoittaa veteen rommia. Ja katso – muikea maku kaikkosi!

Amiraali Vernonilla oli vaatteittensa materiaalin johdosta kutsumanimi ”The Grog” (karkea puolisilkkikangas). Siitä juontaa nimitys grogi – vähän kustakin pullosta.

Veteen sekoitettua rommia eli Nelsonin verta annettiin jopa puoli litraa päivässä – mutta vain miehistön vapaavahdille. Harmillista oli myös, että juoma piti nauttia valvottuna.

Tuohon aikaan rommi oli melkoinen työpaikkahoukutin. Pestausilmoituksessa saattoi lukea: ”Meidän aluksemme rommimuki on sen ja sen vetoinen. Sen saa piripintaan ja mukissa on korva.” Ei tullut mittatappioita! Koukuttava ja innovatiivinen tapa poistui Englannin laivastosta 1960-luvun alussa.

Ajat ovat muuttuneet ja sankarit siirtyneet maan poveen. Vain legenda elää.

Esimerkkinä mainittakoon seurapiirien kuningatar Lady Astor, joka joutui keskeyttämään alkoholin nauttimisen Titanicin törmätessä jäävuoreen.

Kun Astorskaa autettiin reelingin yli, hän totesi asiallisesti: ”Helvetti soikoon, minä kyllä tilasin jäitä, mutta tämä menee jo naurettavuuksiin.”

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.5.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Maahanmuuttajien kotouttaminen

Kuuntelin Ylen uutisista jutun, että Suomen koulut tarvitsevat lisää muslimiopettajia. Miksi näin? Eiväthän lapset opi koskaan suomea eikä suomalaisten tapoja. Ajatellaan, että kaikki muslimilapset ovat muslimiopettajan opissa. Kotona vanhemmat pitävät yllä heille opetettuja traditioita. Missä välissä nämä lapset suomalaistuvat? Nyt jo on Suomessa ghettoja, Varissuo on hyvä esimerkki Turussa. Heidät on sijoitettava ympäri Suomea, toki on ajateltava heidän työllistymistään. Ei ole mitään järkeä sijoittaa vain siksi, että muuttotappiot saadaan paikattua. Muslimeja on Suomessa ollut jo kauan, eivätkä he ole koskaan aiemmin vaatineet erillisiä opettajia. Tataarit ovat siitä hyvä esimerkki. He ovat eläneet meidän kristittyjen rinnalla, eikä edes välttämättä ole naapuri tiennyt, että hän on muslimi. Olisiko järkevää, että kaikille lapsille, etnisestä taustasta välittämättä, opetettaisiin kaikkia samoja asioita kuin meille suomalaisille. Uskontoa kun ei kouluissa juuri enää ole, heille voisi sitä opettaa erikseen.

Luulen, että näin he kotoutuisivat parhaiten.

(Julkaistu Turun Tienoossa 23.5.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Miksi myydään kansallisomaisuutta?

Miksi meidän päättäjämme antavat ulkolaisten kaivosyhtiöiden ryöstää meitä? Olemmeko me kansalaiset antaneet heille siihen valtuudet?

Voisiko joku päättäjä vastata siihen, että mihin perustuu esimerkiksi kullan kaivaminen ja se, että maastamme viedään vuodessa 6 000 kg kultaa? Suomi hyötyy vain sen, mitä ne muutamat kaivosmiehet maksavat veroa Suomeen. On turha väittää, että me emme pysty kaivamaan omia malmejamme ja jalostamaan niitä. Meillä on siihen kyllä vankka osaaminen. Keiden poliitikkojen taskuja on aikoinaan voideltu, että tällainen laki on mennyt läpi? Onko voimassa laki, että jos löydät, niin pidä omanasi?

Jos olisi muutama järkevä poliitikko ja toppaisi kaikki nämä hankkeet ja alkaisimme itse kaivamaan malmimme. On myös sellainen arvometalli kuin litium, Suomessa sitä on paljon ja se nousee arvoon arvaamattomaan, kun akkuja tarvitaan entistä enemmän.

Makean veden kauppa tulee ohittamaan jonkin ajan sisällä öljykaupan. Nyt jos meiltä myydään suurille kansainvälisille yhtiöille vielä vesivarantomme, niin olemme kuin pohjolan Afrikka. Meidän kansalaisten on nyt ryhdyttävä kovaan ääneen ajamaan omia etujamme. Ei anneta Brysselin herrojen päättää niistä, eikä ahneet poliitikot saa meitä ryöstää hyvien virkojen toivossa. Eikö yksi esimerkki jo siitä riitä?

(Julkaistu Turun Sanomissa 5.5.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Vaalit ovat kuin uusi jako pokerissa

Taisi joku nielaista aamukaakaonsa väärään kurkkuun, kun havaitsi, että hulppeilla äänimäärillä ei kahden miehen listalta päästy valtuustoon, mutta moni tuli valituksi paljon pienemmällä äänimäärällä. Kestovaltuutettu putosi.

Vaalissa rekisteröityneet puolueet saavat asettaa oman tai useamman puolueen yhteislistan. Puolueisiin kuulumattomatkin voivat nimetä valitsijayhdistyksenä yhden tai useamman ehdokkaan listansa. Niistä kutakin erikseen tarkastellaan omana kokonaisuutenaan. Kunkin listan ehdokkaiden äänimäärien summasta tulee sen vertausluku. Esimerkkitapauksessa äänimäärät ovat 779 ja 384. Siten listan vertausluku on 1163,000. Listoilla ensimmäinen saa vertausluvukseen koko listan äänten summan, toinen siitä puolet, kolmas kolmasosan jne. Yhteislistaan kuulumattoman yhden henkilön vertausluku on hänen saamansa äänimäärä.

Turun valtuuston kooksi on päätetty 67. Heidät valitaan vertauslukujensa paremmuusjärjestyksessä. Nyt viimeinen tuli valituksi luvulla 1243,083 (135 äänellä).

Samalla listalla olleiden ehdokkaiden keskinäinen sija määräytyy henkilökohtaisten äänimäärien perusteella. Jos ne ovat samat, niin heidän keskinäinen järjestyksensä arvotaan. Siten samalla äänimäärällä samalla listalla oleva voi tulla joko valituksi, jäädä varalle tai niiden ulkopuolelle. Ainakin heidän ranking-järjestyksensä on eri.

Politiikka on joukkuepeliä. Menestyvät joukkueet houkuttelevat julkkiksistakin huippuvahvistuksia. Mitä paremmin supertähdet onnistuvat, sitä komeampi on lopputulos.

Kohta kunnissa jaetaan luottamushenkilöpaikat eri lautakuntiin ja toimielimiin. Se tapahtuu järjestäytymiskokouksessa. Menettely on samanlainen, mutta valitsijoina ovat silloin vain valtuutetut. Valtuustoryhmät sumplivat jo erilaisia koalitioita valtaa hamutakseen. Jokin lautakunta, kaupungin yhtiö, säätiö tai muu toimielin on toista merkityksellisempi kuten puheenjohtajuudetkin. Käydyt vaalit ovat kuin uusi jako pokerissa. Mahdollinen Turku-sopimusjoukko tai -peli saa paremman käden kuin pelkkä hai. Niillä korteilla on pelattava, jotka on viimeksi 9.4.2017 jaettu. Politiikassa ei ole logiikkaa. Se on mahdollisuuksien taidetta.

(Julkaistu Turun Sanomissa 2.5.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Yksinäisyyttä ei voi ulkoistaa

Kohtasin hississä yli kahdeksankymppisen mummon. Hän kertoi, että pariin viikkoon olen ainut henkilö, joka on rupatellut hänen kanssaan. Muutamat olivat toki tervehtineet, mutta eivät kiireittensä vuoksi pitäneet edes hissipuhetta.

Vaalikadulla kuuntelin nuorta huoltomiestä. Viime vuonna Turussa yksin asuvien vanhusten asunnoissa käydessään hän oli 28 kertaa joutunut hälyttämään ambulanssin, kun asukas makasi tuupertuneena lattialla. Eräs oli WC:n lattialla hypotermisessa tilassa, sillä kraanasta valuva kylmä vesi oli jäähdyttänyt vanhuksen siniseksi. Yhden henkilön todettiin kuolleen. Huoltomies kertoi, ettei hän enää tohdi yksin mennä yleisavaimella työtehtäviinsä.

