Lähettäkää heidät takaisin –tekstiä tulkitaan tarkoitushakuisesti väärin
Siis olenko minä se, joka pitäisi lähettää takaisin”, kysyi SDP:n kaupunginvaltuutettu Ali mielipidekirjoituksessaan. Ali viittaa joidenkin perussuomalaisten käyttämään lippalakkiin ja siinä olevaan ”Send them back” -tekstiin. Kyseistä tekstiä on poliittisista syistä tulkittu mitä värikkäimmällä tavalla ja usein tarkoitushakuisen väärin.
Todellisuudessa teksti viittaa Euroopan unionissa hyväksyttyyn paluu- ja palautusasetukseen. Äänestyksen jälkeen EU:n keskustaoikeistolaiset ryhmät huusivat ”Send them back” -iskulausetta. Se oli vastaus salin vasemmalle laidalle, jolla on ollut tapana tehdä vastaavia mielenilmauksia heitä miellyttävien päätösten jälkeen.
Europarlamenttivaalien jälkeen keskustaoikeistolaiset voimat ovat kuitenkin kasvaneet ja vaikuttavat yhä vahvemmin EU:n päätöksentekoon. Lippalakit ovat MEP Sebastian Tynkkysen (ps.) teettämiä historiallisen päätöksen jälkimainingeissa.
On luonnollista, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt palautetaan kotiinsa tai sinne, mistä ovat tulleetkin.
Keitä sitten ollaan palauttamassa? EU:ssa luodaan yhteinen eurooppalainen palautusjärjestelmä, joka tehostaa ja nopeuttaa laittomasti EU-alueella oleskelevien henkilöiden palauttamista. Jäsenvaltiot voivat jatkossa perustaa palautuskeskuksia kolmansiin maihin, joihin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita voidaan ohjata. Lisäksi jäsenvaltion tekemä palautuspäätös on täytäntöönpanokelpoinen kaikissa muissakin EU-maissa. Myös viranomaiset saavat laajemmat toimivaltuudet pidättää ja sanktioida laittomasti maassa olevia henkilöitä.
Perussuomalaiset ovat tehneet valtavasti työtä, jotta maahanmuuttolait saataisiin vastaamaan muissa Pohjoismaissa jo tehtyjä hyviä päätöksiä.
Kysymys on siis lain noudattamisesta ja sen toimeenpanosta. On luonnollista, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet henkilöt palautetaan kotiinsa tai sinne, mistä ovat tulleetkin. Niin sen kuuluukin olla.
Vilhelm Junnila
kansanedustaja, varalla Euroopan parlamenttiin (ps.)
Lasten drag-satuhetkiä ei tarvitse pelätä
Tietyissä konservatiivioikeistolaisissa piireissä sen, että drag-esiintyjä kertoo satuja pienille lapsille, ajatellaan tarkoittavan lapsille sopimattoman seksuaalissävytteisen ja kieroutuneen ideologisen materiaalin ja moraalikäsitysten tuputtamista, jossa pyritään antamaan lapsille epäterveitä vaikutteita ja kyseenalaisia ajatuksia.
Päätin jalkautua kentälle tutustumaan, onko oikeasti aihetta pelätä lasten mielenterveyden tuhoamista ja epäterveiden arvojen levittämistä.
Drag-lukuhetkeen saapuessani tervehdin ja kysyin, että sopiiko tulla kuuntelemaan satuja, vaikka minulla ei lasta mukana ollutkaan. Minua tervehdittiin kohteliaasti ja toivotettiin tervetulleeksi tilaisuuteen. En tiedä, olisiko tilanne ollut toinen, jos poliittiset puoluetunnukset olisivat olleet näkyvillä. Toisaalta saavuin tilaisuuteen ihan vain itsenäni kuuntelemaan satuja, en kyseenalaistamaan tilaisuuden järjestämistä.
Saavuttuani huomasin, että kaikki olivat pukeutuneet tavallisesti – siis ihan vaatteisiin. Lapset leikkivät tavallisilla leluilla ja vanhemmat juttelivat tavallisista asioista.
Ainoa silmiinpistävä asu oli lapsille satuja lukevalla drag-esiintyjällä. Siinä oli hieman jotain historiallista ja jännittävää. Itselleni se toi mieleen 1900-luvun alkupuolen tutkimusmatkailijan tai seikkailijan. Asu oli yksityiskohtainen ja siinä oli sellaista tyylikkyyttä, jota nykypäivän pikamuoti ei koskaan saavuta. Esiintyjä oli selkeästi panostanut ja tyyli oli mielestäni varsin sopiva lasten satuhetkeen.
Ennen lukuhetken alkamista eräs henkilö ilmaantui tilaisuuteen kyseenalaistamaan tapahtuman ja satujen sopivuutta lapsille. Järjestäjät kertoivat, että tilaisuudessa luetaan Pekka Töpöhännästä kertova satu. Henkilön kanssa väännettiin hetki, ettei lasten lukuhetki ole oikea hetki kiistellä asiasta, eriävät mielipiteet voi laittaa yhdistykselle netin kautta. Henkilö ei oikein tahtonut kuunnella, mutta lopulta poistui.
