Polkupyörämekaanikkojen kouluttaminen II asteen ammatillisessa opetuksessa tai työllistämiskoulutuksessa

Suomessa on liki 4 miljoonaa polkupyörää. Vuosittain niitä myydään lisää runsas 300 000, joista liki 10 % on jo sähköavusteisia. Lisäksi on kartoittamaton määrä kuntopyöriä, pyörätuoleja, rikshoja sekä muita erikoispyöriä. Myös kaupunkipyörät (MaaS) ovat tulleet jäädäkseen osaksi joukkoliikennettä.

Nykyaikaiset polkupyörät valmistetaan erikoismetalleista ja komposiiteista. Niiden tekniikka sekä elektroniikka mittalaitteineen ovat korkeatasoista ja vaativat erikoisosaamista sekä asennuksissa että korjauksissa ja huolloissa. Esimerkiksi laadukkain maantiekilpapyörä sähkövaihteineen maksaa liki 20 000 €.

”Fillaritohtorit” ovat maailmalla arvostettu ja hyvin palkattu työsarka. Siirreltäviä pyöräklinikoita on jo kaupungeissa. Niissä varsinkin nuoret korjaavat fillareiden akuutteja ongelmia. Niillä on myös työllistävä vaikutus. Suomen polkupyöräteollisuus alkoi 1895 Turussa ja jatkuu yhä. Silti Suomessa ja Turussa ei tiettävästi ole pyörämekaanikkokoulutusta. Kokemukseni ja empiirisen tutkimukseni mukaan osaavimmat ”pyörätohtorimme” ovat itseoppineita.

Esitetään, että kv. velvoittaa kh:ta ryhtymään toimiin, että ammatillisessa II asteen koulutuksessa tai työllistämiskursseilla selvitetään tarve aloittaa nykyaikaisten polkupyöränasentajien koulutus yhteistoiminnassa esimerkiksi turkulaisten polkupyöränvalmistajien ja korjaamoiden kanssa.

Mikael Miikkola