Runsaat puolet Turun talouksista lienee yksin asuvia. Heistä joka kolmas on yli 65 v. Yksinäisyys on yleistä vanhusten, syrjäytyneiden sekä pienituloisten ja köyhien keskuudessa. Se lisää myös muita sosiaalisia ongelmia. Länsimaissa yksinäisyys on pandemia, johon ei tunnu löytyvän tehokkaita rohtoja.

TV-uutiset on kuin kauhuelokuva: väkivaltaa, itsemurhapommittajia ja sotia. Media laventaa pelkotiloja, sillä vain pahat uutiset ovat huomionarvoisia uutisia.

Netissä hengaavat siilautuvat samanmielisten joukkoon. Siellä singahtelee harhauttavia sekä vääristeleviä sanomia ja jopa valhetta. Taistelu ihmismielestä on siirtynyt verkkoon. Sodassakin, silmien välistä korvien väliin.

Vihapuheet lisääntyvät, sillä ihmiset pelkäävät. Ei ole ihme, että varsinkin vanhukset linnoittautuvat ovipuhelinten, turvalukkojen ja -ketjujen taakse. Ihminen rakentaa omat kalterinsa.

Me suomalaiset emme ole selkään taputtelevaa lajia. Säpsähdämme, jos joku tarttuu käteemme muuten kuin sanoakseen selvästi päivää. Mutta nyt jos koskaan meidän on tultava ulos poteroistamme. Meidän on henkisesti autettava mummo kadun yli. Kohdattava toisemme silmämunasta silmämunaan. Rupateltava aidosti ja kiireettä toinen toistemme kanssa. Oltava ystävällisiä sekä huomaavaisia. Ihminen ihmiselle.

Yksinäisyys on pitkälti myös mielentila. Sisään käpertynyt on autettava mahdollisimman itse toimivaksi. Ensin minuutti, kaksi ja niin edeten, kunnes oma motivaatio herää. Sitä ei voi kukaan toiselle tyrkyttää. Motivaatio syntyy, kun huomaa oman kehittymisen. Tutkimusten mukaan se herää, kun on tehnyt jotakin 13 kertaa. Toki kannustusta, itsekuria ja sitkeyttäkin tarvitaan. ”No pain, no gain” koskee jokaista ja kaikessa. Se pätee ihmissuhteista liikuntasaavutuksiin.

Yksin oleminen on puolestaan laatuaikaa. Ruustinna-mammani opetti, että ”Jumala ei voi soittaa, jos linja on varattu”. Pelkästään stressisairauksien välttämiseksi mielen pitää saada rauhoittua.

Nykyajan pikanautintojen ja ajankuluttamisen joutoaikana henkinen tyhjentyminen on rukouksen ja meditaation perusolemus.

Onnellisuuden arvioiminen pelkästään ulkoisen menestyksen perusteella on virhearvio. Älä kiinnitä katsettasi pelkästään näkyvään. Itsetutkiskelu yksin ollen on tärkein viisauden laji. Turhaan ei metropoliitta Ambrosius minulta kysy: ”Miten on sielusi laita?”

(Julkaistu Turun Sanomissa 15.4.2017.)

 

 

 

Risto Forsberg: Ruotsin kielen mahdoton yhtälö

Suomi on virallisesti kaksikielinen maa. Suomi on osa Eurooppaa. Elintasomme ja hyvinvointimme perustuvat menestyvään vientiin. Vienti tarvitsee kielitaitoisia hyviä myyntimiehiä maailmalle.

Kieltenopetusten tehokkaana jarruna on toiminut pakkoruotsin opetus.

Ylioppilaskirjoituksissa ruotsin kielen kirjoittavien määrä on romahtanut kymmenessä vuodessa (TS 20.3.). Tämä on osoitus kiinnostuksen hiipumisesta ruotsin kieltä kohtaan.

Nuorten valtakielenä on englanti. Tämän rinnalle tarvittaisiin lisää ranskan, italian, venäjän, espanjan, kiinan ja japanin kielen taitavia myyntitykkejä.

Opetuksessa siirtyminen kielivalinnassa täyteen valinnaisuuteen edesauttaisi nykyistä epäkohtaa. Turun kokoisessa kaupungissa pystyttäisiin lisäämään kielitarjontaa varsinkin lukiotasolla, mutta myös perusopetuksessa.

Menestyvä Suomi tarvitsee hyvin koulutettuja kielitaitoisia myynnin ammattilaisia. Arvokkaat resurssit tulee hyödyntää täysipainoisesti.

(Julkaistu Turun Sanomissa 29.3.2017.)

 

 

 

Timo Rumpunen: Ei väkisin kasvisruokaa

Helsingin Uutiset teki 19.3. Pukinmäen peruskoulun kasvisruokapäivästä jutun, jossa eräät oppilaat kertoivat, kuinka osa heidän kavereistaan on jäänyt nälkäisiksi ja osa on jättänyt jopa aterian väliin.

Mielestäni kasvavassa iässä oleville täytyy tarjota monipuolinen ateria, joka perustuu perinteiseen lautasmalliin, joka on todettu hyväksi. Nyt kun on nähty, että osa oppilaista jopa jättää aterian välistä, niin mihin tämä pidemmän päälle johtaa? Se johtaa siihen, että oppilaat menevät Heselle tai Mäkkäriin syömään.

Jos joku vakaumuksensa takia haluaa kasvisruokaa niin se hänelle suotakoon, mutta siihen ei tarvitse pakottaa muitakin.

Vuonna 2010 kasvisruokapäivä ei kiinnostanut turkulaisia nuoria Ylen tekemän tutkimuksen mukaan, enkä usko, että suosio olisi tuosta radikaalisti muuttunut.

(Julkaistu Turun Sanomissa 24.3.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Hallituksen leikkuri ahkerassa käytössä

Omaishoitotukea taas leikataan. Moni sitä kummastelee ja joutuu kamppailemaan äärirajoilla. Onko niin, että aina leikataan niiltä, jotka kipeimmin tarvitsevat tukea? Muuhun on kyllä varaa. Kuinka paljon on pakolaisiin satsattu viime vuonna? Selvää on, että hädänalaisia tulee auttaa, mutta ei saisi omaa kansaa ja juuri heikompien asemaa kurjistaa.

Tiedän sellaisia omaishoitajia, joille tuntipalkaksi jää 0,58 e/h. Kuka päättäjä haluaa sillä rahalla tehdä vaativaa ja stressaavaa työtä? Ei ihminen veny loputtomiin, moni väsyy sekä henkisesti että fyysisesti. Pahoinvointi lisääntyy huonompiosaisilla. Paremmin toimeentulevat eivät tajua heikompien kärsimyksiä tai eivät halua ymmärtää.

Nyt vaalien alla puhutaan kauniita ja sitten vaalien jälkeen tehdään juuri päinvastaista. Joillakin puolueilla on huono muisti, haukutaan nykyhallitusta virheistä, eikä muisteta omia tekosia. Vihreät on hyvä esimerkki siitä. Luulisi, että luonnonsuojelu on vihreiden päätavoite, mutta ei, sen ajama politiikka vain hieman sivuaa aikoinaan Pentti Linkolan ajamaa suuntaa. En ihmettele, että Linkola hylkäsi koko puolueen. Vikaa toki on jokaisessa puolueessa, sillä on niin monta mieltä kuin on miestäkin. Kuitenkin nyt pitää auttaa suomalaisia vanhuksia ja lapsiperheitä. Ei jätetä heitä oman onnensa nojaan. Suomessa on jo nyt liikaa ihmisiä, joiden yöpuu on Oksasella ja aamupala Ojasella.

(Julkaistu Turun Tienoossa 21.3.2017.)

 

 

 

Pirjo Lampi: Riittääkö pelkkä anteeksipyyntö?