Drag-esiintyjä luki tarinan Pekka Töpöhännän tähtihetkestä. Siinä töpöhäntäinen Pekka-kissa osallistui kykykilpailuun laulamalla ja Pekkaa kiusaava Monni-kissa yritti sabotoida esityksen nolaamalla hänet tuomariston edessä, koska Pekalla oli erilainen häntä kuin muilla kissoilla. Lopulta Pekka Töpöhäntä kuitenkin voitti kilpailun, koska uskalsi olla oma erilainen itsensä. Sadussa ei mielestäni ollut mitään outoa tai sopimatonta. Ihan perus.
Tämän jälkeen keskusteltiin tarinan opetuksesta eli siitä, että kannattaa aina olla oma itsensä. Opetus, jonka jokainen normaali vanhempi ja lapsetonkin aikuinen varmaan allekirjoittaa.
Pekka Töpöhännän esiintymisen siivittämänä kysyttiin lapsilta, olivatko he joskus esiintyneet harrastuksissa tai vaikka koulun kevätjuhlissa tai olleet ehkä naamiaisissa tai leikkineet kotona roolileikkejä, joissa sai pukeutua erilaisesti kuin tavallisesti. Samanlaisia juttuja kysyttiin lapsilta jo 1990-luvun päiväkodeissa tarhatädin pitämän lukuhetken päätteeksi. Ei siis siinäkään mitään kummallista tai hälyttävää.
Ja siinäpä se sitten olikin. Konservatiivioikeistossa voidaan nyt huokaista helpotuksesta. Lapset ovat turvassa drag-lukuhetkissä. Hävettää myöntääkin, mutta kokemus oli mielestäni varsin mukava jopa minulle elämän kolhimalle ja nykypäivän ideologisten erimielisyyksien tulehduttaman poliittisen keskustelukulttuurin mankeloimalle aikuiselle. Minusta oli miellyttävää kuunnella tarinaan eläytyvää kertojaa. Tilaisuus toi mieleeni lapsuuden hetket, kun samankaltaisia lukuhetkiä seurattiin Pikku Kakkosesta.
En tiedä edelleenkään, miksi tilaisuudessa sadun lukenutta esiintyjää kutsuttiin drag-termillä, jonka monet – tai ainakin minä – olen tottunut yhdistämään enemmän aikuisille suunnatun viihteen esittämiseen. Miksi ei vaikka vain ”esiintyjä”, ”tarinankertoja” tai joku sen tyyppinen hieman neutraalimpi ja vähemmän tunteita herättävä sana? En toki pidä myöskään mahdottomana vaihtoehtoa, että olen perinyt ennakkoasenteeni ko. termin osalta jostakin, ja että käsitykseni sen merkityksestä saattaa olla jopa väärä. Jos joku tuntee termin taustoja enemmän, minun käsitystäni saa ilman muuta oikaista.
Kaiken kaikkiaan en voi rehellisyyden nimissä sanoa, että tilaisuudessa olisi ollut mitään sellaista, mistä konservatiivioikeiston tarvitsisi olla kovin huolissaan. Itse asiassa suosittelisin, että vanhemmat omasta seksuaalisesta suuntautumisesta tai perhemuodosta riippumatta veisivät lapsiaan enemmän tämän kaltaisiin tapahtumiin kuuntelemaan satuja ja pohtimaan yhdessä niiden opetuksia.
Kiitos tilaisuuden järjestäjille ja drag-esiintyjälle.
Alice Girs
kaupunginvaltuutettu (ps.)
Miten korvataan tekoälyn aiheuttamat verotulojen menetykset?
Keskusteltiin mahdollisesta pisteytyksestä ja siitä, montako ihmistä korvattiin automaatiolla sekä automaation hinnasta, eli mitä kustannuksia kustakin laitteesta oli maksettu.
Ehdotettiin, että puolet veroa maksavista olisi ollut verotettavaa tuloa per automaatiolaite. Tämä hanke ei saanut mitään aikaan, kun työnantajat eivät hyväksyneet ajatusta. Niin asia haudattiin aika vähällä esiin tuomisella.
Nyt on taas saman tyyppinen ongelma edessä tekoälyn tullessa eri toimintoihin ja konttoreihin, joissa ollaan saman problematiikan edessä. Automatiikan ongelma oli teollisuuden asia ja tekoäly on eri konttorien ja toimipaikkojen, opiskelujenkin asia.
Veroeuroja tarvitaan, jos hyvinvointiyhteiskunnan halutaan kehittyvän ja olevan vielä tulevaisuudessakin sosiaalisessa mielessä toimiva valtio, joka hoitaa niin lapset kuin vanhukset riittävällä tasolla tai jopa paremmin.
Uskon, että nämä asiat on ennen pitkää hoidettava tavalla tai toisella, näin ei voi kuin toivoa parempaa tulevaisuutta meille kehityksen näin jatkuessa.
Ihmisten rooli muuttuu ja on jo muuttumassa, joten olen varma, että tämän kaltaisiin verotulotarkistuksiin tullaan palaamaan, koska muuta tietä veroeurojen saamiseen ei ole.
Jouko Laaks0