Turkulainen asuntorakentaminen karkottaa veronmaksajat muualle
On merkille pantavaa, että Turku kärsii enenevässä määrin työssäkäyvien veronmaksajien puutteesta, mutta samalla Turkuun rakennetaan kiihtyvällä tahdilla 20 neliön yksiöitä, 40 neliön kaksioita ja 50 neliön kolmioita. Kahta jälkimmäistä kutsutaan perheasunnoiksi. Uusista asunnoista tehdään pääasiassa vapaarahoitteisia vuokra-asuntoja, joiden omistajina on muun muassa sijoitusrahastoja ja institutionaalisia sijoittajia.
Pienten asuntojen voimakas lisääntyminen johtaa asuntojen omistusjakauman ja kokojakauman vääristymiseen. Kun pienet asunnot keskittyvät johonkin alueeseen, myös sosioekonominen rakenne yksipuolistuu. Samalla kaupunkirakenne muuttuu pitkäksi aikaa. Pienten asuntojen muuntautumiskyky perheen lisääntyessä on huono ja se johtaakin nopeasti muuttoon suurempaan asuntoon. Jos alueella ei ole suurempia asuntoja tarjolla alueesta muodostuu helposti muukalaisten alue, jolla ei ole vakituisia pitkäaikaisia asukkaita. Asunnoissa vessat ovat niin pieniä, että housut saa laskea jo käytävällä alas ja pytylle pääsee vain peruuttamalla. Oikeista keittiöistä aika on ajanut jo niin pahasti ohi, ettei sellaista näihin uusiin kerrostaloasuntoihin vaivauduta edes rakentamaan. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla on rakennettu rivitaloja, joissa vaatekomerot ja kodinhoitohuoneet ovat suurempia kuin nykytrendin mukaisten uusien kerrostalojen makuuhuoneet.
Vaikka Turussa yksinasuvien määrä onkin muita kaupunkeja suurempi, ei ole olemassa mitään järjellistä perustetta sille, miksi yksiöiden neliömäärä on pienentynyt keskimäärin 8 neliötä viimeisen 10 vuoden aikana. Vain harvalle alle 30 neliön kokoinen asunto on tarpeita vastaava. Vaihtuvuus pienissä vuokra-asunnoissa on suurta ja sitoutuminen asuinalueeseen heikkoa.
Pienten asuinkerrostalojen muuttaminen myöhemmin suuremmiksi huonekokonaisuuksiksi on nykytrendin mukaan lähes mahdotonta tai ainakin todella vaikeaa, koska rakennusvaiheen suunnittelu muuntomahdollisuudesta puuttuu. Muualla Euroopassa tämä on jo uusissa taloissa otettu huomioon varsin hyvin. Jotta monipuolinen rakentaminen turvataan esimerkiksi maankäyttösopimuksilla, asuntotyyppiohjauksilla tai tontinluovutusehdoilla pitäisi määrittää minimi pinta-alat sekä suurempien asuntojen prosentuaaliset minimimäärät kokonaisasuntomäärästä. Poliittisilla päätöksillä pitäisi pyrkiä ohjaamaan asuntotuotantoa enemmän asukkaan tarpeita huomioivammaksi ja vähemmän rakennusyrityksiä ja sijoittajia mielisteleväksi.
Samaan aikaan oikeasti perheasunnoiksi tarkoitettujen ja sellaisiksi soveltuvien omakotitalojen rakennuslupien ennestäänkin hävyttömän pitkä jono kasvaa kasvamistaan. Lopputulemana lapsiperheet muuttavat naapurikuntiin ja Turkuun jäävät ainoastaan pienituloiset eläkeläiset ja opiskelijat. Pois muuttavat juuri ne ihmiset, joita Turun talous kipeimmin tarvitsee eli kokoaikatyössä käyvät veronmaksajat.
ALICE GIRS
Kaupunginvaltuutettu (ps)
Rakennus- ja lupalautakunnan jäsen
MARTTI SIPILÄ
Varavaltuutettu (ps)
Rakennus- ja lupalautakunnan jäsen