Kun julkisuuteen tulivat 18.2.2016 Turun kaupungin vanhuspsykiatrian osastojen tapahtumat, joissa potilaita oli kohdeltu epäasiallisesti pahoinpitelemällä ja laiminlyömällä hoitoa ja ylilääkitsemällä potilaita, Turku joutui varsin ikävällä tavalla julkisuuteen.

Tapahtumat herättivät laajaa keskustelua koko maassa ja myös yleistä keskustelua siitä, millä tasolla vanhustemme hoito maanlaajuisesti on. Nyt monenmoiset raportit tapahtumista ovat valmistuneet ja työnjohdollisia toimenpiteitä ja johtopäätöksiä on tehty. Toimialajohtaja Riitta Liuksalle, samoin kuin tapahtumien aikaan tulosaluejohtajana toimineelle Hilkka Virtaselle ja tulosyksikköjohtaja Jyrki Heikkiselle, annettiin kirjallinen varoitus. Silloiselle hallintojohtaja Antti Perälälle annettiin huomautus. Valehoitajat on erotettu ja huomautuksia on jaettu hoitajille. Miten toimitaan nyt ja tulevaisuudessa?

Sisäisiä tarkastuksia pitää jatkaa ja kaikki sovitut uudistukset toimintavoissa pitää muuttaa siten, ettei vastaavaa enää koskaan tapahdu. Seuranta siitä, että sovittuja muutoksia myös noudatetaan, on oltava tarkkaa. Sisäisiä tarkastuksia pitää tehdä jatkossakin myös yllättäen. Mahdollisiin rikkomuksiin on puututtava heti. Jokaiselle hoitajalle pitää olla selvää, ettei sellaista hoitokulttuuria, jossa potilaita kohdellaan kaltoin, hyväksytä. On kuitenkin myös muistettava se, että koko henkilöstöä ei pidä syyllistää. Hoitohenkilökunnalle on nyt annettava työrauha.

Kaupunki on esittänyt anteeksipyyntönsä potilaille ja heidän omaisilleen.

Tämä ei mielestäni riitä. Potilaille mikään ei tietenkään korvaa eikä poista kokonaan heidän kokemaansa kärsimystä, nöyryytystä ja menetettyä oikeutta turvalliseen ja hyvään hoitoon. Turun kaupungin pitäisi kuitenkin ottaa kokonaisvaltainen vastuu tapahtuneesta ja osoittaa se myös vahingosta kärsineille konkreettisesti.

Vähintä mikä näille potilaille kuuluu, mikäli he ovat vielä elossa, olisi hoitokustannusten korvaaminen kaupungin taholta tuolta ajalta, jolloin he eivät ole saaneet sitä hoitoa, johon jokaisella potilaalla on oikeus. Muussa tapauksessa lähiomaisille voitaisiin maksaa näitä korvauksia.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 18.3.2017.)

 

 

 

Urmas Mikkonen: U-sairaala uuteen käyttöön

Käväisin nettisivulla vilkaisemassa U-sairaalan tilannetta ja siellä kerrottiin, että rakennus on museoviraston tahdosta purkukiellossa.

Pahenevien sisäilmaongelmien ja kohoavien korjauskustannusten takia rakennuksen käyttö sairaalana alkaa tulla tiensä päähän. Ehdotankin seuraavaa:

Muutetaan sairaalan alakerrokset parkkihalliksi ja yläkerroksiin tehdään kevyitä vuokra-asuintiloja opiskelijoita ja turisteja varten. Nämä asunnot voisivat olla merikontti-tyyppisiä varustettuna omilla vesi-, viemäri-, ilmastointi- ja sähköliitännöillään ihan vain, etteivät vanhat homeiset rakenteet pääsisi pilaamaan uusia rakenteita.

Mitä tällä saataisiin aikaan? Parkkitilaa, ei vain sairaalan tarpeisiin vaan myös kampuksen käyttöön. Edullisia opiskelija-asuntoja lähelle yliopistoa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 16.3.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Mikä on tavallinen puolue?

Hannu Miettunen kirjoittaa Turun Sanomissa 15.3.2017 että Perussuomalaiset ei ole tavallinen puolue. Ihmettelen tätä ajattelutapaa. Tuskin me perussuomalaiset niin kovin paljoa erotumme muiden puolueiden ihmisistä. Ei meillä ole leimaa otsassa, eikä jäsenkirja ole rintapielessä näkyvillä.

Mitä tulee Halla-ahon arkuuteen ja muihin ”vikoihin”, kyllä äänestäjät ne huomaavat ja tekevät omat johtopäätökset. Ei mielestäni Halla-aho ole ketään pakoillut, hän on hyvin puheiden mittainen mies. Hän kertoi tarkalleen, koska ilmoittaa ehdokkuudestaan. Onko koko ns. eliitti valjastettu vastustamaan Halla-ahoa? On surkuhupaisaa, kun Halla-aho saa näin paljon negatiivista julkisuutta. Loppupelissä se kääntyy morkkaajia vastaan ja Halla-ahon eduksi.

Mitä tulee Perussuomalaisten sääntöihin, on mielestäni hyvä että jokainen saa äänestää, silloin ei jää kenellekkään epäselväksi, kuka äänesti ja ketä. On hyvä huomata että maailma muuttuu, ihmiset muuttuvat sen mukana.

(Julkaistu Turun Tienoossa 16.3.2017.)

 

 

 

Risto Forsberg: Bussit täynnä kuin sardiinipurkit

Monelle joukkoliikenne on ainoa edullinen tapa liikkua Föli-alueella.

Matkustajamäärät ovat kehittyneet suotuisasti. Vuorotiheys alkaa olla jo monin paikoin riittävän tiheä. Poikkeuksen muodostaa sunnuntain aikataulutus.

Kauppojen vapaa aukiolo on tehnyt sunnuntaista normaalin kauppapäivän.

Kuitenkin linja-autojen aikataulut noudattavat edelleen muinaisten aikojen vuorotiheyksiä. Monet sunnuntain vuoroista ovat täynnä kuin sardiinipurkit. Nyt on jo korkea aika muuttaa sunnuntain aikataulut.

Hyvä lähtökohta olisi, että sunnuntaina ajettaisiin lauantain aikataulujen mukaisesti. Toivottavasti viimeistään ensi syksyn aikatauluihin saataisiin tämä muutos.

(Julkaistu Turkulaisessa 15.3.2017.)

 

 

 

Kai Sorto: Nyt tarvitaan uskoa tulevaisuuteen

Tiistaina 7.3. julkaistun nuorisobarometrin mukaan nuorten tulevaisuudenkuva on synkentynyt radikaalisti. Nuorten toivelistan kärjessä ovat edelleen hyvät ihmissuhteet ja työpaikka, mutta usko oman ikäluokan taloudellisen aseman parantumiseen on heikentynyt. Mistä siis löytää kadonnut usko tulevaisuuteen?

Ranskalaisen sosiologi Durkheimin mukaan yhteisyyden tunne pitää yhteiskunnat koossa. Kokemukset arvostuksesta ja ryhmään kuulumisesta ovat tärkeitä myös nuorten hyvinvoinnin kannalta. Kehityksen myötä perinteisemmät kylä- ja perheyhteisöt ovat kuitenkin väistyneet, ja yhteisöllisyyden kokemukset löytyvät yhä useammin harrastusten tai netin virtuaaliyhteisöjen kautta. Suomalaisen yhtenäiskulttuurin palauttamiseksi on tehtävä töitä.

Mielestäni politiikassa tulisi myös tavoitella yhteiskuntaa, jossa jokainen yksilö lähtee sosiaalisesta taustastaan riippumatta samalta viivalta. Niin sanottu ”positiivinen syrjintä” eli erityiskohtelu kielen tai etnisen taustan perusteella tulisi unohtaa ja ottaa askelia kohti aitoa mahdollisuuksien tasa-arvoa. Koulutuksen ja työn saamiseen on tarjottava tasaveroiset keinot.

(Julkaistu Turun Sanomissa 9.3.2017.)

 

 

 

Mikael Andersson: Turun historiallinen museo yhteen konserttisalin kanssa?

Näin kuntavaalien alla haluaisin herätellä niin äänestäjiä kuin päättäjiä yhteistyöhön paikallisuuden ja siihen liittyvien visioiden kehittämiseen, siis hyvään yhteistyöhön yli puoluerajojen.

Olin 1.3. kuuntelemassa Turkuseuran järjestämässä tilaisuudessa Turun Vanhalla Raatihuoneella museokeskuksen johtajan Olli Immosen esitelmää meitä kaikkia turkulaisia koskevasta asiasta, nimittäin pitkään valmisteilla olleesta Turun historiallisesta museosta, jonka puuttuminen meidän kulttuurikaupungistamme on nykyisin vakava puute.

Mukana keskustelussa oli myös hankkeeseen positiivisesti suhtautuva valtion museoylijohtaja Kostet.

Itse Turku-museota noin 16 vuotta täällä kauppahallissa museopuodissa vetäneenä tiedän, että tätä osaa tulisi kyllä paremmin saada esille kaupungissamme ammattilaisten resurssein.

Turussa on monia osioita, joita ei esitellä juuri missään, kuten kaupunkimme Suomen suurimpana elintarvike- ja nautintoainevalmistajana tai suurena varuskuntakaupunkina.

Turussa on toki museoita kuten esimerkiksi Turun Linna, mutta sekin on valtion ja maakunnan museo, jossa esimerkiksi liikkuminen ei ole kaikille kovin helppoa.

Kaupunkimme vanhimpana edelläkävijäkaupunkina vaatii mielestäni omaa itseensä keskittyvää pysyvää museota, koska meillä on paljon näytettävää, josta olla ylpeitä ja jolla houkutella myös muualta tulevia turisteja.

Tässä kuten muissakin suurissa hankkeissa tulee vääntöä niukoista resursseista, siis mistä rahoitus?

Hankkeessa on lähdetty hakemaan turkulaisten lupaa hankkeelle museo edellä ja kyllä sitten löytyy paikkakin, siitä meillä käydään varmasti intohimoista keskustelua lähitulevaisuudessa.

Olisi syytä tutkia laajemmin, voisiko hankkeen taakse saada suuremman kokonaisuuden ja rahoittajaksi myös liike-elämän, jos kannattavuuden lisäämiseksi tehtäisiin Tampere-talon tapainen suurempi kokonaisuus.

Meillä on keskusteltu esimerkiksi uudesta konserttitalosta, koska vanhan korjaaminen nykyaikaisia vaatimuksia vastaavaksi tulee kalliimmaksi kuin uuden rakentaminen.

Yhdistämällä hankkeeseen konserttisali ja Turun historiallinen museo saataisiin vilkas asiakaskunta niiden yhteyteen tuleviin tukipalveluihin, kuten ravintola- ja kokoustiloihin. Lisäksi tiloihin voisi myös lisätä hallinnollisia ja muitakin kulttuuritiloja.

Kokonaisuuden tulisi olla sellainen houkutteleva kokonaisuus, joka toisi sekä rahaa että rahoitusta Turulle myös yritysmaailmalta, valtiolta ja kenties EU:lta.

Kustannuksiltaan kokonaisuus tulisi käsitykseni mukaan edullisemmaksi rakentaa ja ylläpitää kuin monen pienen tilan hajasijoittaminen ja ylläpito vuosikymmeniksi. Työllisyysnäkökanta asiassa on lisäksi oma keskustelunaiheensa.

(Julkaistu Turun Sanomissa 7.3.2017.)

 

 

 

Pekka Aho: Eikö Suomen kansaa enää ole?

Turun Sanomissa oli 5.3.2017 että suomalaiset eivät ole kansa. Olemme tulleet tänne maahan eri reittejä ja eri roduista. Tämä pitää paikkansa. Mutta kyllä me suomalaiset olemme jo aika hyvin hitsautuneet samaksi kansaksi, vaikka sitä nyt yritetään väen väkisin hajottaa. Onkohan montaakaan valtiota, joissa väestön geenipohja on samanlainen? Tuskin. On selvää, että me olemme nuori kansakuntana, jääkauden aikana ei täällä voinut edes asua. Olemme onnistuneet kansakuntana erinomaisesti. Emme ole olleet sotaisia, vaikka jouduimme sotaan naapureiden takia. Ruotsi vaati meiltä miehet rintamalle ja Neuvostoliittoa vastaan oli pakko sotia. Jos emme olisi sotineet, niin olisimme olleet osana Neuvostoliittoa ja silloin olisi geeniperimämme jakautunut entistä enemmän.

Suomea ajetaan yhdeksi EU:n liittovaltioksi kovalla hädällä, kuin käärmettä piippuun. Maahamme on tullut pakolaisia enemmän kuin varamme sallivat. Jos tämänsuuntainen kehitys jatkuu, emme todellakaan ole enää kansa. Meidän oma kulttuurimme häviää, kuten hyvänä esimerkkinä saunapalvikinkku. Suomen rikas kieli häviää. Ei enää lauleta ”kuullos pyhä vala…” armeijan valatilaisuuksissa. Voi käydä niin, että saunominen häviää, Venäjällä jossain Volgan mutkassa ovat lähimmät saunat. Toivottavasti nämä ovat vain uhkakuvia, jotka eivät koskaan toteudu.

Ollaan siis suomalaisia ja pidetään Suomen kansa yhtenäisenä.

(Julkaistu Turun Tienoossa 7.3.2017.)

 

 

 

Raili Meltovaara: Taas näivetytään

Turun keskusta näivettyy, ellei rakenneta torneja, asuntoja ydinkeskustaan. Näin visioi kokoomuksen päättäjä.

Perin tuttua. Muistamme, miten edellisten kuntavaalien alla demaripäättäjä iltakävelyllä tuli surulliseksi, kun näki keskustassa tyhjiä liiketiloja. Seurauksena, oli, että runnottiin läpi toriparkki.

Useat turkulaiset eivät kannata toriparkkia, kuten en minäkään. Katsovat, että Louhessa on tilaa, tai sitä olisi kannattanut laajentaa. Nyt odotamme kuin kuuta nousevaa, milloin sitä viheliäistä monttua aletaan kaivaa. Nimittäin torin päällinen on se, jolle pitäisi tehdä nopeasti jotakin. Torin ankeus ja rumuus on silmiinpistävää, ei miellyttävä meriitti ollenkaan Turulle.

Lapsille pitää saada huvipuisto Turkuun. En halua olla ilonpilaaja, mutta onhan meillä hieno upea maksuton Seikkailupuisto keskustan tuntumassa, maauimalan vieressä. Oma pieni liikennepuisto, sekä lintulammikko eläimineen. Kaikki nämä löytyvät Kupittaan puistosta. Muumimaailma meni Naantaliin. Silloin olisi pitänyt jämäkämmin olla pitämässä Turun puolta, että olisimme saaneet sen Turkuun. Mutta kyllä Turku hyötyy paljonkin Muumimaailman lapsiperheiden euroista.

Varissuolle pitää saada uimahalli, vaikka bussi 99 menee Varissuon kautta suoraan Impivaaran uimahallille, vasuriedustajan toivomus. Ei voida vaatia lähiöihin omia uimahalleja, joiden ylläpito ei suinkaan ole ilmaista. Varsinkin, kun Varissuolla asuu paljon ihmisiä, joilla ajanpuute ei ole ongelma.

Vihreiden kallis unelmahöttö on raitiotie. Kertaalleen Turussa kokeiltu eikä hyväksi todettu, vai miksi raiteetkin revittiin pois, jos se niin erinomainen oli? Eiköhän puhalleta vihreä unelmahöttö bittitaivaalle. Hybridisähköbussit rulettavat.

Minun perussuomalaisen toivomus on, että ei yhdenkään vanhuksen tarvitsisi laskea eurojaan, että voisi ostaa kauraryynipaketin. Eräässä marketissa vanha mamma pyysi minua laskemaan kädessään olevat eurot, jotta saisi ostettua kauraryynipaketin. Vuosi oli 2015, kun maahamme oli juuri tullut hyväkuntoisia muslimimiehiä. Näitä, jotka valittivat ja kronklasivat ruoasta.

Miten rakkaassa kotimaassani voidaan sallia hyväksyä tällainen oman väen perustarpeiden täydellinen laiminlyönti? Samanaikaisesti tulijoiden vaatimuksiin suostuttiin, ruokaan laitettiin ekstraa.

Toivon, ettei Turussakaan enää tarvitsisi yhdenkään kantaväestöön kuuluvan seisoa leipä- ja soppajonoissa. Kymmenien tuhansien euronvenyttäjien, jotka eivät jaksa tai joiden luonto ei anna periksi mennä leipä- ja soppajonoihin. Näitä ihmisiä on joka ikäluokassa. Ihmisiä, joiden energia kuluu päivästä toiseen, vuodesta toiseen eurojen venyttämiseen.

Voivat siirtää energiansa tulevaisuutensa visiointiin, unelmointiin. Unelmoikaa, unelmoikaa. Unelmilla on tapana toteutua.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 4.3.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Lahjalla on sielu

Rehelliseen Suomeen on juurtunut käytäntö, että lahja annetaan setelinä. Se on kuin pääsylippu, jonka suuruudella vierasta palvellaan. Kutsussa saatetaan ilmoittaa ”ei lahjoja, ei huomionosoituksia”. Silti joku juhlassa viestittää, että Jussille hankitaan joku keksintö, osallistutko rahoitukseen? Tai hienovaraisesti markkinoidaan ”Pena eurolla etelään”.

Lahjalla on uskonnollinen motiivi. Muinoin niitä laitettiin vainajan mukaan miellyttämään tuonpuoleista väkeä. Uhrinauta ”paketoitiin” asettamalla sen kaulaan kukkaköynnös. Se oli merkki luopumisesta.

Lahjan julkinen avaaminen puolestaan vahvistaa omistuksen. Lahjan sieluun kuuluu vaihtokaupan kieltämisen tunne. Suomessa siihen vastataan kiitoksella – ei vastalahjalla.

Lahjan symboliikka näkyy kukissa. Ne ovat aina sopiva huomionosoitus. Tuliainen viestii hienovaraisesti brändistäsi. Tärkeintä on ajatus. Hyvä teko on aina ystävällinen yllätys!

Antamisen taito on siinä, että lahja on suhteessa antajan varoihin ja toivottu. Jos erehtyy toisen mausta, mielihyvä voi muuttua harmiksi. Vaatii suurta taitoa osata vastaanottaa epämieluisaa tai kieltäytyä epämääräisestä.

Olla loukkaamatta ja loukkaantumatta ovat kanssakäymisen perustaitoja. Huomaavaisuutta arvostetaan enemmän kuin ylenpalttisuutta.

Onnistunut lahja vaatii hoksnokkaa, on henkilökohtainen ja saajalleen merkityksellinen. Ei sellainen, joka jaetaan usein ja kaikille. Suoraan sinulta lahjan saajalle!

Mikään lahja ei ole sydämellisen palveluksen väärti. Silloin annat jotain itseltäsi: aikaa, huomiota, omistautumista ja olet läsnä. On tärkeämpää miten annat, kuin mitä annat.

Lounas tai päivällinen on mitä oivallisin. Aterian ääressä voit antaa toiselle neuvoja, josta hän voi elämässään hyötyä.

Antaminen herättää vastavuoroisuusrefleksin. Mieli ei tahdo kestää sitä, että se on velkaa toiselle. Kun vastavuoroisuus kehittyy rutiiniksi, se menettää sielunsa.

Joskus lahjojen ja etujen salakavalana pyrkimyksenä on hitsata bisnesyhteys. Kyse on hienovaraisesta vallankäytöstä. Se on kuin ikiliikkuja, jossa kukin on vuorollaan antaja ja vastaanottaja. ”Jos jotakin otit, joudut aina antamaan jotenkin takaisin”, sanoo kasakka.

Luottamustehtäviäkin voidaan lahjoittaa saattamalla toinen siten kiitollisuudenvelan peukaloruuviin. Poliitikko ei unohda hyvää tekoaan, vaikka joskus lupauksensa.

Ahneuden maailmassa henkinen vapaus on metsästäjän ja saaliin välimatka. Täytyy olla kuin kettu keksiäkseen ansat ja leijona pelottaakseen sudet.

(Julkaistu Turun Sanomissa 26.2.2017.)

 

 

 

Ville Tavio: 10 syytä äänestää PS:ää Turussa

Olen laatinut kymmenen kohdan listan niistä syistä, miksi Perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaita kannattaa äänestää Turussa.

Nostan listallani esiin faktoja pian päättyvältä, vuoden 2013 alussa alkaneelta valtuustokaudelta Turusta. Huomionarvoista on mm. Perussuomalaisten linja monikulttuurisuuteen, päätöksenteon muuttaminen avoimemmaksi sekä Turussa rehottava hyvä veli -verkosto.

Laatimani lista kokonaisuudessaan:

1. Kokoomus sai toriparkin. Sdp Sepänkatu vitosen. Aika hyviä veljiä?

2. Turun kaupunginhallitus hyväksyi kirjaston rakentamisen Somalimaahan. Vain Perussuomalaiset vastustivat.

3. Turku teetti maahanmuuton kustannuksista selvityksen Perussuomalaisten aloitteesta. Me säästäisimme maahanmuutosta.

4. Samaan aikaan kun maan hallitus hieroi kipeitä säästöjä, niin Turun hallitus hieroi palkankorotuksia puoluekirjan omaaville johtajilleen. Vain Perussuomalaiset vastustivat.

5. Johdon palkat piti salata kuten tähänkin asti. Ei sopinut meille. Nyt niitä ei enää salata.

6. Vanhat puolueet tekivät kuntalain ulkopuolelta hallitussopimuksen (Turku-sopimus), johon liityimme yhteistyön hengessä. Selvisi, että kyse olikin vain kabinettipolitiikasta ja yrityksestä hillitä valtuutettuja toimimasta.

7. Emme hyväksyneet pienten koulujen lakkauttamista. Perussuomalaiset erotettiin Turku-sopimuksesta. Pakotimme kuitenkin lopulta muut linjallemme ja koulut saivat jäädä. Turvallisesta koulutiestä emme tingi.

8. Kannamme vastuuta Turun taloudesta ja päätöksenteon sujuvuudesta. Emme vastustaneet joka hanketta tai esittäneet jatkuvasti lisämenoja. Toisin kuin Vasemmistoliitto.

9. Teimme aloitteen työllisyystyöryhmän perustamisesta, jotta työpaikkoihin ja yrittämiseen panostettaisiin enemmän. Työllisyystoimikunta perustettiin. Askel oikeaan suuntaan siis.

10. Ajamme jatkossakin lisää vanhuspalveluita, emme vastaanottokeskuksia.

(Julkaistu Perussuomalaisen numerossa 2/2017.)

 

 

 

Ville Tavio: Tyttöjen ja poikien vessat säilytettävä erillään

Vihervasemmistoa kun seuraa, niin toisinaan tuntuu, että jokaista asiaa voidaan ajaa sokeasti tasa-arvoon vedoten. Esimerkiksi sukupuolineutraliteetista on tullut vihervasemmistossa vahva ideologia. Tämän ideologian edessä tuntuvat usein kumartavan muutkin vanhat puolueet, kuten Turussa sukupuolineutraliteettiin kallellaan olevat kokoomus ja SDP.

Ideologisen sukupuolineutraliteetin varjolla ajetaan kaikenlaisia kummallisuuksia, joista haluan nostaa esiin vaatimuksen unisex-vessoista. Turussakin kokoomus-vihervasemmisto-akseli on jo yhdistänyt vessoja sekä yliopistolla että pääkirjastossa.

Perussuomalaiset eivät tule päätöksenteossa kannattamaan eri sukupuolten vessojen lopettamista sen enempää kouluista kuin muistakaan julkisista tiloista. Emme ole valmiita luopumaan yhteiskunnan perusarvoista, joihin kuuluu valtaväestön oikeus perinteiseen sukupuolikäsitykseen miehestä ja naisesta.

Tyttöjen ja poikien vessojen yhdistäminen voi johtaa varsinkin kouluissa turhaan kiusaamiseen ja erilaisiin häiriöihin. Vessojen yhdistäminen ei ole järkevää varsinkaan käytännön syistä. Naisten vessajonot ovat tunnetusti paljon pidempiä kuin miesten, mutta naisten vessat usein siistimpiä. Pisuaarit ovat aika käteviä, mutta tytöt eivät varmaankaan halua niitä katsella sen enempää kuin pojat asioida naisten katseiden alla.

(Julkaistu Turkulaisessa 22.2.2017.)

 

 

 

Ville Tavio: Riemu Turun taloudesta oli silmänkääntötemppu

Viitaten lauantaina 18.2. julkaistuun uutiseen Turun talouden tasapainosta:

Turkua johtavat kokoomus ja SDP pyrkivät säilyttämään hallitsevan valta-asemansa keinolla millä hyvänsä. Tästä kertoo puolueiden valtava riemu ja tapa kertoa siitä, että vuoden 2016 tilinpäätös oli kaupungissa ylijäämäinen.

Kyseessä on valitettavasti silmänkääntötemppu. Vuoden 2016 ylijäämästä ei synny turkulaisille eurollakaan lisää palveluita. Vuoden 2017 talous painuu nimittäin 20 miljoonaa alijäämälle.

Vanhojen puolueiden katteettomasta riemusta kertoo myös hehkutus siitä, että Turun väkiluku kasvoi 1 700 asukkaalla viime vuonna. Kukaan muu kuin Perussuomalaiset ei sano suoraan, että tämä johtuu turvapaikanhakijoiden saapumisesta.

Tilinpäätöksen ylijäämä oli kaupungin johdolle yllätys. Mistä lähtien pelkkä yllätys on ollut vastuullisen taloudenpidon perusta? Taloutta tulisi katsoa pidemmälle, eikä hehkuttaa liikaa sattumanvaraista yksittäistä yllätystä.

Suuri kysymys kuuluu, miksi tilinpäätös oli ylijäämäinen? Turun taloushan on laskukierteessä. Velkaa otettiin lisää noin 70 miljoonaa euroa, työttömyys on huippukorkea, pitkäaikaistyöttömien määrä kasvaa, menot kasvavat, valtionosuudet laskevat, terveydenhuollon henkilökunta vähenee ja kaupungin yhtiöt, joista en voi vaitiolovelvollisuuden vuoksi paljon puhua, tulevat nekin kohtaamaan sudenkuoppia.

Vuoden 2016 taseen vertailukelpoiseen ylijäämätulokseen, 9 miljoonaan, päästiin perkaamalla joitain isoja kertaluonteisia eriä, kuten Turun ammattikorkeakoulun investointirahaston purku ja arvopaperien kehitys muina satunnaistuottoina, mutta kertaluonteisia eriä jää silti huomioimatta. Tämä itse asiassa selittääkin 9 miljoonan ylijäämän. Turku purki vahinkorahastoaan, josta tuli kertaluonteisena pääoman tuottona 4 miljoonaa.

Maakaupoista saatiin 6 miljoonaa odotettua enemmän, mutta maata ei ole rajattomasti, ja lapsiperheitä suuntaa naapuruskuntiin.

Veroja saatiin kerättyä 3 miljoonaa enemmän kuin aiemmin, mikä on julkistalouden näkökulmasta hyvä, mutta yksityistalouksilta pois, eikä kertymän odoteta jatkuvan.

Kiky-sopimuksen lomarahaleikkauksien tuomaa menojen alitusta ehti kertyä 2,6 miljoonaa euroa vuodelle 2016, mutta tämä ei johdu mitenkään Turun omasta toiminnasta. Arvopaperien odottamattoman hyvällä kehitykselläkään ei ole mitään tekemistä Turun kaupungin johdon kanssa.

Turulla menee silti monessa mielessä hyvin. Perussuomalaiset ovat olleet kuluneella valtuustokaudella mukana jokaisessa vastuullista taloudenpitoa koskevassa päätöksessä, vaikkei meitä juuri koskaan näissä yhteyksissä mainita.

Telakalla menee todella hyvin ja sen työllisyysvaikutus on merkittävä. Tämä on Uudenkaupungin autotehtaan kanssa valtava piristysruiske koko maakunnalle. Suomi saadaan nousuun vain enemmän työtä tekemällä.

(Julkaistu Turun Sanomissa 21.2.2017.)

 

 

 

Timo Rumpunen: Skanssista näkyvä portti Turkuun?

Kun Skanssin kaupunginosaa lähdetään aikanaan kunnolla rakentamaan ja kehittämään, niin paras ratkaisu olisi korkea rakentaminen. Skanssi olisi tähän paras paikka, koska alueella ei ole oleellisia rakennuksia, jotka jäisivät näiden varjoon. Palveluitakin on jo mukavasti lähettyvillä, kiitos kauppakeskuksen. Kuinka mahtipontisen kuvan se Turusta antaisikaan, jos motarilta tultaessa vastaan tulisi isoja kerrostaloja? Turunkin olisi aika kehittyä kaupungiksi isolla K:lla, joten tehdään siitä mahtava jälleen!

(Julkaistu Turun Seutusanomien verkkoversiossa 16.2.2017.)

 

 

 

Pirjo Lampi: Hoitotakuusta pidettävä kiinni

Hoitoon pääsystä on säädetty terveydenhuoltolaissa. Jos oma terveyskeskus tai sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa, sen on järjestettävä potilaalle mahdollisuus päästä hoitoon muualle joko toiseen sairaanhoitopiiriin tai yksityissektorille.

Potilaalle ei tästä aiheudu ylimääräisiä kuluja. Aluehallintoviraston ja Valviran tehtävänä on valvoa hoitoon pääsyn toteutumista.

Nyt TYKS on ilmoittanut, ettei hoitotakuu enää välttämättä toteudu vatsaelinkirurgian kiireettömissä leikkauksissa. Hamaan tulevaisuuteen on siirretty muun muassa lihavuus-, sappikivi- ja palleatyräleikkaukset.

Syy on siinä, että Tyksissä ei ole potilaille vuodepaikkoja. Tämä puolestaan johtuu päivystysasetuksesta, jonka edellisen hallituksen peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) allekirjoitti 29.8.2013. Päivystysasetus edellyttää, että muun muassa vaativa kirurgia tulee keskittää niihin sairaaloihin, joissa on ympärivuorokautinen päivystys.

Varsinais-Suomessa päivystys on keskitetty TYKSin yhteispäivystykseen. Aluesairaaloiden toimintaa on muutettu vuodepaikkoja vähentämällä, koska niissä tehdään vain päiväkirurgisia toimenpiteitä. Tämä on johtanut TYKSin ruuhkautumiseen.

Kuka näistä muutoksista kärsii? Jälleen kerran potilaat. Palvelut pitäisi sopeuttaa potilaitten tarpeitten mukaan eikä päinvastoin, kuten nyt tapahtuu.

Meillä on maakunnassamme hyvin toimineita ja myös hyväkuntoisia aluesairaaloita. Loimaan aluesairaalasta on saanut moni turkulainen nopeammin ajan esimerkiksi sappikivileikkaukseen kuin kantasairaalasta.

Nyt kun maakuntamme leikkaukset on keskitetty Turkuun, olemme siis tässä tilanteessa. Meillä on ruuhkaan asti potilaita, mutta ei vuodepaikkoja. Yhteispäivystyksessä jonotusajat ovat pitkät ja potilaita joudutaan kuljettamaan ambulansseilla pitkien matkojen takaa hoitoon. Nykytilanteesta kärsivät niin turkulaiset kuin muitten kuntien asukkaat.

Potilaitten hoito on kehittynyt viime vuosina ja moni toimenpide voidaan tehdä niin, ettei potilaan tarvitse jäädä enää sairaalaan. Se on tietysti hyvä asia.

Toisaalta kun lakeja ja asetuksia uudistetaan, syyt ja seuraukset pitäisi ymmärtää myös konkretian tasolla.

Odottavan aika on pitkä varsinkin sairaalla ihmisellä, joka odottaa hoitoon pääsemistä. On olemassa myös riski siitä, että hoitoa odottavan potilaan tila muuttuu kiireettömästä kiireelliseksi ja silloin myös hoidon kustannukset nousevat.

Varsinais-Suomessa tähän vuodepulaan on löydyttävä ratkaisu. Vastuu on sairaanhoitopiirin johdolla. Hoitotakuusta on pidettävä kiinni myös meidän maakunnassamme.

(Julkaistu Turun Sanomissa 10.2.2017.)

 

 

 

Mikael Miikkola: Kuljettaa, kustantaa ja kannustaa

”Roudaan nyt lapsenlapsia koulusta ja harrastuksiin. Kun tulen kompuraksi, he lupaavat kuljettaa minua”, vakuutteli entinen kollegani. Tokkopa ”kauppa” toteutuu?

Isovanhemmat on lisääntyvä luonnonvara. He ovat yleensä hyväkuntoisia, kuluttavat ja matkustavat. Sijoittavat itseensä. Siksi jotkut nuoret soimaavat veteraanisukupolvea ahneeksi ja itsekkääksi.

Joillekin isovanhemmat ovat taloudellinen odotusarvo. Ei ole poikkeuksellista, että eläkkeenmaksupäivä on vilkas vierailupäivä mummolassa.

Vanhusten pitkän elämänsä aikana saavuttama kokemus jää usein hyödyntämättä. Sitä ei muka tarvita, kun nuoret oppivat kaiken Netistä, kauppakeskuksista ja toisiltaan. Poikkeuksia on, kuten ”kouluvaarit”.

Ehyt isovanhempana olo on taidetta ja taiteilua. Hän ei paheksu tai ole tiukkapipoinen. Rakastaa ehdoitta. Lapselle riittää yksikin turvallinen rakastava aikuiskontakti. Hän, joka hyväksyy, tukee ja arvostaa.

Isovanhempien antama apu vaikuttaa myös vanhempien intoon hankkia toinen tai kolmas lapsi.

Pääkaupungissa yli puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella. Joskus isovanhemmat joutuvat ottamaan vanhempien roolin, kun nämä eivät siihen itse kykene tai heitä ei ole.

Kärsimme myös lastemme avioeroista ja tuskailemme: ”Minäkö hänelle opetin tuollaisen tavan ratkaista ongelmansa?”

Kun ihmiset eivät enää keskity ja rauhoitu, niin ADHD:kin lisääntyy. On ongelmallista, jos nuorista tulee itsenäisiä, mutta ei tottelevaisia. Mummola on usein se paikka, jossa saa olla omissa oloissaan, unohtaa kännykän ja vaikka lukea.

Todellinen elämä alkaa vasta mukavuusalueen ulkopuolella. On eri asia suojella lasta vaaroilta kuin sulkea hänet maailmasta. Mummon ei itse tarvitse mennä pyllymäkeen, eikä sovitella kaikkia fyysisiä tai tunne-elämän esteitä. Lapsi on kasvatettava itse käsittelemään ongelmiaan. Niistä selvitessään hän saa sekä elämyksiä että itseluottamusta.

Kenelläkään ei ole myöskään oikeutta elää lapsen kautta omaa elämäänsä. Jos lapsi on aikuisen ainoa päämäärä elämässä, kaikki kärsivät.

On vältettävä antamasta neuvoja lasten vanhemmille, vertailla, lihottaa herkuilla tai kilpailla suosiosta. ”Huolellinen määrä” on kohtuus. Rakkaus ei myöskään ole kauppaa.

Kenialaiset sanovat, että lapsen kasvatukseen osallistuu koko kylä. Se on taitoa kasvattaa lapsista yhteiskuntaan joukkuepelaajia.

(Julkaistu Turkulaisessa 8.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Tornitalo on kapitalismin majakka

Turulla on tarkoin harkitut ja yhdessä päätetyt missio ja visio (unelma). Niistä on konsensuksella johdettu Turku-strategia 2029. Tuolloinhan kotikaupunkimme täyttää 800 vuotta.

Turku oli palanut jo pariin kertaan, ennen kuin Tamperetta oli edes perustettu. Helsinki ”pissi vaippoihin”, kun olimme jo pääkaupunki. Meillä on pysyviä arvoja ja historiaa.

Nyt joku grynderi, tuosta vaan hihasta, keksii että Kakolanmäen päälle pitäisi rakentaa näköalatasanteella varustettu korkea asuintalo.

Mitä järkevää ja hallittua kaupunkisuunnittelua se oikein edustaa? Ei kaupunkirakenne voi olla kuin huolimattoman puut liiterissä.

Muotoilu on poliittinen teko, jolla on vaikutusta ihmisen elämään. Tästä syystä varsinkaan nuoret eivät enää usko edustukselliseen politiikkaan? He haluavat itse osallistua.

Kun kadun voimaa joutuu rahan valtaa vastaan, siitä versoo populismi.

(Julkaistu Turkulaisessa 8.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Pekka Aho: Maailma saastuu

Mailman väkiluku kasvaa hurjaa vauhtia ja sen myötä meidän maapallomme saastuu. Luin yhden Kauppalehden reportterin artikkelin Intiasta. Siellä saastuminen on hurjaa. Savu leijuu kaupunkien yllä ja lika ja saasteet kulkeutuvat vesistöihin. Meillä pikkuisessa Suomessa noudatetaan päästösäädöksiä viimeistä pilkkua myöden. Koko kuvassa meidän saasteemme ovat kuin luteen köhiminen, päästömme ovat hyvin vähäisiä. Vihreät kuitenkin etupäässä yrittävät vielä kurjistaa elinkeinotoimintaa Suomessa. Suomessa on jo nyt tiukemmat ympäristölait kuin monessa muussa maassa.

Ymmärrettävää on toki, että jokainen pienikin päästö saastuttaa, mutta olisiko aika neuvoa kehitysmaita. Tarkoitan lähinnä neuvomista, enkä sitä että lähetetään miljoonia miljoonien perään sinne, eikä sitten kukaan valvo kuka ne rahat saa haltuunsa. Yleensä ne rahat menevät jonkun hallitsijan tai kyläpäällikön taskuun, kuten on nähty.

Suomessa on jo totuttu kierrättämään muovit sun muut purnukat eikä lisäkierrätys ole pahasta. Muoville olisi hyvä saada samanlaiset keräilypisteet kuin lehdille ja muulle energiajätteelle. Meidän suomalaisten olisi syytä pohtia, tarvitsemmeko kaikkea muovisälää mitä tuolta Kaukoidästä tuodaan. Kun vilkaisee lastenhuoneeseen, ne ovat pullollaan leluja, suurin osa rikki ja hyljättynä. Sieltä ne päätyvät joko kirppikselle tai kaatopaikalle.

Jopa meillä Suomessa voisi tehdä puusta kauniita ja kestäviä leluja lapsille. Ne ovat kyllä kalliita, mutta varmasti kestävämpiä kuin halpatuontilelut Kaukoidästä. Monissa sieltä tuoduissa leluissa on lyijyä tai muita raskasmetalleja.

(Julkaistu Turun Tienoossa 7.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Johtaminen yhä paremmaksi

Kaupungeilla ja kunnilla on visio, tavoite ja strategia, mutta onko niiden tarkoitus motivoida vain konsernin ylintä johtoa? Jotkut unohtavat esiliina- ja haalariväen johtamisen. Valtaosa ajasta kuluu teknisiin asioihin. Sanomia ja ohjeita singahtelee. Homma sujuu jos sujuu, mutta kasvottomasti.

Työpaikoilla on oltava vahva joukkuepelin kulttuuri. Silloin menestyskin on kollektiivista. Kun menee hyvin, voi katsoa yläikkunasta. Jos huonosti, niin on tuijotettava peiliin.

Johtajalla on suuri vastuu. Hän palkkaa myös alijohtajia. Heidän on osattava taiteilla tunteilla. Ellei niihin onnistu vaikuttamaan, ei saa joukoissaan aikaan myönteistä muutosta.

Oma sisäinen suunnitelma on onnistumisen ehto. Viikkoaikataulussa on varattava aika strategiselle työskentelylle ja suurille linjoille. Tärkeintä on kuitenkin se laatuaika, milloin ja miten hoidat työntekijöiden motivoinnin. Millaista energiaa ympärillesi säteilet, heijastuu myös takaisin.

Johtaja kulkee etunenässä ja luo työpaikkansa kulttuurin. Nosta hyvä esimerkki kaikkien nähtäville. Se vahvistaa muitakin.

Tunnustus ilmentää antajassaan nöyryyttä, sitoutumista ja älykkyyttä. Sillä hän viestii, millaista käytöstä meillä odotetaan ja arvostetaan. Huomauta myös ripeästi ja tahdikkaasti hänelle, joka rikkoo kulttuuria.

Sosiaalisesti älykäs tietää miten käyttäytyä, mitä sanoo ja mitä jättää sanomatta. Se on lahjakkuutta. Kannustavaa on, että se mikä synnynnäisistä lahjoista muuttuu, voidaan korvata kovalla harjoittelulla.

Johtamisen periaate on ikuista: ”Suuria joukkoja johdetaan samalla tavalla kuin pieniä.”

(Julkaistu Turkulaisessa 1.2.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Mikael Miikkola: Kurppakerhon hyvät veljet

Luottamus on politiikan kallisarvoisin hyödyke. Liika avoimuus johtaa sulkeutumiseen. Luottamusta ei voi ostaa takaisin. Sen tarkistaminenkin on vaikeaa. Joissakin maissa isä eikä poika eivät luota toisiinsa ilman kirjallista sopimusta.

Pienessä maassa ihmisnetti muodostuu hyvä veli -suhteista. Se on miehinen ”kurppakerho”, kanssakäymisen perusta. Leirituli, jonka äärellä partiossa, joukkuepeleissä, intissä ja politiikassa alfaurokset mittauttavat kykyjään.

Kenenkään ei pidä uskoutua toiselle vain siksi, että hän on työkaveri tai ystävä. Jos ei tunne lähimmäisen heikkouksia, niin häneenkään ei tohdi luottaa.

Salaista tietoa vaihtamalla luodaan kauhun tasapaino. Jos suhde muuttuu peukaloruuviksi, syöt toisen kädestä…

Kiinalaiset viisaat opettivat, että ”tiedon hankinta ja siten saavutettu yllätys ovat sodankäynnin (politiikka, business) äiti”. On taito saada toinen puhumaan ohi suunsa, sanomatta itse mitään. Se on jokamiehen tiedustelua. Kaikki tiedustelevat, kuten Wikileaks-tapaukset osoittavat.

Raha, alkoholi, seksi ja muut intohimot ovat tiedustelijoiden välineitä. Sen takia tiettyihin valtiollisiin tehtäviin valitaan vain kansalaiskunnoltaan koetelluimmat.

Vaikka turvallisuuspalvelut toimivat tehokkaasti, niin järjestelmä fuskaa. Sanotaan, että ”kolme säilyttää salaisuuden, jos heistä kaksi on kuollut”!

Politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Hallitusvastuussa Perussuomalaiset on maksanut siitä kovan kannatushinnan. Vanhat puolueet ovat valituttaneet virkamieskoneistoon omia kätyreitään, jotka tihkuvat heille etuajassa kallioisarvoista tietoa. Sillä ruokitaan mediaa sekä oman puolueen gallupeja.

Kuntapolitiikassa on samoin. Korkeimmat virkamiehet vierailevat ryhmäkokouksissa ja antavat omilleen tietoa, jolla voi elämöidä. Siksi virkamiesvalmistelu usein kyseenalaistetaan. Päätöksiä ei tahdo syntyä. Ennakkotietoa pitää saada ja sen tulee olla luotettavaa.

Salaisuuden säilyttämisen turvatakuita ovat raha tai muut taloudelliset sitoumukset. Pään kuhmut ja naarmut auton kyljissä hillinnevät nekin. Motiivit ovat koukuttavia. Häpeä tulee vasta sitten, kun jää kiinni. Kun tieto on tarpeeksi arvokasta, jopa läheisin henkilö uhrataan, mutta palkitaan myöhemmin. Vain lopputulos ratkaisee. Kaikki on kaupan, paitsi kunnia!

Erään puolueen symboli on punainen ruusu, sub rosa. Rakkauden jumala Cupido lahjoitti sen hiljaisuuden jumalalle kiitokseksi, kun tämä pysyi vaiti äitinsä Venuksen rakkaussuhteista. Se symbolisoi luottamuksellisuutta.

Usein ihmetellään sitä, miksi poliitikko ei vastaa tehtyyn kysymykseen. Broilerikoulutuksessa opastetaan, milloin kannattaa vastata tai kääntää huomio. Se on taitoa.

Juutalaiset sanovat, että ”avoin uuni ei paista hyvää leipää”. Silti paraskaan poliitikko (aviomies) ei tiedä, mitä hänestä kylällä puhutaan.

(Julkaistu Aamuset-lehdessä 28.1.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Jouko Laakso: Hyvinvointi takaisin

Kiitos Armas Lahoniitylle hyvästä kirjoituksesta (TS 21.1.)!

Olen ollut samaa mieltä ja myös monesti asiasta kirjoittanut. Kun saa näin arvovaltaiselta taholta samanlaista ajatustenkulkua, se antaa hyvää taustatukea ajatuksilleni näistä Suomelle tärkeistä asioista.

Suomi on lähes ainoa Euroopan maa, jolla on näin runsaasti erilaisia raaka-aineita oman perusteollisuutemme tueksi. Puu, malmit, mineraalit ja puhdas vesi, siinä on valtava kansallisomaisuus.

Kun vielä muistetaan, että meitä on tänään vain noin 5,5 miljoonaa, ovat mahdollisuutemme valtavat olla yksi Euroopan hienoimmista hyvinvointivaltioista. Viimeksi saimme mallia tällaisesta hyvinvoinnista 1980-luvulla, itsenäisenä maana, jota johdettiin taidolla ja tiedolla. Suomea pidettiin hyvänä kauppakumppanina, puolueettomuutemme oli myös tunnustettu. Suomea verrattiin jopa Japaniin, jossa siihen aikaan meni myös lujaa.

Esimerkkinä, kun 1983 Berner oy täytti 100 vuotta ja Japanista tuli Kikkoman-soijayhtiön toimitusjohtaja juhlatilaisuuteen (jossa olin läsnä) Helsinkiin vanhalle ylioppilastalolle, kehui hän onnittelupuheessaan Suomen hyvää talousrakennetta, joka seisoi vahvasti kolmella jalalla. Ne olivat suurteollisuus, pk-teollisuus sekä kauppa ja maatalous, jotka olivat tuolloin keskenään lähes yhtä suuret ja Suomen talousmenestyksen avainasia.

Meillä ei ole mahdollisuutta enää EU:n jäsenenä saavuttaa tämänkaltaista menestystä. Vain itsenäisessä Suomessa meillä olisi edelleen oman talouden hoidon myötä mahdollisuus saavuttaa hyvinvointivaltion status.

Meiltä eivät ole luonnonrikkaudet mihinkään kadonneet, ottakaamme ne omaan omistukseemme hyödyttämään omaa kansaamme, joka mielestäni pitkälti on osaomistajana Suomen maaperällä olevista rikkauksista. Toivoa on, jos tahtoa löytyy.

(Julkaistu Turun Sanomissa 27.1.2017.)

 

siniharmaaviiva2014

 

 

Turun Perussuomalaiset ry:n jäsenten mielipidekirjoituksia ja kolumneja pidetään näkyvillä tällä sivulla noin yhden vuoden ajan ensijulkaisusta laskien. Jäsenten mielipiteet eivät välttämättä ole yhteneväisiä Turun Perussuomalaiset ry:n tai Perussuomalaiset rp:n linjan kanssa.